|
|
Tarinaviekku!
Tänne saatte kirjoitella tarinoita kissoistanne jotka oppivat mestarinsa kanssa tai elelevät klaanielämäänsä. Annamme teille kokemuspisteitä luettuamme tarinanne ja niiden kautta hahmonne voi päästä ylemmälle tasolle :) Enemmän tietoa löydät tästä Tasot-kohdasta.
Muistakaa, että saatte kirjoittaa vain kolme tarinaa ennen kuin niihin on vastattu!
| Nimi: Täplis |
08.08.2012 20:04 |
| //Ei se haittaa Pihkatassu. Nyt saattaa kyllä olla hieman myöhäistä mutta ehkäpä. :) |
|
| Nimi: Pihkatassu |
08.08.2012 17:09 |
| En voi kirjoittaa tarinoita kun niihin ei ole vastattu.Anteeksi Täplätassu kun en ollut huomannut sitä tarinaasi.Voisin tulla mukaan jos ei ole liian myöhäistä ilmoittaa. |
|
| Nimi: Syyspentu |
08.08.2012 15:57 |
//Jatkan Salama ;3 Ja tuo ei ollu lyhyt! Mulla tulee nyt TAAS lyhyt kun on muita koulu kiireitä...
Katsoin kollia hämmästyneesti ja olin unohtanut uida. Outua, miten nopeasti olin jälleen tottunut veden kosketukseen turkissani, vaikka olinkni kammonnut sitä yli kaiken, joen viemiseen jälkeen.
"A-ai" änkytin ja alon iupota ja muistin jälleen potkia hieman pienillä jaloillani. Puna levisi hieman kasvoillen ija aloni uida hieman rantaa päin.
"Minäkun en vielä rakkaudesta oikein ymmärrä... Olenhan vasta pentu" mumisin nolona, katsoen tämän silmiin alta kulmieni. Ravistin turkkiani ja pian Salamatassu tuli perässäni, ravistellen myös turkkiaan. Katsoin jällään kollia. Hän näytti miettivän jotain ankarasti ja pukkaisin tuon päätä kuonollani. Hän värähti hieman, kuin heräten horteesta ja kikatin hieman. Valkoinen tassuni alkoi hehkumaan pimeydessä, jota valaisi ainoastaan vain kuun täysi valo sekä ja hopeahännän tuikkivat tähdet. Punastuni jälleen ja lopetin nauramiseni ja tassuni hehku sammui. Näin kun kollni suu ol iauennut hämmentyneenä hieman, mutta ilmeisesti päätti päätään pudistellen että oli nähnyt harhoja.
"Niin..ööh.." Salamatassu mutisi ja hieroi tassujaan toisia vasten.
"Sano vain rohkeasti" rohkaisin vaikka minua kutkutti hieman vatsanpohjassa. Vaikka olin luullut että hän puhuisi jotain, hän ojensi kauniin, sinisen kukan ja asetteli sen korvaan. Punastuin nyt vielä syvemmin mutta pakottauduin katsomaan kollin silmiin.
"Ki-kiitos" miukaisin ja halasin tätä hetken. Nostin hymyn jälleen kasvoilleni ja silmäni sädehtivät hieman. Tämänkin omat kullankeltaiset silmät välkkyivät. En oikein tiennyt mitä sanoa, mutta näin tämän silmistä heijastuvan ihastuksen. Oli vain hiljaista, mutta pian aloin kehräämään. Pukkaisin tuon päätä hieman ja tassuni alkoi taas hehkumaan. En välittänyt siitä vaan nostin sitä niin että kolli varmasti näkisi sen. Painoni tassuni hetkeksi tuon poskelle, ja tiesin että se lämmitti hiukan. Hymyilin vain ja laskin sitten tassuni alas...
