|
|
Tarinaviekku!
Tänne saatte kirjoitella tarinoita kissoistanne jotka oppivat mestarinsa kanssa tai elelevät klaanielämäänsä. Annamme teille kokemuspisteitä luettuamme tarinanne ja niiden kautta hahmonne voi päästä ylemmälle tasolle :) Enemmän tietoa löydät tästä Tasot-kohdasta.
Muistakaa, että saatte kirjoittaa vain kolme tarinaa ennen kuin niihin on vastattu!
| Nimi: Pilvitaivas |
23.06.2017 00:32 |
| Olin pilvessä ja näin taivaan. Ha ha ! ! ! |
|
| Nimi: Riekkosulka |
27.09.2012 15:44 |
// "Pikku" viivästystä tullu, pahoittelen ;< Riekko jatkakoon x3
Varissiiven ilme oli jotenkin kummallinen, kun hän katsoi Syys-, Lukki- ja Päästäistassuun. Kollin häntä viuhtoi ilmaa.
"Varissiipi, muistahan vartioida yö leiriä!" Tulitähti huusi.
Varissiipi näytti havahtuvan ja nyökkäsi Tulitähdelle. Sitten tuo hymyili meille hiukan ja jolkotti soturien pesän eteen. Vaihdoimme Ruskalehden kanssa katseita.
Nousin ylös ja astuin vahingossa kiprälle jalalleni. Vingahdin ja horjahdin maahan.
"Unohdin kokonaan jalkani.." mutisin surkeana.
"Tule, mennään Tuhkamarjan luo", Ruskalehti auttoi minut ylös. Nyökkäsin ja tassutimme hämärään parantajan pesään.
"Riekkosulka, Ruskalehti..onko jokin vialla?" Tuhkamarja tuli vastaan.
"Tassuni venähti uudelleen", huokaisin.
Tuhkamarja oli hetkessä käärinyt hämähäkinseittiä tassuuni. Hymyilin.
"Parempi, että jäät tänne lepäämään. Sinullahan ei ole enää oppilasta, niin olet melko vapaa. Samoin Ruskalehti, pysyt täällä", parantaja maukui.
"Selvä", sanoimme Ruskalehden kanssa yhteen ääneen.
Onnuin yhden sammalpedin luo. Kävin varovasti makuulle ja nuolin turkkiani puhtaaksi. Huomasin Ruskalehden katselevan tassuani.
"Mitä nyt?" kysyin.
"Sinun tassusi vain, toivottavasti pystyt pian taas kävelemään", kolli maukaisi.
"Ei hätää, kyllä minä pärjään", hymyilin kehräten.
Pukkaisin Ruskalehteä ja laskin sitten pääni tassuilleni. Suljin silmäni ja olin melkein heti unessa..
//Ruska jatkoo? ;3
|
|
| Nimi: Ruskalehti |
13.09.2012 16:37 |
//Minttupentu, sori en keksi tarinalles jatkoo, joten... ;/ Jatkan Riekko!
Katsoin hymyillen Riekkosulkaa vieressäni ja pukkaisin lohsuttavasti tuon lapaa käpälääläni.
"Niin... Ajat muuttuvat, mutta mennään nyt onnittelemaan häntä!" naukaisin kehräten. Naaras vieressäni kuivasi silmiään ja hymyili sitten.
"Niin, mennään" hän naurahti. Käppäilimme sitten kohti harmaata kollia, joka oli jo minun pituiseni, se tuntui oudolta. Syystassu ja Minttupentu olivat juuri onnitelleet häntä, mut nyt jo loikkivat kohti Täplälehteä, vaikka oranssi naaras kyllä lähti yksikseen oppilaidenpesään.
"Onnea 'poikani'!" hymyilin ja pukkaisin tuon niskaa hieman leikkisästi. Varissiipi virnisti vähän, mutta kiitti nyökyttämällä päätään.
"Olen niin ylpeä sinusta.. Kuin omasta pojasta.. Aika on vain mennyt niin nopeasti" Riekkosulka kehräsi ja näin kun hän yritti pinnistelä ettei taas itkisi ilosta.
"Kiitos Riekkosulka... Kiitos Ruskalehti, nyt minustakin on enemmän klaanille hyötyä!" kolli sanoi tarmokkaana ja katsoi taivaalle. Aurinko oli jo laskemassa, ja kun se laskisi, hänen pitäisi valvoa koko yön yksin ja hiljaa puhumatta kenellekkään.
"Onko Syystassu teistäkin hieman muuttunut?" tuumasin ääneen kun katsoin naaraan istuvan yksin pesällä. Olihan hän aina ollut hieman hiljainen mutt akuitenkin toisten kanssa. Kaikki käänsivät päitänsä oranssin naaraan suuntaan, mutta kohauttivat sitten lapojaan. Juuri sillä hetkellä Lukki- ja Päästäistassu menivät Syystassun luokse ja alkoivat puhumaan jotakin.
"Pianhan hekin ovat sotureita!" Varissiipi hymyili iloisena ja nyökkäsi veljeksiä kohti.
"Niin ovat" Riekkosulka hymyil ija aktsoi edelleen Varissiipeä..
//Varis/Riekko jatkoo? ;3
|
|
| Nimi: Varistassu&Riekkosulka |
07.09.2012 17:41 |
//Hihhii, kirjotan nyt tapojen mukaisesti kuukivitarinan :3
VARISTASSU:
Heräsin aikaisin aamulla. Nousin ylös. Toivoin todella etteivät muut olleet huolestuneet. Kipusin heti puusta alas. Hyppäsin korkealle toiseen puuhun ja lähdin loikkimaan oksia pitkin. Pian näin jo Myrskyklaanin leirin alapuolellani. Loikkasin ketterästi puudta saakka maahan. Jalkoihini pisti vain hiukan. Huomasin Hiiriturkin katsovan minua silmät suurina. Luimistin korviani. Piti ehkä varoa mitä teki. Huomasin Tulitähden juoksevan minua kohti.
"Sinua on etsitty", päällikkö maukui.
"Anteeksi, minä vain..." aloin selitellä.
"Ei se mitään. Ehkä vain olisit halunnut kuulla jo eilen, että olet valmis soturiksi", Tulitähti naurahti. Höristin korviani. Valmis..soturiksi?
"Vau..." sanoin.
"Oletko nähnyt Riekkosulkaa?" Tulitähti kysyi katsellen leiriä.
"En..miksi?" ihmettelin.
"Sitten menemme kahdestaan kuukivelle", päällikkö maukui heti.
"Nytkö?" kysyin.
"Niin. Haeppas matkayrtit itselkesi", Tulitähti hymyili.
Loikin parantajan pesälle. Tuhkamarja tuli minua vastaan matkayrtit suussa.
"Joko olet ajatustenlukija..tai sinä tiesit", virnistin ja söin yrtit.
"Minä tiesin", Tuhkamarja naurahti.
Nyökkäsin vain pikaisesti ja palasin Tulitähden luo. Olimme jo lähdössä, kun kuulin Syystassun huutavan minua. Vilkaisin Tulitähteen ja hän nyökkäsi. Kipitin naaraan luo.
"Minne olette menossa?" Syystassu kysyi.
"Kuukivelle. Minusta tulee soturi", intoilin. Syystassu hymyili hiukan.
"Palaamme pian. Kerron sinulle sitten kuukivestä", kuiskasin ja nuolaisin Syystassun päälakea. Sitten juoksin Tulitähden luo ja lähdimme.
Kuljimme metsän poikki kohti nelipuuta. Matka Tuuliklaanin reviirin halki tuntui kestävän vain pienen hetken. Oli aika hämärää jo kun ylitimme ukkospolun. Suunnistimme suoraan emonsuulle. Matka koleassa tunnelissa ei ollut erityisen viihtyisä. Mutta lopulta näin valoa. Kuukivi loisti kirkkaana. Tulitähti kävi sen vierelle makuulle ja painoi kuononsa kiveen. Odottin hiljaisuudessa. Ja kun lopulta Tulitähti heräsi, olin tyytyväinen. Matkayrttien vaikutus alkoi pikkuhiljaa hiipua. Jolkotin päällikön perässä ulos ja hengitin syvään ihanaa yöilmaa...
***
Melkein leirin luona tunsin jo kuolevani nälkään. Tulitähti taisi kuulla mahani murinan, koska nauroi välillä.
"Nimitysmenosi ovat pian", Tulitähti sanoi. Kiisin kuin salama tuoresaaliskasalle. Poimin siitä hiiren ja söin sen. Sitten aloin sukimaan turkkiani. Sitten Tulitähti kutsui klaanin koolle. Toivoin Riekkosulan tulevan pian, sillä hänen oli määrä saattaa minut...
RIEKKOSULKA:
//Jatkan Ruska ;3
Heräsin aamulla Ruskalehden tökkäyksiin. Avasin silmäni ja hymyilin.
"Tuli aivan oppilasajat mieleen", naurahdin.
Jatkoimme matkaa kotiin heti. Nilkutin Ruskalehden vierellä. Kompastuin yhdessä välissä juureen ja vingahdin. Nousin vaivalloisesti ylös. Ruskalehti pukkasi minua lohduttavasti. Kun astuimme leiriin, huomasimme klaanin olevan koolla. Varistassu juoksi minua vastaan.
