|
|
Tarinaviekku!
Tänne saatte kirjoitella tarinoita kissoistanne jotka oppivat mestarinsa kanssa tai elelevät klaanielämäänsä. Annamme teille kokemuspisteitä luettuamme tarinanne ja niiden kautta hahmonne voi päästä ylemmälle tasolle :) Enemmän tietoa löydät tästä Tasot-kohdasta.
Muistakaa, että saatte kirjoittaa vain kolme tarinaa ennen kuin niihin on vastattu!
| Nimi: Kyyneltassu |
24.02.2012 16:34 |
Kyyneltassun kuonoon tunkeutui inhottava lemu. Hän tunnisti sen kulkutaudin lemuksi. Samassa hän näki heikot vanhempansa kauempana ja hän syöksyi heidän luokseen. Mutta kuinka auan hän ikinä juoksi, hän ei tullut yhtään lähemmäksi heitä. Lopulta Kyyneltassun oli pakko pysähtyä, sillä hän oli niin uupunut. Sitten yhtäkkiä maa alkoi revetä Kyyneltassun ympäriltä. Sitä tippui las. Kyyneltassu joutui paniikkiin ja se katseli hädissään ympärilleen. Lopulta hänkin putosi ja siltä pääsi pelästynyt kauhunhuuto kun se tippui mustaan pimeyteen joka kietoutui hänen ympärilleen. Kyyneltassun silmissä sumeni ja tuntui kylmältä ja kuumalta. Sekavalta. Yhtäkkiä Kyyneltassu heräsi. Se hengitti nopesti ja se ei voinut usko että oli omassa pesässään eikä tippumassa ikuiseen mustuuteen. Se katseli ympärilleen ja lopulta tottui valoon ja siihen, että se todellakin oli omassa pesässään. Se nousi vapisten pystyyn ja istahti alas. Kyyneltassu alkoi pestä itseään, sillä sen turkki oli aivan takuilla. Se oli varmaan mönkinyt unissaan. Toivottavasti ei sentään maukunut.
Se löntysti aukiolle ja venyeli. S tunsi itsesä hiean irteämmäksi. Sulkahäntä saapui ja kysyi: "sinun ei kannata ehkä tänään tulla harjoituksiin kun koit eilen kovan takaiskun." Minä haluan sillä unohdan sen sitten ehkä vähäksi aikaa," Kyyneltassu vastasi ja lisäsi mielessään 'samoin kuin painajaseni'. "Selvä," Sulkahäntä sanoi ja he alkoivat tassutella ulos leiristä. |
Vastaus:
Hieno tarina!! Taisi olla hieman kiireisesti kirjoitettu, kun on vähän kirjoitusvirheitä? Mitäpä tuosta!;3 Saat...9 Kp!;3
-Yp Viimakäpälä |
|
| Nimi: Kyyneltassu |
23.02.2012 19:10 |
| //Unohin laittaa mut siis sen vanhemmat kuoli. |
|
| Nimi: Kyyneltassu |
23.02.2012 19:01 |
//Kai tääl saa kirjottaa ristiin? No mä kirjotan mut älkää suuttuko...//
Aurinko alkoi nousta ja Kuu himmetä. Tähtiä ei ollut näkynyt vielä pitkään aikaan, sillä ne olivat yön vaihtuessa aamuksi kadonneet. Haaleat pilvet leijailivat ilmassa ja auringon valo maalasi ne oranssista punaisen kirjaviksi. Taivaskin oli valkoisen keltainen. Puiden, kivien ja pensaiden varjot lankesivat maahan. Samoin Jokiklaanin leirin varjo piirtyi maahan. Sen sisällä suuaukon vieressä sisällä istui siniharmaa kissa, joka katsoi taivaalle. Sen poskilta tuskin erottui vaaleamman siniharmaista laikuita oikeat kyyneleet. Ne valuivat pikku hiljaa alaspäin ja saivat turkin kastumaan. Pitkät viiksikarvat värähtivät. Kissa, joka istui siinä oli Kyyneltassu. Se oli valvonut siin pitkään ja katsonut taivaalle nähdäkseen Hopeahännän. Se oli itkenyt koko yön, sillä he olivat eilen kuolleet kulkutautiin, joka oli tappanut jo muutamia pentuja, klaaninvanhimpia ja yhden soturin.