//Jatkoa Salama? ;3 Sori kn en keksiny oikein mitänä x3 |
|
| Nimi: Salamatassu |
08.08.2012 02:31 |
//Ai anteeks, ku en jatkanu *punastus* mulla on kato ollu kesätöitä ja nyt sitte alkaa koulukin.. hmph.. Mut jatkan nyt :D
Katselin leiriä sivusilmällä. Katseeni pysyi kuitenkin kauniin oranssihtavassa naaraspennussa. Syyspentu jutteli ilmeisesti ''emonsa'' kanssa. Huokaisin syvään. Minäkään en ollut lähdössä klaanikokoukseen, joten voisin kysyä Syyspennulta, voisimmeko tehdä jotain. Katseeni hailahteli muissakin kissoissa, mutta jotenkin Syyspentu tuntui olevan erilainen.. Kuin hän olisi ollut taikaa, niin kaunis hän oli. (Miksihän minä täällä norkoilen, voisin samantien pyytää häntä kuutamokävelylle) ajattelin. (Mutta tuskimpa hän lähtee kanssani mihinkään. Hyvä että hän edes tuntee minut.. Mutta minä tunnen hänet erittäin hyvin) ajattelin perään ja nuolaisin tassuani. ''Ensin täytyy valmistautua'' mumisin ja ravasin metsään. Juoksin kohti Aurinkokiviä ja kuulin, kuinka Myrskyklaanin joukot juoksivat aivan läheltäni kohti Nelipuuta.
Katsoin puuta vieressäni, jonka lehdet olivat vihreät kuin minttu. Kiipesin sen runkoa pitkin ylös lehtien tasolle ja puskin hyvältä tuoksuvia lehtiä vasten. ''Nyt en ainakaan lemua'' naurahdin itsekseni ja loikkasin ketterästi alas. ''Nyt olen valmis.. Eikun hetkinen!'' maukaisin ja poimein kauniin vaaleansinisen kukan. ''Nyt olen valmis'' jatkoin ja loikein leiriin. Kuljin Pentutarhalle ja löysin Syyspennun istumasta yksin yhdellä sammalpedistä. ''Hei?'' maukaisin katsoen naaraan meripihkan sävyisiin silmiin. Pentutarhan katosta tilkitsemättömien aukkojen välistä paistoi kuunvalo, joka sai Syyspennun turkin näyttämään kullalta. ''Salamatassu?'' naaras naukaisi pehmeästi. ''Haluaisitko kenties lähteä kuutamokävelylle kanssani?'' kysyin hiljaa ojentaen kukan. ''Minäkö?'' Syyspentu miukaisi yllättyneesti. Olin erottavinani punan tuon kasvoilla, mutta en ollut aivan varma. ''Noh.. Kaippa se käy'' Syyspentu hymyili ja kuljimme leiriaukiolle. Ennen kuin ehdimme poistua piikkihernetunnelin kautta, Riekkosulka ilmestyi taaksemme. ''Mihin olet menossa, Syyspentu?'' Riekkosulka kysyi. ''Kuutamokävelylle Salamatassun kanssa'' naaras vastasi huolettomasti. ''Olet vielä nuori ja onhan jo ilta. En voi sallia, että sinä hortoilet ympäri metsää tuon kakaran seurassa. Entäpä jos vastaan tulee esimerkiksi mäyrä?'' naaras mutisi. ''Sitten Syyspentu on minun vastuullani. Jos niin käy, taistelen mäyrää vastaan omalla hengelläni'' lupasin. Syyspentu katsoi naarassoturia anovasti, joka vihdoin nyökkäsi. ''Olkaa varovaisia'' tuo huudahti perään. Kuljimme kohti aurinkokiviä. Katsoin, kuinka kuunvalo heijastui jokea pitkin ja sai aikaan siltamaisen peilikuvan. ''Kaunista'' Syyspentu henkäisi. ''Kuten sinäkin'' kuiskasin hiljaa ja säpsähdin sanomaani, joka oli tullut tämän kaiken ihastuksen lomassa. ''ömm.. tarkoitan..'' mumisin punastuen. Syyspentu naurahti hieman ja kahlasi matalaan, laskuveden laskemaan veteen. Joki oli peilityyni, sillä koko päivänä ei ollut tuullut. ''Vesi on lämmintä'' naaras hihkaisi ja sukelsi veteen. Seurasin Syyspentua ja sukelsimme yhtäaikaa. Veden alla näin, kuinka naaraan meripihkan väriset silmät alkoivat säihkyä niin kauniisti, että tuntui, kuin olisin kuollut ja päässyt Tähtiklaaniin. Nousimme pintaan ja katsoin Syyspentua hetken. Nuolaisin tuon päälakea hellästi ja naaras katsoi minua ensin hiukan hämmentyneesti, mutta sitten ymmärsi, mitä ajoin takaa. ''Taidat olla rakastunut minuun, vai mitä?'' tuo kysyi hymyillen. Nyökkäsin ujosti. ''Niin.. niin kai'' mumisin. //Jatkoa Syyspentu? Ja sorge, ku kaikki tarinat on nii lyhyit :D |
Vastaus:
Awwaw, kun rakastan lukea tarinoitasi. Tämä on niin suloinen ja vaikka mitä <3! "Nyt en ainakaan lemua" kikatin hieman x3.... Saat tästä 20kp:ta!