"Tule. Sinun pitää "saattaa" minut", kolli maukui.
"Tuleeko sinusta jo soturi? Voih, minä tulen..." nilkutin oppilaan perässä.
Saatoin Varistassun suurkiven juurelle ja suunnistin Ruskalehden luo.
"Olemme kokoontuneet nimittämään uuden soturin. Varistassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkesi uhalla?" Tulitähti maukui. Varistassu lupasi.
"Siispä..tästä päivästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Varissiipi! Tähtiklaani kunnioittaa nokkeluuttasi ja voimaasi ja hyväksymme sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi!" Tulitähti julisti.
"Varissiipi!"
"Varissiipi!"
Minä ja Ruskalehti hurrasimme myös. Kyyneleet valuivat poskilleni.
"Onko jokin vialla?" Ruskalehti kysyi.
"Ei, hän vain on niin vanha jo. Kuin vasta olisimme löytäneet hänet..", nyyhkytin hiljaa ja loput sanani olivat vain kuiskausta.
//Jatkoo Ruska? :'3 |
|
| Nimi: Minttupentu |
06.09.2012 18:07 |
Syystassu hymyili. Katsoin tätä rohkaisevasti ja pian istahdin tämän viereen.
"Ai siis haluaisit että Varistassu olisi enemmän sinun kanssasi kuin Täplälehden?" kysyin vielä.
"Jotenkin niin...", naaras mutisi.
"Kyllä sinä olet hänelle tärkeä! Voin vaikka luvata, että hän ajattelee sinua juuri nyt!" nau`uin.
Syystassu katsoi minua hymyillen. Hymyilin takaisin.
Sitten meitä molempia alkoi naurattaa.
Samassa Täplälehti tuli luoksemme.
"Hei, mikäs teitä naurattaa?" tämä kysyi.
"Ei mikään... Etkö sinä olekaan jossain Varistassun kanssa?" Syystassu kysyi.
"En... Olen ollut vain yksin kävelyllä, ja en ole nähnyt vilaustakaan hänestä vähään aikaan", naaras maukui.
"Ai.... Missähän hän sitten on?" Minä nauùin hiljaa.
"En tiedä..." Sanoi Täplälehti ja lisäsi vielä.
"Minä menen nyt syömään, sillä olen nälissäni", tämä suuntasi kohti tuoresaaliskasaa.
"Pitäisiköhän meidän etsiä hänet?" Syystassu kysyi.
"Hmm... Minusta tuntuu että hän kyllä selviää. Hänhän on jo melkein soturi!" sanoin.
"Tosiaan! Hänestähän pitäisi tulla soturi ihan pian!" Syystassu huudahti.
"Muuten.... Missä Ruskalehti ja Riekkosulka ovat?" kysyin pienen hetken päästä.
Syystassu vilkuili ympärilleen ja totesi pian:
"Näin heidät jonkin aikaa sitten lähtevän kävelylle. Ilmeisesti he eivät ole vielä palanneet.."
Vähän aikaa juteltuamme lähdimme tuoresaaliskasalle päin.
Nappasimme siitä molemmat hiiret, jotka sitten söimme. Me molemmat emme olleet syöneet pitkään aikaan.
Kun söimme, tajusin erään asian:
Minusta tulisi pian, ehkä jo huomenna oppilas!
Minun oli pakko kertoa se Syystassulle.
"Arvaa mitä!" nau´uin innostuneena.
"Mistä minä voin tietää", naaras hymähti.
"Minusta tulee pian, ehkä jo huomenna, oppilas!" huudahdin.
"Sepä hienoa! tiedätkö jo kuka on mestarisi?" Naaras sanoi.
"Hmmm..... En oikeastaan... Mutta mielelläni kyllä tietäisin", sanoin.
Syystassu naurahti. Olin innokas kun ajattelin kenet saisin mestarikseni.
"Sitten meillä on pian kahdet nimitysmenot!" Syystassu sanoi hymyillen.
//Jatkoa Syys?:3 En oikein keksinyt mitään kivaa aihetta, joten tuli hieman tylsä... |
|
| Nimi: Ruskalehti&Syystassu |
05.09.2012 17:18 |
//Jatkan Riekko...
Katsoin kun kuu värjäsi naaraan turkkia. Hän oli hyvuin upean näköinen, kokenut ja kaikkea. Hymy levisi jälleen kasvoilleni ja tepsuttelin tätä kohti.
"Yiesitkös että olen puoliksi Jokiklaanilainen?" kysyin ja hyppäsin varovaisesti hänen viereensä. Riekkosulka katsoi minua erivärisillä silmillään. Hän kallisti hieman päätään.
"En?" hän naukaisi kysyvään sävyyn ja istahti. Minäkin istahdin.
"No.. Minun äiti oli Jokiklaanin soturi Lumpeenkukka ja isäni oli Myrskyklaanin soturi Rajumyrsky.. Kun minä ja kaksi sisarustamme synnyimme, he halusivat jättää yhen siskoni Jokiklaaniin, mutta viedä minut ja veljeni isämme klaaniin.. No emomme hukkui mukanaan veljeni.. Näin siis kasvoin Myrskyklaanissa.. Siskoni on nyt Jokiklaanin soturi Perhoskukka, tai en minä nytkänä tiedä että onko hän jo kuningatar" naurahdin ja kehräys kantautui kurkustani.
"Mutta missä isäsi sitten on?" naaras kysyi. Hätkähdin hieman ja katsoin tätä miettien..
"En minä tiedä... eikä kukaan muukaan" vastasin ja pukkaisin tuon päätä omallani.
"Mutta minä menen nyt nukkumaan" totesin ja käperryin yhdelle suurelle kivelle, joka oli vielä hieman lämmin auringon valosta. Suljin silmäni ja pian tunsin kuinka Riekkosulka kävi makaamaan vierelleni. Hymähdin vielä hiljaa ja pian olinkin jo unten mailla...
//Riekko jatkoa?? =3
Syystassu:
//Jatkan Minttu ;3
Katsoin Minttupentua hämmilläni.
"Ketkä ovat ja missä kahdestaan?" kysyin rauhallisena.
"Minähän sanoni ettei mitään" pentu miukui nolona.
"Ole kiltti" sanoin anovaan sävyyn ja katsoin naarasta suoraan silmiin. Hän vastasi katseeseen ja huokaisi lopulta.
"No varmaan Täplälehti ja Varistassu ovat jälleen kahdestaan.." Minttupentu miukui.
"Niin... Niin varmaan" hymyilin hieman, mutta tunsin mustasukkaisuuden pistoksen ja se sai oloni jälleen oudoksi.
"Niinkuin yleensä" kuiskasin ja katsoin sitten maata.
"Miksi sinä ja Täplälehti käyttäydytte nykyään niin oudosti?" Minttupentu kysyi jälleen ja katsoi kasvojani.
"Minäkö? Käyttäydynkö minä muka oudosti?" kysyin hieman järkyttyneenä. Naaras nyökkäsi vain lyhyesti ja hämmillään.
"Ai.. no" punastuin hieman " Täplälehti tykkää kai Varistassusta, se on varmaa" nousin nopeasti ylös "Mutta minä en pidä Varistassusta sillä lailla... Hän on vain paras ystäväni joka ei enää edes kunnolla huomaa minua", sanoin hieman murheellisesti. Minttupentukin oli noussut seisomaan ja pukkaisi minua lohduttavasti.
"Ei oikeat kaverit koskaan hylkää vaikak mitä sattuisi, usko siihen" pentu sanoi lohduttaen. Hämmästyin pennun viisaista sanoista, mutta se sai mintu väkisinkin hymyilemään..
//Minttu? :3 |
|
| Nimi: Riekkosulka |
04.09.2012 21:01 |
//Jatkan Ruska =3
Käänsin päätäni, koska Ruskalehti oli oikealla puolellani. Kolli hymyili katsoen maisemaa. Pitkästä aikaa hänen hymynsä oli täysin aito. Puskin tuota ja hymyilin itsekin.
"Ehkä olisi hyvä jatkaa matkaa", sanoin. Kolli nyökkäsi ja hymyili yhä.
Tassutimme eteenpäin. Tai minä oikeastaan nilkutin. Ruskalehti pysyi vieressäni koko ajan. Lopulta saavuimme sinne mistä olimme jokeen tippuneet, aurinkokiville. Ilta oli jo hämärtynyt ja istuin alas.
"En jaksa enää tänään, olen rättiväsynyt", haukottelin samalla ja nolostuin.
"Jäädään tänne yöksi", Ruskalehti sanoi lempeästi. Kiitin nyökkäämällä.
Tassutin joen luo. Kahlasin veteen ja menin kunnes tassuni eivät yltäneet pohjaan. Uin pari kieppiä ja palasin rantaan. Ravistin suurimmat vedet turkistani.
"Iltapesu suoritettu", naurahdin. Sitten tarkkailin vettä. Salamannopeasti upotin tassuni veteen ja sain kuin sainkin kalan kiinni.
"Ha! Ehkä Jokiklaani ei olekaan niin mahtava", ivasin hiukan leikilläni.
Kipitin kauemmas joesta. Jaoimme Ruskalehden kanssa kalan. Kun olin syönyt, suin hiukan turkkiani siistimmäksi. Loikkasin yhdelle isoista kivistä, jotka kokonaisuudessaan muodostivat aurinkokivet. Katselin taivasta. Tähdet tuikkivat hopeahännässä ja puolikuu killui taivaalla...