Kyyneltassu tunsi kostean kuonon laskeutuvan hellästi tämän olkapäälle. Kuului hiljaista hengitystä ja Kyynelkuono kääntyi katsomaan. Siinä seisoi tämän mestari harmaa raidallinen kissa Sulkahäntä. Hänen silmistään kumpusi ymmärtäväisyyttä ja se sai Kyyneltassun rauhoittumaan. Kyyneltassu tiesi, että Sulkahännän emo oli kuollut kun hän oli ollut nuori, joten Sulkähäntä ymmärsi häntä hyvin, vaikka hänen isänsä olikin elossa Myrskyklaanissa.
"Suret vieläkin vanhempiasi?" Sulkahäntä kysyi ja istahti Kyyneltassun viereen. "Kyllä," Kyyneltassu vastasi. Hänestä oli todella hyvä, että Sulkahäntä oli hänen mestarinsa, koska hän osasi tehtävänsä hyvin ja hänestä oli vähän aikaa sitten tullut Kyyneltassun ihailun kohde. "Tiedän tunteen. Syötäisiinkö jotain?" Sulkahäntä kysyi ja osoitti tuoresaaliskasaa. "Ei kiitos. Minulle ei oikein maistu," Kyyneltassu vastasi, silä se ei jotenkin tuntunut hänestä oikealta. "Se tekisi sinulle hyvää. Tule nyt," Sulka häntä sanoi ja meni tuoresaaliskasalle. Kyyneltassu myöntyi ja meni mestarinsa perässä ja otti hiiren. Sulkahäntä otti kalan. He söivät hieman ja sitten Sulkahäntä käski Kyyneltassun levolle. Kyyneltassu meni pesäänsä ja nukahti pian, sillä hän oli valvonut pitkään ja oli nyt väsynyt. |
Vastaus:
Eikääh, olen herkkä surullisille tarinoilleexD Kuvailit tarinan alussa hienosti maisemaa yms, olet hyvä kirjoittamaan!;3 Saat tätä tarinastaa... Nömnöm... 12 kp!;)
-Yp Viimakäpälä |
|
| Nimi: Verikynsi |
22.02.2012 19:40 |
//Laitoin ny vaan tollai, mut ihan tosi kuka haluais sokeen opettaan sulkle kaiken??
Rotta oli kuollut. Nuolaisin huuliani, ja etsin paikkaa johon sen voisi haudata. Päätin kuitenkin laittaa sen Ukkospolun viereen.
(Toivottavasti löydän sen vielä täältä) ajatteli hetken ja tiesi että varjoklaanij alueelta ei oikein saanut enään mitään riistaa. Oli pakko lähteä myrskyklaanin alueille. Juoksin nopeasti Ukkospolun yli, ja haistoin vaivihkaa myrskyklaanilaiset.
(Eih!! Jos jään kiinni, he aikovat tappaa minut!!) mietin vihaisena ja kyyristyin hankeen. Kuulin ja haistoin heidät. Raotin suutani vielä hieman että olin varma että se ei olisi vain merkki-ei-he olivat siellä(Äh!!) huusin mielessäni ja kiristin suutani.
"Täällä haisee varjoklaani" sanoi eräs tutulta kuulostava kissa.
Se oli Tulitähti.
"Totta puhut" naukui Harmaaraita, josta oli hiljattain tullut varapäällikkö taistelussa Veriklaania vastaan.
(Miksi ihmeessä he ovat täällä?? ja nyt??) mietiskelin ja sitten ajattelin hiljaa häipyä kohti Ukkospolkua.
"hei!!" Tulitähti huusi vihoissaan ja juoksin täytttä vauhtia pakoon.
(Hupsistaaaaa) mietin nopeasti juostessani pakoon. kun olin varjoklaanin reviirillä, kaivoin rotan esiin, nappasin sen suuhuni ja lähdin kohti leiriä.