-Ruska&Syys |
|
| Nimi: Jäämyrsky |
06.08.2012 17:10 |
| ANNNTTEEEEKSIIII! EN OO VASTAILLU TARINOIHIN PIIIIITKÄÄÄN AIKAaN! >.< Mä aion tulla ihan just vastaileen , ens viikonlopun puolella mut tiättehän te ny kai etten mie taho nyt just koulujen alkujen aikaan viettää viimesii vapaudenpäiviä koneella? ja kaiken lisäks en pääse nii paljoo ees, me ollaa muuttamassa :3 Mut kun koulut alkaa, koetan virkistyä sivujen suhteen ja vielä alottaa kunnolla toisen yp:n astuttua virkaan näiden sivujen ulkoasun ja muun säädön työstön ^^ Tuun vastailee siis piakoin että saatte jatkaa ihania tarinoitanne 8DDD |
|
| Nimi: Syyspentu |
06.08.2012 09:26 |
//Jatkan nyt sun tarinaas, kun Salama ei oo jatkanu... ;3
"En ikinä jätä sinua...äiti!" naukaisin kimeästi ja nuolaisin tuon poskea.
"No..." Riekkosulka kehräsi ja sulki hetkeksi silmänsä.
"Sinun ei tarvitse luvata minulle mitään muuta kuin... Älä ole surullinen... Sitä ei ole kiva katsoa.. Mutta ei sinun tarvitse suostua!" lisäsin nopeasti ja katsoni tuon ruskeaan sekä sokeaan silmään. Valkea soturi katsoi minua hetken ja sitten ympärilleen.
"Voit kertoa vastauksesi myöhemmin" sanoin nopeasti kun hän näytti epävarmalta. Riekkosulka nyökkäsi hieman huojentuneesti ja käppäili pois luotani. Katsoin tämän poistumista ja siirsin katseeni päällikön pesää kohti. Siellä Tulitähti istuskeli ja katseli klaaninsa puuhia. Lähdin kipittämään tuota kohti. Yskäisin kuuluvasti ja päällikkö laski katseensa minuun.
"Oliko asiaa?" tuo kysyi.
"No on.... Miksi Täplä,- Revontuli,- Tuli,- sekä Valopennuista tehtiin oppilaits, vaikka ovat nuorempia kun iminä? Miksei minusta tehdä oppilasta?" naukaisin kallistellen hieman päätäni.
"No... Minusta sinun olisi hyvä täyttää se ikä, sillä olet muita vielä paljon pienempi... Ja olet hieman erikoisempi..." Tulitähti hymyili vaisusti ja kääntyi ympäri värähtäen.
"Vatukkakynsi, ei sitä noin tehdä...!" hän huudahti ja juoksi nolon näköisen ruskea raidallisen soturin luokse. Naurahdin hieman ja etsin katseellani Varistassua. Olin luvannut tehdä hänen kanssaan jotain hauskaa. Loikin harmaata oppilasta kohti ja pukkaisin tuon lapaa iloisesti. Hän oli jutelut juuri Täplätassun kanssa innostuneesti jostakin.