//Ruska jatkoo? :) sori ku tuli pätkä x3 |
Vastaus:
Jippii, pian kotona taas!! Ihailen tapaasi kirjoittaa, osaisinpa yhtä hyvin... mt usaat tästä 10kp:ta!
-Ruska :3 |
|
| Nimi: Varistassu |
03.09.2012 22:38 |
//Jatkan jotenski, on aika myöhä, ja tä on kattelemas niitä pilviä xD//
Aurinko paistoi niin mukavasti. Katselin valkeita untuvaisia pilviä, jotka lipuivat taivaalla. Tunsin silmieni alkavan lupsua ja vaivuin uneen..
***
Hätkähdin hereille. Kauanko olin nukkunut? Nousin ylös ja ravistelin turkistani lehdet ja ruohot. Lähellä oli pieni lätäkkö ja litkin siitä hiukan vettä. Lähdin hölkkämään kohti leiriä. Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtyä. Yhtäkkiä pysähdyin. Näin ison vaahteran. Muistot tulvivat mieleen. Tämä oli se puu, josta Ruskalehti oli kertonut. Ja täältä..hän ja Riekkosulka olivat löytäneet minut. Kiipesin puuhun ja löysin tasanteen. Näin muutaman hiukan mutaisen tassunjäljen. Hymyilin ja kävin makuulle. Halusin yöpyä yön täällä. Oksat ympärillä ja lehdet kattona suojaisivat minua. Olin viimeksi ollut pieni pentu, kun olin ollut täällä. Suljin silmäni ja hymyilin. Toivoin, etteivät muut huolestuisi minusta leirissä, kun en ollut käynyt kertomassa kellekkään...
//Syys tai Täplä voi jatkaa jos haluutte tai keksitte jatkoo...x3// |
Vastaus:
Menneisyyttä, sen meiteskelemistä... Saat tästä pienestä tarinasta 7kp:ta!
-Ruska |
|
| Nimi: Täplä&Minttu |
03.09.2012 17:05 |
Kävelin pois klaanista. Yritin saada ajatukseni pois Varistassusta. Pian rupesin miettimään klaanimme tulevaisuutta.
Mitä meille kävisi, jos Ruskalehti kuolisi. Riekkosulka murtuisi surusta, ja niin myös pari muutakin.
Klaanissamme on tapahtunut kaikenlaista. Minua harmitti, että Tunturisielu kuoli. En edes pystynyt ajatella, miltä se tuntui Riekkosulasta, Varistassusta tai Syystassusta.
Kun oikein ajattelen, niin on omituista että vihasin Tunturisielua. Hänellä oli varmasti joku syy siihen. Nyt ymmärrän.
Katsoin ylös tietäen, että Tunturisielu näkisi minut nyt. Tai oikeastaan jotenkin tuntui että ei. Samassa omituinen tunne valtasi minut. Minä tiesin että pian tapahtuisi jotain, jotain kamalaa.
Mutta kuitenkin. En enää vihannut Tunturisielua. Nyt oikeastaan kaipasin Tunturisielua. Jos vielä Ruskalehti kuolisi, niin klaanimme heikkenisi huomattavasti... Emme voisi menettää enää montaa soturia, jos joku vaikka hyökkäisi.
Pysähdyin, ja kuulin jotain ääntä. Se kuulosti joltain kissalta.
Hiivin lähimpään pusikkoon ja tunnistin kissan. Varistassu oli siellä harjoittelemassa yksin.
#Hmmm.... Voisin mennä harjoittelemaan hänen kanssaan...# ajattelin, ja huomasin tämän olevan jo hyvin taitava.
#Hänestä tulee taitava soturi... Ehkä en mene häiritsemään häntä... Lähden vaikka takaisin leiriin, mutta en vielä# ajattelin ja jäin hetkeksi katselemaan kollin touhuja.
//Varistassu jatkoo?
Minttupentu:
//Mintun eka tarina!
Kävelin pois pentutarhasta. Olin jo sen verran iso, että minulla alkoi olla siellä tylsää. Varsinkaan kun siellä ei ollut muita pentuja, kenen kanssa leikkiä.
Minua harmitti se.
Näin Syystassun ja menin tämän luo.
"Hei Syystassu!" nau'uin iloisesti.
"Ai hei, Minttupentu", naaras sanoi kuin havahtuen unelmista.
"Mitä puuhaat?" kysyin.
"En oikeastaan mitään..." Syystassu vastasi.
"Ai. En minäkään", sanoin kun en keksinyt muutakaan järkevää sanottavaa.
"Missä Täplälehti on?" kysyin pienen hiljaisuuden jälkeen.
"En ole nähnyt häntä... pitkään aikaan", Syystassu sanoi.
"Ai...'', sanoin, sillä näin naaraan selvästi valehtelevan. Hän oli nykyään... erilainen kuin ennen.
Jäin naaraan viereen istumaan, ja mietin asioita.
Syystassu ja Täplälehti ovat nykyään erilaisia... He käyttäytyvät erilailla kun ennen... Mistähän sekin johtuu? Vaikka en ole ollut klaanissa vielä kauan, sen huomaa silti.
Haluaisin tutustua Täplälehteen enemmän... Samoin Varistassuun. Hehän minut löysivätkin.
Minusta tuntuu että Täplälehti tykkää Varistassusta. He ovat aina jossain... Kahdestaan.
Nytkään kumpaakaan ei näy missään. Ovat varmaan jossain...
"Kahdestaan..." sanoin hiljaa, mutta vahingossa.
''Mitä sanoit?" kysyi Syystassu.
''En mitään..." sanoin ja punastuin.
//Jatkoa Syys? |
Vastaus:
Joskus vain kannattaa katsella ja antaa toisten olla rauhassa ;3... Ja minäkn iolen huomannut saman Minttupentu, onko rakkautta ilmassa? >:D Joo, Täplä saa tästä 12kp:ta ja Minttu 12kp:ta myös! ;D
-Ruska |
|
| Nimi: Varistassu |
02.09.2012 19:54 |
//Jatkan Variksella nyt Syys ;3
En keksinyt enää mitään puheenaihetta Täplälehden kanssa, joten sanoin hänelle lähteväni metsään. Jolkotin ulos leiristä. Pidin yksinolosta. Menin käärmekivien takaiselle metsälle saakka. Siellä partiot eivät kulkeneet, joten saisin olla rauhassa. Olin matkalla hiukan peitellyt hajuani ja kierrellyt kiertoteitä hämätäkseni jos joku seuraisi. En kyllä tajunnut miksi. Eihän minulla ollut mitään salattavaa. Kukaan, edes Syystassu, ei tiennyt että kävisin täälläpäin. Istahdin alas ja rapsutin korvantaustaani. Pehmeä ruoho tuntui mukavalta tassujen alla. Toisin kuin muualla metsässä, täällä kasvoi vain lehtipuita. Olin jonkin aikaa sitten keksinyt omia keinoja pitää hauskaa. Loikkasin yhden puun runkoa vasten ja siitä toiselle. Tammista tippui terhoja maahan. Nauroin, kun kaaduin maahan. Täällä kasvoi myös paljon metsätähtiä. Viskasin viime lehtisateen ajan lehtiä ilmaan ja nappasin niitä kiinni. Lopetin ja annoin hengitykseni tasaantua.
(Voi kunpa Syystassu olisi mukana...miksen sitten pyytänyt häntä mukaan?) ajattelin.
Suin turkkini puhtaammaksi. Tassutin käärmekiville päin. Istahdin taas alas. Yhtäkkiä tunsin jonkun nipistävän häntääni. Katsoin taakseni ja näin tuntemattoman pennun purevan häntääni. Läpsäisin tuon varovasti kauemmas.
Haistoin selvästi Varjoklaanin. Menin lähemmäs pentua.
"Mitä teet täällä? Missä emosi on?" kysyin.
"Emo on leirissä. Karkasin sieltä leikkimään", pentu sanoi ylpeästi.
"Sinä olet Myrskyklaanin reviirillä. Paras viedä sinut kotiin", sanoin.
"He luulevat sinun varastaneen minut", pentu maukui.
"Mitä?" kysyin.
"Mutta jos haluat uhrata itsesi..." pentu jatkoi huolettomasti.
"Suuta soukemmalle. Minulla on jo suunnitelma", murahdin.
(Raivostuttavan näsäviisas pentu) ajattelin samalla.
Nappasin pennun suuhuni ja juoksin ukkospolun reunalle. Loikkasin suoraan Varjoklaanin reviirille korkeaan puuhun.
"Vau.." kuulin pennun henkäisevän.
Jatkoin loikkimalla puissa kohti Varjoklaanin leiriä. Lopulta näin jonkin leirin oloisen. Laskin pennun hetkeksi oksalle eteeni.
"Kuuntele. Vien sinut matalemmille oksille ja kun olen lähtenyt alat huutaa apua. Selität klaanisi sotureille, että kiipesit puuhun, muttet uskaltanut palata alas. Ja et puhu minusta mitään kellekään, onko selvä?" mau'uin.
Pentu nyökkäsi. Otin tuon taas suuhuni ja laskeuduin runkoa pitkin alas alimmille oksille. Laskin pennun yhdelle niistä.