(melkein saivat kinni. Toivottavasti eivät tunnistaneet minua) ajattelin kun vein mehukkaan rotan tuoresaaliskasaan. Heti sen jälkeen lähdin partioimaan. Mustajalan, Tammiturkin ja Järkäleen kanssa.
Sen jälkeen oli jo ilta, ja viimeksi olin syönyt aamulla. Otin nopeasti pienen kyynpoikasen, ja tunsin sen mehukkaan lihan maun suussani.
(Alkoikin jo olla nälkä) nuolaisin huuliani ja kuuntelin Mustajalkaa.
(Taas hän juoruaa jotain. Niin kuin aina) valitin mielessäni mutta yhdyin mukaan keskusteluun. Sain syötyä, ja laahustin hitaasti väsyneillä raajoillani sotureiden pesään, omaan kulmaani ja kiersin kerän, ja nukahdin lämpimien sammalin päälle.
luultavasti huomenna uus tarina^^ |
Vastaus:
Kiva tarina!;3 Oijoi, jäitköhän kiinni?;) Saat tästä tarinasta 14:)
-Yp Viimakäpälä |
|
| Nimi: Verikynsi |
21.02.2012 16:06 |
//Jos se sinulle käy, niin minäkin voin kysyä sitä viimakäpälält
Lepohetki oli ohi, ja soturin velvollisuudet odottivat. Minun piti lähteä metsästämään lisää riistaa, sillä varjoklaanilla oli vaikeat oltavat. Soturien ja oppilaiden määrä oli vähentynyt aiemmista, joten odotettiin monia petnuja jotka kuusikuisina voisivat tulla oppilaiksi.
(Ehkä minustakin voisi tulla mestari) ajatteli, mutta sitten muisti sokeutensa.
(Kuka haluaisi sokean mestarikseen) ajatteli hieman haikeana ja lähti metsästämään.
Saapui Ukkospolun luokse ja kuunteli tarkkaan, kuuli pienen rotan juoksentelevan pusikossa.
(Jos olisin lähellä Haaskalaa, sylkisin tuon rotan päälle. En halua sairauksia klaaniimme) ajatteli närkästyneesti ja loikkasi rotan päälle. Se päästi hienoisen vikinän.
Jatkuu en ehtiny pidempää |
Vastaus:
Ei se mitään ettet ehtinyt tekemään pidempää;3 Kiva pikku tarina!;) Ja miten niin kukaan ei haluaisi sokeaa kissaa mestarikseen?;) Saat tästä 5 kp:tä.
-Viimakäpälä
|
|
| Nimi: verikynsi |
20.02.2012 19:14 |
//Ääh, tahtoohan sitä joskus varapäälliköksikin päästä ja täytyy myös saada oppilaskin ensin......Tää ei sit mee millään lail ropen mukaan
Nousin aamulla väsyneesti. Raajoihin sattui, mutta pakotin itseni hereille.
"Eikös sinun kuuluisi viettää vanhoja päiviäsi, Verisokea?" kysyi Mustajalka ivallisena minulta kun saavuin sotureiden ja varapäällikön luo syömään.
"Kuulitko muuten siitä kissasta joka näyttää siltä kuin olisi kastanut tassunsa mustaan mömmöön"kysyin töykeästi ja muut nauroivat ympärilläni. Paitsi Mustajalka. Tunsin hänen murhanhimoisen tuijotuksen selässäni, joten ajattelin että olisi parasta vaihtaa puheenaihetta tai joudun syömään yksin.
"kenet ajattelit valita kun sinusta tulee pian päällikkö, sillä en usko että Tiikeritähti pystyy enää kovinkaan kauaa hoitamaan päällikön tehtäviä" murisin ja yritin saada Mustajalan kiinnostumaan aiheesta, ja mikä parasta, toivon että hän valitsisi minut.
"En tiedä, ehdokkaita on paljon, mutta sinä et ainakaan voisi soturilain mukaan tulla vielä"
"niin, mutta kenet ehkä otat?" kysyin hieman odottavasti
"En tiedä" Mustajalka vastasi nopeasti jajtkoimme muiden soturien kanssa syömistä. Minä olin ottanut itselleni pienen kyyn, sen huomasi mausta. Lähdin aamupartioon, ja haistoimme epäilyttävän hajun lähellä Ukkospolkua.