"Me pääsemme klaanikokoukseen!" Täplätassu kertoi heti sen jälkeen, kun Varistassun liilahtavat silmät olivat kohdanneet meripihkan väriset silmäni. Oppilaiden kurkusta kantautui pienoista kehräystä.
"Ai..jaa" sanoin ja katsoin maata. Minä en päässyt, olinhan pentu.
"Älä huoli, kyllä koittaa sekin aika kun sinäkni pääset kanssamme mukaan" Varistassu lohdutti ja nuolaisi poskeani. Katsoni tuota alta kulmieni ja hymyilin ujosti.
"Niin" sanoni haikeana. Tulitähti ulvahti suurkivellä.
"Noniin, lähdetään!" hän huudahti ja he jotka lähtivät kokoukseen, seurasivat tulenpunaista päällikköä ulos leiristä. Oli jo myöhä, sillä aurinko alkoi laskea ja täysi kuu nousta. Käppäilin kohti valkeaa soturia, sillä Riekkosulkakin oli jäänyt leiriin. Tämä aukaisi suunsa sanoakseen varmaan kysymykseeni vastauksen...
//Jatkoa? =3 |
|
| Nimi: Riekkosulka |
30.07.2012 20:47 |
//Jatkan Syys sun aiempaa tarinaa ;3
Jalkani vapisivat hiukan. Koitin olla horjuilematta. Kuiskasin:
"Luuletko siis, että...?"
"En tiedä. Äiti, olen niin pahoillani..." Syyspentu nojasi kylkeeni.
"Hys...ei tämä sinun vikasi ole.." sanoin. Nuolaisin hänen päälakeaan hellästi.
Kyynel valui poskelleni ja suljin hetkeksi silmäni.
(Tähtiklaani...älkää antako sen olla totta...älkää tehkö tätä minulle) ajattelin.
"Syyspentu..en halua enää salata kaikkea..tiedäthän..etten ole oikea emosi?" sopersin kyyneleet silmissä.
"Niin..." Syyspentu painoi päänsä alas.
"Mutta muista tämä aina: Minä rakastan sinua ja Varistassua kuin omia pentujani. Te olette aina poikani ja tyttäreni. Ja vielä jonain päivänä, vaikka olen poissa...pysykää Varistassun kanssa yhdessä. Ammentakaa voimaa toisistanne..." nau'uin hänelle.
Syyspennunkin poskille valui kyyneleitä, mutta pyyhin ne pois.
"Äiti...Varistassukin on...hän on Tähtiklaanin poika", Syyspentu naukaisi.
"Niinkö? Mutta tehän olette sitten.." aloitin.
"Emme silti ole sisaruksia. Varistassu on Taivasklaanin taivailta, minä taaskin olen näiden neljän klaanin taivailta", Syyspentu keskeytti selittäen. Nyökkäsin ymmärtävästi. Katsahdin taivaalle, joka oli tällä hetkellä pilvetön. Huokaisin.
"Syyspentu, lupaatko minulle jotain?" kysyin. Hän nyökkäsi hiukan hymyillen.
"Älä jätä minua koskaan...vastapalvelukseksi minäkin lupaan jotain", kuiskasin.
//Syys jatkoa? ;3 Ja kirjotin täs viel et oot Syyspentu, vaik nyt näytätki olevan Syystassu ;) |
Vastaus:
Ei sinun mitään tarvitse luvata <3 Saat tästä lyhyestä, mutta hyvästä tarinastasi 10kp:ta!