"Pysy tästä lähin omalla reviirillä. Pidä tiukasti kiinni, ettet tipu. Näkemiin", sanoin ja loikkasin ylemmäs puuhun.
Pentu alkoi pian miukua apua. Hetken päästä kaksi soturia juoksi puun luo. Minä lähdin kohti ukkospolkua. Vihdoin Myrskyklaanin reviirillä hiljensin kävelyyn. Tuttu reviiri rauhoitti kummasti. Harjoittelin nuoreen taipuisaan puuhun iskuja. Lopulta puu mätkäisi minua ja lopetin hieroen tassullani korvaani. Palasin taas "salaiseen" paikkaani ja kellahdin maahan katsellen pilviä...
//Joo aika tylsä x3 Jatka Syys tai Täplä jos haluutte, mut älkää löytäkö tätä >:3 |
Vastaus:
Olipas siinäkni itsekeskeinen pentu! >:D Pitäis opettaa tapoja! Ja ei aina juonta keksi, mutta olihan tällä tarinalla hienosti pituutta! Saat tästää 21kp:ta... ¨ja taitaapi olla soturuuden aika!!!
-Ruska |
|
| Nimi: Ruskalehti&Syystassu |
02.09.2012 18:00 |
//Jatkuu ;3
Katsoin Riekkosulan päättäväisiin silmiin ja hymyilin hiukan.
"Tottakai... kotiin" hymyilin ja autoin naarasta saamaan hyvän asennon tassulleen että hän voisi kävellä edes vähäsen.
"Mutta minne päin" soturi kylkeäni vasten kysyi. Katsoin ympärillemme ja höristin korviani.
"Jos tulimme joen mukana tuolta tänne" osoitin putousta kaukana edessämme "Sinne päin siis." Riekkosulka katsoi minua hetken ja hymyili sitten.
"Selvä.. Minä uskon sinua" hän kehräsi ja pukkaisi päällään poskeani. Kylmät väreet kulkivat poskestani niskaan. Pian naaras sulki hieman silmäänsä ja nojasi minuun enemmän, ettei niin paljon tarvitsisi linkuttaa jalkaansa. Hymyilin ja nuolaisin tuon otsaa ja tunsin sydämessäni oudon pistoksen.. ensimmäistä kertaa.. Se ei ollut surua... vaan rakkautta ja iloa.. Kävelimme loivaa ylämäkeä pitkin joka jyrkentyi hetki hetkeltä enemmän. Ruohikko oli liukas joen vierellä, sillä vettä oli roiskunut siihen ja askeleemme välillä lipsuivat. Aina kun näin tapahtui, Riekkosulka vingahti kivusta ja menin itse tämän taakse ja autoin hänet ylös. Kun olimme kiitollisina kavunneet putouksen päälle, katsoimme sitten alamäkeä. Näimme kauniin metsän hiukan kaukana... Ukkospolku pilasi maisemaa neljän suuren tammen takana.. Näimme myös niityn ja joen joka toi tänne päin.
"Kaunista.." Riekkosulka henkäisi ja suurensi silmiään hämmästyneenä.
"Niin on.." kehräsin hymyillen..
//Riekko jatkoo? =3
Syystassu:
"Näytät masentuneelta" sanoin ujosti ja lähestyin harmaata kollia. Varistassu hätkähti ja katsoi hiukan säikähtäneenä minua.
"Ai.. mietin vain" hän naurahti.
"Sinä taidat tietää siitä Ruskalehti jutusta vai?" kysyin tyynesti ja istuuduin tämän viereen.
"No... joo." Varistassu virnisti minulle hieman ja sitten hymyili sädehtivin silmin. En tiedä miksi, mutta vatsani heitti yhtäkkiä kuppers keikkaa. Sitten siirsin katsettani ja näin täplikkään naaraan, Täplälehden, joka katsoi myös pohtivaisesti harmaata kollia vieressäni. Yhtäkkiä jotenkin tunsin mustasukkaisuuden pistoksen ja siristin pohtivaisesti silmiäni.
"Minä menen nyt" sanoni punaisena ja katsoni kollin kasvoja. Kun hän katsoi minun silmiini, en voinut katsoa häneen, se oli liian hankalaa. Ennen olni voinut... Mutta miksen nyt? Käänsin nopeasti katseeni pois ja loikin kohti sotureidenpesää jossa näin kilpikonna kuvioisen naaraan.
"Haittaako jos en tänänä harjoittele?" kysyin edelleenkni punaisena. Mestarini Ratamohäntä katsoi minua hämmästyneenä.
"Tämän kerran sitten... Toista vapaapäivää ei tule!" hän sanoi tiukasti mutta kuitenkin hymyillen.
"Kiitos" kiitin ja katsoin jälleen harmaata kollia joka istuskeli nyt juttelemassa Täplälehden kanssa. Vatsaani kipristeli tuo näky hetken ja mietin: Miksi haluan olla hänen näkyvillä? Miksi toivon että hän kääntäisi katseensa juuri minuun?
//Varis tai Täplä jatkoo?? |
|
| Nimi: Riekkosulka |
01.09.2012 21:21 |
//Jatkan Ruska!//
Oli kylmä. En nähnyt mitään, mutta kuulin äänen joka kannusti minua heräämään. Enkö sitten ollut? Hereillä? Avasin silmäni ja näin virtaavan joen. Kylmyys oli kangistuttanut minua. Joku piti minusta kiinni, Ruskalehti.
"Minä...pyysin sinua pelastamaan itsesi ja sinä..tuletkin pelastamaan minua", köhin.
"Riekkosulka, täältä on päästävä!" Ruskalehti naukui kovaan ääneen.
Jokin veti minut pinnan alle. Rimpuilin ja potkin itseni taas ylös. Ruskalehti piti yhä niskastani kiinni.
"Ajaudumme yhä kauemmas.." totesin.
Virta tosiaan vei meitä koko ajan kauemmas kotoa. Yhtäkkiä tunsin kovaa kipua päässäni ja katosin pinnan alle. Paiskauduim pohjassa kiviä päin ja tunsin happeni loppuvan. Sitten kaikki pimeni...
***
Raotin silmiäni. Makasin suojaisan näköisen puun alla. Sen oksat riippuivat maahan saakka ja muodostivat lehtien kera mukavan verhon. Nousin hämilläni ylös. Päätäni kivisti hieman ja etujalkani -se sama kuin aiemmin- oli loukkaantunut uudestaan. Nilkutin puun alta pois. Joki virtasi aika lähellä. Mutta missä Ruskalehti oli? Siinä samassa kuulin laahaavaa ääntä. Piilouduin pusikkoon. Näin jonkun nuoren kaksijalan kantavan jotain. Tunnistin sen 'jonkun' Ruskalehdeksi. Mitä kaksijalka tekisi hänelle? Astuin esiin ja sähisin kaksijalalle. Se näytti oivaltavan jotain ja laski Ruskalehden eteeni. Haistelin kollia huolestuneena. Hän oli vielä märkä. Nuolin tuon turkkia, jotta tuo lämpeäisi. Etutassuni oli hiukan tiellä. Kaksijalka puhui yhtäkkiä jotain ja kumartui lähemmäs. En ehtinyt karkuun. Suljin silmäni. Mutta mitään erityistä ei tapahtunut. Avasin silmäni ja näin nuoren kaksijalan pitävän hellästi tassuani omalla "tassullaan" tutkien sitä. Lopulta tuo vain laski tassuni alas. Kun kaksijalka sanoi jotain ja juoksi pois, käännyin taas Ruskalehden puoleen. Painelin tuon kylkeä pari kertaa ja kolli yskäisi ison määrän vettä. Ja lopulta tuo avasi silmänsä.
"Tähtiklaanin kiitos, olet kunnossa!" huokaisin helpotuksesta.
"Mitä tapahtui?" kolli mumisi.
"Heräsin itse tuolta puun alta. Joku kaksijalka toi sinut tänne hiukan aikaa sitten. Se taisi pelastaa sinut", selitin.
Ruskalehti nousi ylös. Hän katsoi minuun, myös helpotusta huokuen.
"Anteeksi. Otteeni vain lipesi ja.." mau'uin.
"Ei nyt murehdita siitä. Se kaksijalka voi palata. Parasta olisi lähteä takaisin kohti vastavirtaa", Ruskalehti sanoi hymyillen hiukan.
"Etutassuni loukkaantui taas. Mutta paikataan se myöhemmin. Nyt on tärkeintä päästä kotiin", naukaisin.
//Ruska jatkoo? :3 sori jos on tylsäh x3 |
Vastaus:
Toivon että pääsemme pian takasin kotiin :< Ruskalla on koti-ikävä! XD No ei vais, jännittävä tarina ja en melkee ikinä löydä tarinoistasi kirjoitus virheitä kun mulla niitä aina on tuhat xD Saat tästä... 20kp:ta
-Ruska |
|
| Nimi: Täplälehti |
01.09.2012 16:47 |
//Tarina pitkästä aikaa...
Kävelin leirissä mutta en oikein tiennyt, mitä tehdä.
En nähnyt Ruskalehteä, tai Riekkosulkaa.
Näin vain Varistassun. Katsoin kollia ja tajusin erään asian.
Nyt näin kollin erilailla, kun ennen.
Tajusin, että kolli merkitsi minulle enemmän kuin paras ystävä.