"Jokiklaanilaiset"murhadin
"Mitä he tekevät täällä??"Kysyin odottavasti Mustahjalalta.
"En tiedä" hän murisi
"-mutta otamme siitä selvää" hän naukui ja lähdimme seuraamaan hajua, se vei Korkokivien suuntaan.
"Korkokivimatka-emme siis voi aloittaa taistelua" Mustajalka naukui haikeasti
"Kuka muka soturilakia tottelee?"kysyin ja lähdin kävelemään kohti Korkokiviä
"Ne ovat vanhoja hajuja, he ovat luultavasti ehtineet jo pois" Mustajalka nau´ahti pilkkaavasti
"kelläs tässä on tarkempi nenä?" kysyin nopeasti ja kuulin ku muut seurasivat. Siellähän he olivat korkokivillä. Jäämyrsky, joitain muita klaanilaisia.
"Jahas jahas-mitäs te täällä?"kysyin kun olin haistanut heidät.
"vanha kunnon petturimme Jäämyrsky"murahdin laskeutuessani vaanimisasentoon
"petit klaanisi?! Miksi!?"mourahdin vihaisena
"Kuulun Jokiklaaniin!!" Jäämyrsky vastasi
"Mutta et silti ikinä osoita minkäänlaista kiitollisuutta varjoklaania kohtaan!! He kasvattivat, kouluttivat, elättivät sinut!! Ja sinä et ajattele muuten kuin itseäsi!!" huusin loikatessani Jäämyrskyn niskaan. Tunsin Jäämyrskyn rimpuilevan allani.
"Ja kukas Pölyklaanilainen hipsuttelija sinäkin olet?!" kysyin haistaessani tuuliklaanin.
"En ole hipsuttelija- vaan Viimakäpälä!!"hän murisi.
Otin kovemman otteen Jäämyrskystä, mutta sitten Viimakäpälä tönäisi minut irti ja Jäämyrsky sai minusta otteen. Tunsin neulanterävät hampaat ja kynnet lavoissani ja selässäni. keksin vain yhden keinon siinä hetkessä millä saisin vihollisen maahan. Mutta on kohtalokasta paljastaa vatsa. (No aivan sama) mietin ja loikkasin selälleni, ja onnistuin. Altani kuului"Uff" ja nopeasti nousin ja käännyin ja olin valmis iskemään kynteni Jäämyrskyyn. Mutta kun olin iskemässä, Jäämyrsky potkaisi minua vatsaan kovaa,, ja lensin hieman taaksepäin.
"Äh, lähdetään pois!!" Mustajalka huusi ja lähdimme.
"Annoit heille liian helposti periksi"nau´uin ja Mustajalka vain ärähti. Kuljimme leiriin ja Nuhanenä laittoi vammoihin vähän hämähäkinseittiä.
"Ääh, ihan pakko!! Sain sinusta jo tarpeeksi oppilaana" murahdin kun hän hääri ympärilläni.
(minulla olisi parempaakin tekemistä kuin lojua täällä pienen nuhaisen"parantajan" luona) mietin ja lähdin sotureiden pesään lepäämään.
jatkuu joskus..........
/ja muuten voinko varata varjoklaanin varapäällikön paikn siihen asti kunnes olen tasolla 6 ja millä tasolla olen nyt kun en periaatteessa alottanu nolla tasosta vaan ykköstasosta koska olin jo soturi ja se oli minlle oikeus koska kuulun vähän kaikkialle^^
|
Vastaus:
Hieno tarina! ^^ On hauska lukea kun itsekin on mukana ,pakko tunnustaa. >;3 Mutta tuosta varapäällikkö asiasta sovin vaikka joku päivä Viimakäpälän kanssa.Asia ei ole pelkästään minun tassuissani.Saat tästä 18 kp:tä. :)
-Jäämyrsky |
|
|
|