-Ruska&Syys |
|
| Nimi: Salamatassu |
29.07.2012 17:55 |
| //Ainiin.. Unohdin kertoa, et Salamatassu on aluks Myrskyklaanissa, mutta kidnapataan Varjoklaaniin. |
|
| Nimi: Syystassu |
29.07.2012 02:20 |
//Eikös Salama oo Varjoklaanis? Mut jatkan ;3!//
Juoksin piennillä jaloillani niin lujaa kuin pääsin kohti Myrskyklaanin leiriä. Klaanin tuoksu kantautui kuonooni pitkän matkan takaa ja mielessäni pyöri vain kuva Jokiklaanin sotureista, jotka taistelivat Salamatssua vastaan. Salamatassu oli vasta oppilas, ei hän selviäisi kauaan yksin! (Mitään pahaa ei käy) toivoin mielessäni ja astuin piikkihernetunnelista sisään. Jotkut käänsivät päitään minua kohti, niinkuin Riekkosulka.
"Missä Salamatassu on?" naaras kysyi ja katseli taakseni, kun odottaisi näkenvänsä sinertävän kolli.
"Jokiklaanilaiset! Aurinkokivet!" huohotin silmät pelosta selällään.
"Meidän täytyy mennä nopeasti tai hän kuolee!" sanoin hädissäni. Riekkosulka nyökkäsi nopeasti ja juoksi kohti päällikön pesää. Pian liekinvärinen kolli loikki ulos ja huuteli parin soturin nimiä.
"Mennään!" päällikkö ulvahti ja hän lähti Harmaaraidan, Saniaisturkin ja Tomuturkin kanssa ulos leiristä. Katsoin perään ja mietin hetken. (Minä menen mukaan!) päätin ja juoksin heidän peräänsä. En saisi heitä ollenkaan kiinni, tai pysyisi heidän tahdissaan, mutta halusin tietää mitä oli käynyt. Veren haju kantautui kuonooni ja sydän hyppäsi kurkkuuni. Salamatassu ei saanut olla kuollut! Kun astelin aukiolle näin....
//Tuli tosi lyhyt, mutta Salama jatkoa? =3 |
|
| Nimi: Salamatassu |
28.07.2012 09:49 |
| Kävelin haukotellen ulos oppilaspesästä. Istahdin lähelle pentutarhaa peseytymään. Kohotin katseeni kuningattariin ja pentuihin, kun huomasin Riekkosulan ja Syyspennun. (Eikö Syyspennun pitäisi olla jo oppilas?) ajattelin hämilläni. Asiahan ei minulle kuulunut, mutta ajattelin kysyä. ''Riekkosulka. Miksi Syyspentu ei ole vielä oppilas?'' kysyin ja kallistin päätäni. Syyspentu katsoi ''emoonsa'' ja sitten minuun. ''Syyspentu on alle kuusi kuukautta.. Hänestä ei voisi tulla oppilasta'' naaras maukui. ''Mutta tulihan Valo-, Tuli, Revontuli- ja Täpläpennustakin alle kuusi kuukautisina!'' jatkoin. ''Hänestä ei tule vielä oppilasta. ''Syyspentu.. Haluaisitko, että näytän sinulle metsää?'' kysyin. Katsoin naaraspennun vihreän kellertäviin silmiin anovasti. ''Mene vain'' Riekkosulka hymyili. Syyspentu lähti seuraamaan minua metsään. Tulimme Aurinkokiville ja istahdin yhdelle kivistä. ''Tuota.. Haluan kertoa sinulle yhden asian..'' mumisin. Syyspentu höristi korviaan. ''Sain enteen, jossa sinunnäköisesi naarassoturi katsoo minua silmiin kukka korvansa takana. Epäilen, että se olisi tulevaisuuden kuva sinusta'' naukaisin hiljaa. Syyspennun pupillit laajenivat. ''Miksi juuri minä olisin siinä?'' naaras kuiskasi. ''Aluksi ajattelin, että se naaras olisi tuleva puolisoni, mutta en silloin tiennyt, että se olet sinä'' mutisin. Säpsähdin kumminkin, kun kuulin ääniä läheltämme. Esiin loikkasi suurikokoinen Jokiklaanin