//Hehee, paljastus!//
Käänsin kuitenkin katseeni pois kollista ja lähdin kävelylle.
//Hirvee minipätkä! Pahoittelen, mutta jatkan pian |
Vastaus:
Mä arvasin! >:D Tiesin ton jo ennen sitä paljastusta ::D No joo, kiva mini tarina, saat tästä 2kp:ta!
-Ruska |
|
| Nimi: Ruskalehti |
01.09.2012 11:54 |
"Riekkosulka ei!" huusin säikähtäneenä kun valkoinen naaraan ote lipesi. Soturi molskahti veteen ja punainen veri värjäytti joen pintaan. Katsoni silmät ammollani kohtaa jonen hän oli tippunut. Suuni oli kauhusta auki ja silmiäni alkoi kirvelemään. (Mitä teen? Seisonko tässä vai menenkö perään) mietin mutta tiesin jo vastauksen. Siristin päättäväisesti silmiäni ja näin kun Riekkosulan velton oloinen ruumis nousi pinnalle. Pelkäsin jokea, sillä en osannut uida ja menneisyytenikni pelotti minua. Entä jos minulle kävisi samallalailla kun äidilleni Lumpeenkukalle? Ei! Sillä ei olisi nyt väliä... Hyppäsin jokeen komeassa kaaressa ja pian olin veden alla. Ilma karkasi keuhkoistani ja kuplat nousivat suustani samalla kun yritin kauhoa itseäni kohti pintaa. Kun sain keuhkoni taas täyteen kylmää ilmaa ravistin päätäni ja katsoin pökertyneenä ympärilleni. En enää tiennyt missä suunassa oli putous ja missä myrskyklaani. Mutta pian jo näi nnaaraan pään veden pinnalla silmät kiinni... (Rakastaan suojellaan hengellään pikkuinen.... Muist aina se..) kuulin päässäni isäni viimeiset sanat minulle. Päässäni jyskytti. Tuo lause oli antanut minulle lisää voimaa. Sydöämeni tsakoi rinnassani lujempaa ja aloni kauhoa kömpelösti itseäni naarasta kohti. En ollut ikinä rakastanut ketään sillä lailla kun häntä.. Hän ei saisi kuolla täällä.. ei näin.. Pian olin naaraan luonna ja tartuin tämän niskaan kiinni..
"Herää!" mutisin naaraan karvat suussani. Naaras ei osoittanut elettäkään että tajuaisi, hengitti vain rähisten ja kylmästä. Kun hengitin huomasin että suustani leijui höyryä.. (Näni kylmää) mietin ja kylmät väreet kulkivat kehossani. Aloin kuulemaan melua edessämme.
"Kirottua!! Herää jo" huusin epätoivoisena ja katsoin kaikkialle hädissäni, nähdäkseni jonkin..pelastuksen..
//Riekkoo?? |
|
| Nimi: Riekkosulka |
30.08.2012 20:48 |
//Jatkan Tunturi :<
"Ei, Tunturisielu, EI!" ponkaisin ylös. Kollia ei enää kuitenkaan näkynyt. Mutta hänen sanansa kaikuivat korvissani. Kyyneleet valuivat poskilleni.
"Älä mene..." kuiskasin itkuisesti.
"Riekkosulka...olen niin pahoillani..." Ruskalehti lohdutti minua.
"Eihän tämä sinun vikasi ole.." sanoin kollille.
Ruskalehti ei vastannut. Hän näytti itsekin hiukan surulliselta.
Istahdin alas ja heiluttelin tassuani hitaasti ruoholla. Annoin kyynelten tulla.
"Hetkinen. Palaan pian Riekkosulka", Ruskalehti sanoi ja tallusti poispäin kunnes katosi pusikkoon. Olin yksin. Yhtäkkiä kuulin rasahduksen. Katsoin taakseni. Näin kummallisen suuren mäyrän. Sen katse oli täynnä vain jotain..nälkää.
Nousin seisomaan ja huomasin mäyrän nuoleskelevan huuliaan. Se halusi minut...ateriakseen. Pelko sävähti sisälläni. Mäyrä alkoi lähestyä omaa juoksuvauhtiaan. Ruskalehteä ei kuulunut. Lämpö syttyi sisälläni.
Juoksin vastaan ja loikkasin mäyrän kimppuun. Upotin hampaani syvälle sen niskaan. Mäyrä koitti saada minua irti. Lopulta se paiskasi minut puuta päin. Jäin maahan. Yhtäkkiä kuulin huudon. Ruskalehti oli palannut. Mäyrä lähestyi kollia. Ruskalehti koitti väistää sen iskun, mutta ilmeisesti hänen entiset haavansa kirvelsivät ja mäyrä osui. Kolli paiskautui maahan ja mäyrä lähestyi tuota. Ilmeisesti peto oli tajunnut, että Ruskalehti olisi nyt helppo ateria. Juuri kun mäyrä oli iskemässä, loikkasin sen jalkaan kiinni. Mäyrä ärähti ja viskasi minut lähelle Ruskalehteä. Nousin ylös. Loikkasin mäyrän niskaan kiinni enkä enää päästänyt irti. Mäyrä nousi kahdelle jalalle ja ravisti raivoissaan päätään. Sitten se juoksi puuta päin, niin että minä olin puun ja mäyrän välissä. Mutten päästänyt irti vieläkään. Näin Ruskalehden katsovan kauhuissaan. Hän ei näyttänyt pääsevän ylös. Mäyrän veri maistui suussani. Lensin viimein maahan. Katsoin Ruskalehteä.
"Ehkä minun onkin tarkoitus suojella sinua hengelläni. Olen pahoillani kaikesta miten satutin sinua. En anna sinun kuolla nyt. Pelasta itsesi.." sanoin.
Sitten loikkasin mäyrää kohti ja pureuduin sen maahan. Mäyrä meni taaksepäin kahdella jalalla eikä tuntunut huomaavan mitään muuta kuin minut.
Sain jalkani vielä kerran maahan. Ponkaisin ja lennätin mäyrän jokeen..minä mukanani. Mäyrä katosi heti pinnan alle. Roikuin kaikilla voimillani kivessä kiinni. Ruskalehti onnistui pääsemään ylös ja lähti tulemaan minua kohti. Viimein hän pääsi kivelle, jolla roikuin.
"Älä. Jos autat minua, lennät itsekin jokeen..." sanoin.
"Kuolen mielummin kanssasi kuin elän ilman sinua.." Ruskalehti hätäili.
Kyyneleet valuivat poskilleni. Kurotuin nuolaisemaan kollin poskea. Sitten otteeni lipesi...
//Ruska jatkoa? ;'3 |
Vastaus:
:'(... SÄ ET SAA KUOLLA! Kännittävä tarina... Kääk! Oon oikeesti järkyttyny O.O.... sniff... saat tästä tarinasta 16kp:ta!
-Ruska joka aikoo jatkaa! |
|
| Nimi: Tunturisielu |
26.08.2012 12:34 |
//Vimppa tarina tässä ropessa..
Istuin pilvenreunalla. Kuulin, kuinka muut kissat juttelivat keskenään. Nuolin turkistani pois Riekkosulan hajun. Mieleni tyhjeni yhteisistä muistoista. Pentumme olivat oppilaita, mutta tuskin edes muistivat isänsä nimeä. Olin yksin. Ja Riekkosulka rakastui Ruskalehteen uudelleen. Minulla ei olisi enää mitään syytä palata takaisin Myrskyklaaniin. Katsoin joelle, jossa kaksi nuorta kissaa juttelivat mukavia. Huokaisin ja ilmestyin noiden eteen yhdelle kivistä.
''T-Tunturisielu?'' Riekkosulka naukaisi hämmästyneesti. Tuo ei kumminkaan värähtänytkään ja katsoin hetken haikeasti tuon silmiin. Sitten vilkaisin Ruskalehteä. Katseestani huokui vihamielisyyttä.
''Riekkosulka, toivon todella, että tulevaisuus Ruskalehden kanssa on parempi, kuin jos minä olisin ollut kanssasi. Toivon että olet onnelisempi tuon kollin seurassa, kuin minun. Tiedän, että kaikki tämä on ollut vain suuri valhe. Oppilasajoista lähtien'' mutisin ja käänsin katseeni vaaleaan naaraaseen.
''You can tell me, that there's nobody else, but i feel it! You can tell me you're home by yourself, but i see it!'' lauloin aidosti.
''You can look into my eyes and pretend all you want. But I know, I know Your love is just a lie, lie lie. It's nothing but a, lie, lie, lie'' lopetin laulun. Olin laulanut kertosäkeen, jossa kerroin tämänhetkisistä tunnelmista.
''Tunturisielu, et ymmärrä! Sinua minä rakastan!'' Riekkosulka naukui anovasti.
''Ei. En enää usko valheitasi. En enää palaa metsään, mutten kyllä Tähtiklaaniinkaan. En halua enää koskaan nähdä sinua. Sinä.. särjit sydämeni'' kuiskasin hieman itkien ja kun tuuli puhalsi ohitseni, katosin pikkuhiljaa.