soturi. Vastarannalla oli varmaankin tulossa lisääkin. ''Aurinkokivet meille!'' soturi sähähti. Kumarruin Syyspennun korvan juureen: ''Mene leiriin ja hae paljon sotureita. Pidättelen heidät täällä sen aikaa'' Ääneni oli niin hiljainen, että kukaan muu kuin Syyspentu ei voinut kuulla sitä. Naaraspentu nyökkäsi ja kipitti kohti leiriä. Kollisoturi huomasi pennun lähtevän ja loikkasi Syyspennun perään estääkseen sen. Vetäsin soturin kumminkin takaisin ja laitoin kynteni tuon kaulalle. ''Häneen et koske!'' sihahdin. Jokiklaanilainen potkaisi minua vatsaan ja lennähdin ilmaan. Kierähdin ilmassa ympäri ja laskeuduin kollin taakse. Iskin kynteni tuon niskaan. Jokiklaanin soturi ulvoi vihastuneena. (Ehtisipä Syyspentu leiriin tarpeeksi ajoissa) ajattelin ja tasapainottelin kollin selässä. //Jatkoa Syyspentu? :3 |
Vastaus:
Kiva kun mua laitellaan tarinoihinne =3.. Ja onneksi ehdinkin, en olisi halunnut tietää mitä olisi seurannut jos en olisi.... No saat tästä hyvästä tarinastasi 15kp:ta!
-Ruska&Syys |
|
| Nimi: Yösydän |
27.07.2012 14:57 |
Juoksin kohti jokiklaanin rajaa. En välittänyt siitä kuinka kovaa meteliä pidin juoksemalla pusikoiden läpi. Vain uksinkertaisesti juoksin ja juoksin. Päästyäni joen rannalle huohotin ja kävin istumaan. Katsoin kuvajaistani veden pinnasta. Tosin... kuvajainen olin ja en ollut minä... Näytin... kaksijalalta... tai siis ihmiseltä miksi he itseään nimittävät paitsi, että minulla oli mustat kissankorvat. Huitaisin tassullani veden pintaa ja kuvajaiseni katosi.
#Mitä minulle on tapahtumassa!?# Mietin ja katsoin jonnekkin tyhjyyteen.
Istuin siinä paikallani hetken ja nousin sitten. Lähdin takaisin leiriinpäin. Kuulin puhetta ja höristin korviani. Tunnistin Tulitähden ja Tomuturkin äänet.
''Mihin se Yösydän nyt katosi....?'' Kuulin Tulitähden sanovan.
#He etsivät minua....# Mietin ja näin hiiren. Siitä saisin tekosyyn. Hyppäsin hiiren päälle ja tapoin pinen otuksen nopeasti. Nostin tuon leukojeni välissä maasta ja tunkeuduin pusikon läpi melkeimpä kahden kollisoturin nenän eteen. Nuo kaksi näyttivät hieman hölmistyneiltä kunnes alkoivat nauraa.
''Mitä?'' Mumisin hiiri suussani.
''Ei mitään... Jotenkin vain niin ironista, että etsimme sinua ja, kun ihmettelemme, että mihin olet kadonnut niin pöllähdät pusikosta suoraan neniemme alle.'' Tulitähti nauroi.
''Ajattelin vain käydä metsästämässä....'' Mumisin hiiri suussani. Tulitähti ja tomuturkki nyökkäsivät.
''Ja miksi minua kohdellaan, kuin oppilasta?'' Kysyn. Tulitähti vakavoitui.
''Minun pitää puhua kanssani... Kahden kesken'' Tulitähti maukui ja vilkaisi Tomuturkkia. Tomuturkki ymmärsi vihjeen ja lähti paikalta.
''Niin mistä haluaisit puhua?'' Kysyn Päälliköltäni. Kolli oli hetken hiljaa ja istui alas. Otin tuosta esimerkkiä ja istuin myös.
''Olet käyttäytynyt oudosti viimeaikoina... Haluan tietää mistä on kyse.'' Kolli maukui. Henkeni salpautui hetkeksi ja laskin hiiren maahan.
''Ei se ole mitään mistä pitäisi murehtia... En ole pettämässä klaania tai mitään...'' Sanon.