''Kiitoksia Riekkosulka, että särjit sydämeni..'' maukaisin hiljaa ja tuuli haihdutti loputkin minusta ilmaan. En enää palaisi Tähtiklaaniin, mutta en myöskään tähän metsään. Myös ruumiini katoaisi. Tuuli kuljetti Riekkosulan korviin sanoja: Valehtelit.. Särjit sydämeni.. Kaikki katosi. Tunturisielua ei enää olisi. //Joo, elikkästä Tunturi ei oo enää Tähtiklaanissakaan.. Se katos sillee jänskästi.. Ja mut voi poistaa, koska eroan. Jos Riekko haluaa, niin voi jatkaa tätä tarinaa. |
Vastaus:
OwO.... Oon sanaton... Mahtava tarina, mutta niin... niin surullinen... Saat... eikun.. et saakkaan tätä mitään :'<
-Ruskalehti |
|
| Nimi: Riekkosulka |
23.08.2012 18:28 |
//Jatkan <3
"Tuntuu niin pahalta tietää etten pian enää näe sinua.." aloitin ja kyynel tippui poskelleni.
"Mutta haluan, että viimeiset hetkesi ovat onnellisia ja aion viettää ne kanssasi. Koska rakastan sinua. Ja se sinun on paras muistaa", virnistin hiukan lopussa.
"Kiitos.." Ruskalehti kuiskasi niskaani vasten.
Välillä oli vaikeaa pidätellä kyyneleitä, mutta tein sen hänen takiaan.
"Muistatko kun annoit minulle tämän sulan?" kysyin katsellen yhä jokea.
"En voisi unohtaa", Ruskalehti hymyili.
Ensimmäiset tähdet alkoivat tuikkia jo taivaalla.
"Anteeksi, kun puhun koko ajan niin suorasukaisesti, mutta...mihin haluaisit..?" koitin muotoilla hyvää sanaa.
"Hautaniko?" Ruskalehti kysyi korvat höröllä.
"Niin...onko sinulla jotain...merkityksellistä paikkaa?" kysyin nolostuneena.
"Hmm..." Ruskalehti mietti.
Minun teki mieli lyödä itseäni päähän. Olin sanonut aika tyhmästi.
Kipitin lähemmäs jokea sillä välin kun kolli mietti. Nappasin aika helpostikin kalan joesta ja palasin takaisin.
"Syödään. Voit kertoa minulle kun olemme syöneet, jos olet keksinyt jotain", naukaisin hiukan hymyillem taas.
//Jatkoa Ruska? ^w^ ja sori ku tuli pätkä ;/ |
Vastaus:
Vastaan kysymykseesi tässä, sillä tulevaisuudessa tapahtuu kaikkee... Ruska haluaa että hänet heitetään kuoltuaan jokeen, sillä sieltä hän oli saapunut Myrskyklaaniin, hänet voitaisiin unohtaa ja vaikka hän oli aina pelännyt jokea, hän oli lopulta voittanut sen... Oho! Pitkä komma xD Joo saat tästä 11kp:ta! x3
-Ruskalehti |
|
| Nimi: Ruskalehti |
23.08.2012 18:12 |
//Jatkan...
Katsoin vaaleaa naarasta ja masentunut hymy nousi hiljaa kasvoilleni.
"Saat pyytää minulta ihan mitä tahansa..." nousin ylös rempseästi ja kävelin Reikkosulan viereen. Puskin kehräten tämän puskea ja suljin hetkeksi silmäni. Tuttu lämmin tunne tulvahti sisälleni ja vetäysyin äkkiä irti naaraasta. *En voi tehsä siitä yhtään vaikeampaa minulle... hänelle* mietin ja katsoin maata hetken.
"Mennään" naaras kuiskasi lempeästi ja pukkaisi poskeani. Tuntui hetken kun olisin masentunu tpentu ja katsoin häntä naamallani erikoinen virne. Lähdimme sitten ulos pesästä ja tuntui oudolta haistaa taas ne tutut hajut, jotka nyt tuntuivat vierailta. Tunsin lempeän tuulahduksen turkissani ja sai oloni oudoksi. Katsoin leiriä ja mahassani muljahti. Nämä olisivat viimeiset kerrat kun näkisin Myrskyklaanin leirin. Vasta nyt todella ajattelin: Minä kuolen pian, kuolen... Korvani painuivat hieman ja tallustimme ulos leiristä. Taivas oli vaaleanpunaisen ja oranssin kirjava, erittäni kaunis ja menimme aurinkokiville. Istahdimme sinne ja tuntui hyvältä kuulla joen solina. Aurinko loisti matalalla puiden takana. Katsoimme sitä vain hiljaa...
"Mitä aijot tehdä sitten kun minä... minä olen poissa?" kysäisin hiljaa ja painoin pääni tämän niskaa vasten.
//Riekko jatkoa?
|
|
| Nimi: Riekkosulka |
22.08.2012 19:44 |
//Jatkoa tulee Ruska :)
"Se on minun syyni..." mutisin korvat lurpallaan.
"Älä syytä itseäsi...ainakaan minun kuullen..koska se ei ole totta", Ruskalehti maukui.
"Olen niin pahoillani mitä nyt sanon. Tiedän että tämä satuttaa sinua mutta haluan sinun tietävän että..rakastan sinua yhä", kuiskasin korvat nyt luimussa.
Ruskalehti oli hiljaa. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja en kääntänyt katsettani pois. Kolli oli laihtunut paljon, selvästi.
"Olen jo menettänyt Tunturisielun..ja pian parhaan ystävänikin.." kyynel valui poskelleni.
"Minä taidan mennä etsimään Syystassun..." Varistassu hiipi pois.
Käppäilin lähemmäs Ruskalehteä ja aloin nuolla hänen haavojaan.
"Ei sinun..-" Ruskalehti aloitti.
"Olen sinulle velkaa paljon enemmän kuin tämän", niiskaisin.
Suin hänen takkuista turkkiaan, kunnes se oli puhdas.
"Olet jotenkin kuin muuttunut..tunnut enemmän soturilta", Ruskalehti hymyili vaisusti.
"Ei ole enää pentuja hoidettavana", hymyilin kollille ja toivoin sen piristävän.
"Ovatko kaikki pentusi oppilaita? Kauanko olen maannut täällä?" Ruskalehti naukaisi.
"Heidät nimitettiin viisikuisina, koska sotureita tarvitaan. Metsä ei ole niin turvallinen paikka kuin hyvinä oppilasaikoinamme", mau'uin.
"Niin..." Ruskalehti sanoi.
"Mennäänkö kävelylle? Sinun on nähtävä vielä aurinko, edes..kerran", sanoin ja mieleeni tulvi Ruskalehden sanat hänen kuolemastaan.
"Enpä tiedä.." Ruskalehti empi.
"Ole kiltti. Sitten en pyydä sinulta enää mitään jollet halua", anoin taas.
//Ruska jatkoa? ;3
|
Vastaus:
Mitä tässä voi sanoa? Muuta kuin että nää tarinat on nini ihania ja.. no suloisia ja surullisiakin <3.. Saat tästä näin kivat 13kp:ta
-Ruskalehti |
|
| Nimi: Ruskalehti |
20.08.2012 18:53 |
//Jatkan ;3..
Kurkkuani kuristi ja mieleni oli muutenkin kurja. Varistassu katsoi minua itkien, kasvoillaan anova katse. Huokaisin ja nyökkäsin sitten lopulta.
"Hyvä on.. Hae Riekkosulka tänne... Niin voin kertoa sen hänelle.." kuiskasin katsoen maata, en halunntu nähdä hänen surullisia silmiään. Näin paljon surua minäkni tuotin muille kuni minulle. Kuulin ääniä ja ilmeisesti Varistassu oli mennyt hiljaa pois parantajan pesästä. Kun olin varma että kolli oli jo mennyt, katsoin seinämää ja korvat painuivat niskaani. Mitä minä Riekkosulalle kerron? Kestääkö hän kuulla sitä, murtuukohan hän täysin? Siirsin katseeni kattoon ja suljin hetkeksi silmäni. (Tuokaa Tunturisielu hänelle takaisin... Hänelle ei muuten jää melkein mitään..) rukoilin mielessäni ja kyynel tippui taas poskelleni ja edellinen tippui maahan. Kuulin lähestyvien askeleiden äänet ja tutun naaraan hajun kuonossani. Aukaisin silmäni ja katsoin vaiteliaana pesän suuaukkoa, josta pian pilkisti esiin naaraan valkoinen pää. Pian hän astui kokonaan esiin ja katsoi minua hieman kysyvästi.
"Varistassu haki minut... Onko, tai oliko sinulla jotakin asiaa?" hän kysyi varovaisesti ja istuutui eteeni.
"Oikeastaan on.." sanoin karkealla äänelläni "Varistassu sanoi että minun olisi hyvä kertoa sinulle tämä..." jatkoin nopeasti. Tämän sokea ja terve silmä tutkailivat minua mietiskellen.
"Minusta ei enää ikinä tule soturia" tokaisin hiljaa ja siirsin nopeasti katseeni maahan.
"Miksi?" hän hämmästeli hieman säikähtäneenä.
"Koska... koska..." takertelin sanoissani "Sydämeni on jotenkin murtunut... Ja se tappaa minut lopulta" selitin nopeasti ja hiljaa. Lauseeni jälkeen syntyi hiljaisuus...
//Riekko, jatkoa? |
|
| Nimi: Varistassu |
20.08.2012 18:25 |
//Jatkan Ruska ;3
Kyyneleet valuivat poskilleni. En vain voinut pidätellä niitä.
"Täplälehti..voisitko poistua hetkeksi?" katsoin naaraaseen.
"Tietysti. Nähdään pian", hän vastasi ja tassutti pois.
"Älä itke...ei sinulla ole syytä siihen", Ruskalehti kuiskasi hiljaa.
"Sinä olet yhä minun isäni", sanoin itkuisesti, "Ja tulet aina olemaan"
Ruskalehdenkin poskella kiilui kyynel nyt. Painauduin 'isäni' kylkeen ja olin vain hiljaa.
"Minä olen aina kanssasi vaikket minua näkisikään", Ruskalehti sanoi.
"Kerro siitä kun löysitte minut", sanoin yhtäkkiä.
"Hyvä on...olin Riekkosulan kanssa kauniissa paikassa ja oli ilta. Annoin hänelle sen sulan, joka hänellä on yhä korvansa takana. Se tapahtui silloin, kun uskoin että minulla olisi yhä mahdollisuuksia. Kuulimme jotain vikinää ja pieniä askeleita. Riekkosulka tuli mitään ajattelematta luoksesi ja löysi sinut. Olit pieni ja verisillä haavoilla. Kuljetimme sinut turvaan valtavaan puuhun. Kun sinä jo nukuit, päätimme hoitaa sinua ja olla "vanhempiasi".." Ruskalehti naukui.
"Riekkosulka rakastaa sinua yhä..ja sinä häntä.." kuiskasin.
"Sinun on paras mennä nyt..." Ruskalehti maukaisi.
"Ole kiltti. Anna Riekkosulan nähdä sinut..voin hakea hänet", anoin.
//Ruska jatkoa? :3 |
Vastaus:
Naww... Nää tarinat on niin surullisia että tulee tippa linsiiin D'x Ainäkin oot jo kohta soturi, aika menee niin nopsastiii <3.... Okkeihhh saat tästä mini tarinasta 9kp:ta ;D |
|
| Nimi: Yösydän |
19.08.2012 14:05 |
//No tulimpas tänne jatkamaan >u<
Katsoin taivasta ja pyysin tähtiklaanilta selitystä tähän. Tiesin kuitenkin, etten voinut jäädä metsän reunaan, koska minut löydettäisii siitä.... hajuni pysyi samana vaikka näyttäisinkin kaksijalalta... No onneksi en ollut... 'paljas' sillä minulle oli muutoksen aikana tullu kankaasta tehdyt vaatteet....
#Tiedän liikaa kaksijalkojen sanoja....# Mietin ja huokaisin ääneti. Lähdin kävelemään metsän reunaa pitkin. Olin muuttunut ennenkin joten kahdella jalalla kävely ei ollut minulle ongelma enään... mitä se oli ollut alussa. Olin kaatuillut ja kompastunut jalkoihini kokoajan. Nyt kävelin ihan tasaisesti tosin minua huolestutti se, jos klaani löytäisi minut... Tiesin, että nuo etsisivät minua...
#Miten voin mennä takaisin, kun minulle käy tätä...?# Kysyin itseltäni kävellessäni.
''Hänen hajunsa vie tänne!'' Kuulin jonkun huutavan metsästä... Ymmärsin kissojen kieltä tietenkin, kun kerran olin alunperin kissa ja tietysti myös osasin kaksijalkojen kieltä. Katsoin ympärilleni hieman paniikissa ja näin puun johon voisi kiivetä huomaamattomiin. Lähdin kiipeämään puuhun... Se oli paljon helpompaa, kun oli pidempi tosin myös painoin enemmän joten en voinut mennä oksille jotka normaalisti ehkä kestäisivätkin painoni. Kiipesin niin ylös kuin uskalsin ja jäin kyhöttämään siihen. Katsoin puun juurelle. Siihen ilmaantui muutama kissa... hajujen perusteella kyseessa oli Tuhkamarja, Tulitähti ja Harmaaraita.
''Hänen hajunsa katkeaa tähän.....'' Tulitähti sanoi.
''Ei.. se vie ylös...'' Tuhkamarja korjasi.
#Ä-ÄÄÄ!!!!# Mietin. He eivät saisi nähdä minua! Se asia oli varmaa. Katsoin kolmikkoa puun juurella. Nuo keskustelivat hetken ja sen jälkeen Harmaaraita lähti kiipeämään puuhun.
#Hän tulee ylös....# Mietin. Minun pitäisi päästä puusta alas, mutta sitten minut nähtäisiin. Harmaaraita vain kiipesi ylemmäs ja lähestyi sitä oksaa millä olin. Pian tuo näkisi minut. Siirryin kauemmas rungossta... mikä oli virhe sillä oksa katkesi allani ja putosin maahan... kovaa ja olin säikähtänyt pahasti... Kun osuin maahan kaikki pimeni.
#HE NÄKEVÄT MINUT!# Oli viimeinen ajatus ennnen kuin menetin tajuni.
''Yösydän! Yösydän! YÖSYDÄN!'' Kuulin jonkun huutavan nimeäni pimeyden läpi ja heräsin.... makasin Tuhkamarjan pesässä ja ihmettelin aluksi hieman.... sitten katsahdin alas ja huomasin muuttuneeni takaisin kissaksi. Katsahdin ylös ja näin Viimatassun. Yritin nousta istumaan, mutta päästin vain hirvittävän valituksen koska yritys sattui... ja paljon. Tuhkamarja ilmestyi kiven halkeamansta aika vihaisen näköisenä... Oliko hän nähny minut kaksijalkana vai oliko hän vain muuten vihainen?
''Mitäö sinä kuvittelit kiipeämällä puuhun niiden vammojesi kanssa!?'' Parantaja tivasi.
''Nyt yksi sinun kylkiluistasi on murtunut ja oikea etutassusi oli sijoiltansa!'' Tuhkamarja totesi ja alkoi tekemään siinä jotakin.
''Anteeksi.....'' Naukaisin hiljaa. Tuhkamarja viittoi hännällään, että Viimatassun pitäisi lähteä. Oppilaani lähti hieman huolissansa pois.
''Ja voisitko kertoa miksi näytit siltä miltä näytit, kun putosit puusta?'' Naaras kysyi. Hän siis tiesi...
''En tiedä syytä, mutta olen viimeaikoina muuttunut sen näköiseksi....'' Sanoin. Tuhkamarja katsoi minua.
''Sillä voi olla jotakin tekemistä yhden ennustuksen kanssa minkä sain ennen syntymääsi...'' Naaras sanoi. Katsoin tuota kysyvästi.
''Millainen ennustus se oli?'' Kysyin ja vedin henkeä. Kylkeäni pisti.
''En muista sitä sanasta sanaan... mutta siinä sanottiin jotakin kissasta, joka auttaa meitä ymmärtämään kaksijalkoja...'' Tuhkamarja naukui. Silmäni laajenivat.
''J-jaa, että ymmärtämään ih-... siis kaksijalkoja paremmin.....'' Mutisin.
''Tietääkö muu klaani... minun..... errikoisuudestani?'' Kysyin.
''Ei tiedä. Tulitähti päätti ettei asiasta kerrota muille ennen kuin sinä haluat.'' Naaras sanoi ja huokaisin helpotuksesta. Tuo antoi minulle unikonsiemeniä.
''Syö nämä ja nuku sitten.'' Naaras määräsi ja lähti sitten pois pesästä. Söin unikonsiemenet ja suljin silmäni vaipuen uneen.
//Lyhyellä jatketaaaaaan// |
Vastaus:
Himo hei xD oiski noi sun kyvyt sellasii et menisit vaa ihmisen luo sillee:" MORO JÄTKÄ!" ihmine: Ö__Ö omg.. puhuva katti! XD mut hieno tarina ja PITKÄ! 8D saat 21 kp! ^^
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Ruskalehti |
18.08.2012 17:19 |
//Jatkan..
Kuulin kollin äänen tunkeutuvan uneeni ja raotin hieman oikeaa silmääni.
"Kyllä minä sinun äänesi aina tunnistan" kuiskasin ja aistin että pesässä oli joku toinenkin, naaras.
"Ja kenet toit mukanasi?" sanoin karhealla äänelläni ja nostin myös päätäni. Näin täplikään naaraan.
"Hän on Täplälehti" hän sanoi. Katsoin tätä merkitsevästi ja hän vain pudisti päätään.
"Vain ystävä" hän selitti hieman nolona. Nyökkäsin ja katsoin ympärilleni turrilla silmilläni. Tunturisielu oli kuollut, tuntui kuin se olisi tapahtunut eilen, olinhan pökertynyt. Haava selässäni kirvelsi ja tiesin mitä se aiheuttaisi. Vähemmän elämänaikaa...
"Miten sinulla on mennyt?" kysyin värittömällä äänellä, katsoen Varistassun harmaata turkkia.
"Ihan hyvin" hän vastasi ja vilkaisi hieman Täplälehteä.
"Entä Syystassulla?" kysyin edelleen esittäen iloista.
"En minä ole ihan varma... Tai siis en osaa lukea toisten ajatuksia" hän virnisti hieman. Hymyilin väsyneenä.
"Entäs Riekkosulalla?" kysyin ja terästin korviani hieman.
"Hän on toipunut niin hyvin kuin puolisonsa menetyksestä voikaan toipua..." oppilas sanoi ja nyökkäsin nyt hieman miettien. Hyvä, hän kestää Tunturisielun menetyksen, hän kestää myös minunkin, onneksi hän ei kuitenkaan kuolemastani tietänyt.
"No, oliko sinulla minulle jotakin asiaa, kun sinähän tänne tulit?" kysyin mahdollisimman kohteliaan kuuloiselta, en tylyltä.
"No halusin tietää miten sinullakin menee... Kun tuo haava paranee, pääsetkö takaisin pois parantajanpesästä?" Varistassu kysyi kallistaen hieman päätään. Korvani painuivat vähän alemmas ja pala takertui kurkkuuni. Enhän minä voisi sitä hänelle kertoa, että kuolisin, minun täytyisi valehdella.
"No ei minulla ikinä hyvin ole mennyt,m utta ihan normaalisti" aloitin mutisten "mutta kun haava on parantunut, joudun ilmeisesti klaaninvanhimpiin" kuiskasin niin hiljaa vain, ettei Täplälehti kuulisi. Nuoren kollin suu loksahti auki.
"Miksi?" hän kysyi aika suureen ääneen.
"Koska... En taida enää vammojeni takia päästä soturiksi, pysty metsästämään tai saalistamaan..." selitin katsoen tassuihin. En halunnut katsoa hänen liilahtaviin silmiin.
"Miksi?" hän kysyi hieman tuskaisella äänellä. Hän liikku ihieman hermostuneesti.
"Koska minulla on tietynlainen... öh... sairaus... Siksi... Ja ole kiltti älä kysy enempää?" pyysin lopun vikisten ja katsoin maata. (En saa itkeä... En saa itkeä) mietin ja suljin sitten hetkeksi ailmäni. Varistassu katsoi minua hiljaa..
"Onko se... Onko se vaarallinen?"
"En tiedä.." painoin taas korvani niskaani. (Hän on jo melkein soturi, häne on pakko ymmärtää.
"Mutta parantajamme mukaan niin vakava että kuolen siihen ajan myötä... Katsos... Murtunut sydän.." kuiskasin niin että vain Varistassu kuuli..
//Varis?
|
Vastaus:
Oli pakko lukee vaikket saakkaa kp:itä enää XD 8D Surullinen toi sairaus .. aww... murtunut sydän <3 XD
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Täplälehti |
16.08.2012 15:13 |
//Tarina tulossa:33
#Vai kuulostan minä emokissalta...# ajattelin ja mietin Varistassun sanoja. Kävelin eteenpäin ja tunnustelin käpälieni alla tuntuvaa pehmeää pentutarhan sammalta. Mukava tuulenvire kävi turkissani ja nautin siitä. Näin Hiekkamyrskyn ja Hiiriturkin tulevan luokseni.
"Hei, Täplälehti! Tuletko kanssamme metsästämään?" Hiekkamyrsky kysyin hieman hymyillen.
"Mielelläni! Oletteko te jo muuten nähneet Minttupennun?" nau'uin hymyillen ja iloisena.
"Minttupentu...? Kuka hän on?" Hiiriturkki kysyi.
"Tulkaa niin näytän" mau'uin ja osoitin hännälläni pentutarhaan.
Naaraat seurasivat perässäni. Kävelin sisään pentutarhaan ja istuin lähelle Minttupentua.
Kun molemmat naaraat olivat luonani, osoitin hännälläni pientä vaalean kellanpunaista juovikasta pentua. Minttupentu oli hieman isompi kuin kaksi muuta pentua. Sen näki.
"Mistä Minttupentu tuli?" Hiekkamyrsky kysyi. Hän ilmeisesti tajusi heti että vieressä oleva emokissa ei ollut tämän oikea emo.
"Minä ja Varistassu löysimme sen" sanoin katsoen pientä pentua.
"On se kyllä aika suloinen..." Hiiriturkki naukui lumoutuneena.
Hiekkamyrsky naurahti.
Näin Tomuturkin ja Pilvihännän kulkevan ohi. He ilmeisesti lähtivät metsästämään. Harmaaraita tuli kohti meitä.
"Ette ilmeisesti lähteneetkään metsästämään. Määräsin Tomuturkin ja Pilvihännän lähtemään teidän sijastanne.
"Ai... No ei se haittaa"Hiekkamyrsky sanoi virnistäen.
Tajusin että olimme vain jääneet juttelemaan vaikka meidän piti juuri nyt olla metsästämässä eikä täällä puhumassa kaiken maailman asioita. Harmaaraita kin jäi katselemaan Minttupentua joksikin aikaa. Lähdin pois pentutarhasta ja etsin aurinkoisen kohdan. Istuin siihen ja jäin sukimaan turkkiani.
Tuhkamarja kulki ohitseni. Hän kulki pentutarhaan päin ja ajattelin että hän menisi katsomaan pentuja.
Samassa näin Varistassun ja Riekkosulan tulevan leiriin. Heillä näytti olevan hauskaa.
#Hyvä että Varistassu sai mestarin# ajattelin ja katsoin hymyillen ystävääni. Varistassu lähti eri suuntaan kuin mestarinsa. Riekkosulka nimittäin suuntasi kohti tuoresaaliskasaa. Päätin itsekin mennä hakemaan syötävää.
Kun olin syönyt hiireni ja jutellut Riekkosulan kanssa niin lähdin etsimään Varistassua. Kävelin parantajan pesän ohi ja kuulin äänen:
"Ru-ruskalehti? Kuuletko minua?"
Tunnistin äänen heti. Ääni kuului Varistassulle. Juoksin sisään parantajan pesään ja näin kaksi kissaa. Toinen oli Varistassu joka istui kauhistuneen näköisenä ja toinen taas oli Ruskalehti. Tämä vain makasi elottoman näköisenä.
"Mi-mitä täällä tapahtuu?" kysyin.
"E-en tiedä! Hän vain oli täällä kun tulin!" Varistassu naukui kauhistuneena.
//Semmonen tarina. metsästämään metsästämässä. |
Vastaus:
Hyvä että muut soturit hyväksyivät Minttupennun hyvin! Minusta alkaa tuntua että ehkä sinä enemmän siitä Varistassusta tykkäät..x3... Ja älä huoli, minä kyllä nousen vaikka olisinkin kuolemassa, niin on tapahtunut ennenkin... Ja saat tästä.. 16kp:ta!
-Ruska&Syys |
|
| Nimi: Varistassu |
15.08.2012 18:45 |
//Jatkoa tulossa Täplä ;3
Täplälehti käänsi katseensa minuun hiukan hämmentyneenä.
"Näytät niin...emokissalta. Jonain päivänä saat varmasti hienon perheen", virnistin.
"Varistassu tule, sinun on aika oppiakin jotain!" Riekkosulka huudahti. Katsoin pahoittelevasti Täplälehteen ja loikin Riekkosulan luo. Hän hymyili ja pukkaisi minut liikkeelle. Naurahdin ja loikin kiveltä kivelle, kohti hiekkakuoppaa. Kompastuin ja kierin kuopan pohjalle. Riekkosulka nauroi ja juoksi alas. Syljin hiekkaa suustani ja ravistin tomut turkistani. Naurahdin hiukan itsekin.
"Taivasklaanilla oli kuulemma erilainen tapa kuin meillä", Riekkosulka maukui.
"Millainen? Äiti, mitä tiedät Taivasklaanista?" kyselin.
"Heillä kuulemma ei laitettu emoa oman pentunsa mestariksi, koska emot olisivat liian höveleitä jälkeläistensä suhteen. Mutta minä sanon, minä en aio ollahöveli", Riekkosulka virnisti. Naurahdin taas. Koko pentuaikani Riekkosulka oli ollut todella lempeä ja äidillinen. Mutta hänelläkin sykkisi soturin sydän. Ja hänhän oli taas soturi, taistelukuntoinen.
Yhtäkkiä makasin maassa selälläni, Riekkosulka yläpuolellani. Hämmennyin.
"Kannattaa keskittyä eikä vajota mietteisiinsä", naaras naukaisi.
"Anteeksi", hymyilin nolona. Riekkosulka päästi minut ylös ja hyökkäsin. Mutta hän väisti aivan helposti, vaikka hän näkikin vain vasemmalla silmällään. Kun Riekkosulka syöksyi minua kohti, hyppäsin hiukan ylös ja tömähdin naaraan selkään. Riekkosulka yskäisi ja kaatui painoni alla. Hyppäsin äkkiä sivuun.
"Äiti?" maukaisin.
"Hienoa Varistassu", naaras nousi ja nuolausi päälakeani. Hymyilin hänelle.
Lähdimme palaamaan jo leiriin. Siellä Riekkosulka suuntasi soturien pesälle. Minä menin parantajan pesälle. Siellä oli enää vain Ruskalehti. Menin lähemmäs häntä.
"Ru-Ruskalehti? Varistassu tässä...ole kiltti, puhu minulle", nau'uin.
//Ruska jatkoa? :) |
Vastaus:
Vai että Riekkosulka ei ole sinulle leppoisa x3. Ja jatkan kyllä tuossa ihan kohta, saat tietää mitä vastaan x3.... Ja kiva kun kerrot koulutuksestasi kun useat eivät kerro ;3 Saat tästä tarinasta 14kp:ta!
-Ruska&Syys |
|
|
|