''En ole edes postunut klaanin rajojen sisäpuolelta'' Jatkoin. Tulitähti katsoi minua.
''Kuulin Tuhkamarjalta, että hiivit tänään pois leiristä... Jos kerran olit menossa metsästämään niin miksi et käyttänyt piikkiherne tunnelia?'' Tuo maukui. En voinut vastata kysymykseen rehellisesti.
''Ei vain huvittanut....'' Sanon hiljaa. Tulitähti katsoi minua erittäin kysyvästi.
''En halua puhua siitä, eikä se ole mitään tärkeää...'' Sanon.
''Haluan tietää mikä on menossa kanssasi. Alat olemaan hieman mahdoton soturi.'' Tulitähti sanoi.
''Minä mahdoton soturi!? Entäs sinä päällikkönä!?'' Sähisin ja niskakarvani nousivat pystyyn ja nousin seisomaan.
''Mitä sinä tuolla meinaat!?'' Tulitähti sähähti ja nousi myös.
''Sitä, että rikot soturilakia ottamalla viisikuisia pentuja koulutukseen vaikka soturilaissa sanotaan selvästi, että pennun täytyy olla kuusikuuta vanha päästäkseen koulutukseen! Olet samanlainen, kuin Rikkotähti!'' Sähisin. En tiennyt päällikköni oppilasaikoina olleesta varjoklaanista mitään muuta kuin olin kuullut klaaninvanhimmilta.
''Soturilaissa myös sanotaan, että pällikön sana on laki!'' Tulitähti sähähti. Vedin kerran henkeä ja annoin niskakarvojeni laskeutua.
''Mutta voitko silti ruveta utelemaan toisten elämästä ja yksityisasioista?'' Kysyn paljon rauhallisemmin. Tulitähti äimistyi kun kysyin tuota.
''No empä kai voi....'' Tulitähti sanoi.
''Anteeksi.....'' Kolli mutisi.
''Äsht.. minun pitäisi anteeksi pyytää, kun menetin malttini...'' Sanon ja kumarran hieman samalla nostaen hiiren.
''Jos palattaisiin leiriin?'' Mumisen hiiri suussa. Tulitähti nyökkäsi ja lähti takaisin leiriä kohti. Seurasin kollia.
//Lyhytta pukkaaaaaa// |
Vastaus:
Lyhyttä... LYHYTTÄ? Onko sun silmät sokeet, vai? xD.. Tämä tarina on pitkä ja mieleatäni mielenkiintoinen! Tässä ei tullut tylsää kohtaa olleskaan ja odotan innolla jatkoa :3
Saat tästä 21kp:ta!
Ruska&Syys |
|
| Nimi: Jäätassu |
25.07.2012 10:54 |
Jäämyrsky by: Jäätassu
Katsoin pusikkoja joen vierustassa, Sisimmässäni toivoin että sieltä tulisi veljeni, Käärmeen pää. Kolli oli paljon suurikokoisempi kuin minä ja hän oli harmahtavan kellertävän räeinen. Silmät olivat vihreät ja selässä tällä oli outo musta kuvia. En räpäyttänyt silmiänikään, niin paljon hänen tapaamistaan toivoin. Hän oli kertonut minulle, että en ollut klaanisyntyuiínen vaan kujakissa... Mutta keitä uskoisin? Mutta miksi Jokiklaanissa oli kaksi samannimistä kissaa. Olin minä sekä kokenut soturimme Jäämyrsky. Mukamas emoni Huomenkukka oli sanonut että olin saanut nimeni hänen mukaansa mutta en ollut siitäkään varma. Mutta Jäämyrsky oli Huomenkukan kanssa ainoita jotka pitivät minusta. Kaikki muut katsoivat minua kuin roskaa tai kaameaa tautia joka riehui leirissä. Luimistin korviani kun tajusin, että veljeni ei enää ikinä palaisi. Huokaisin ja nousin seisomaan. Katselin ympärilleni, ettei kukaan olisi nähnyt minua, mutta...
"Mietitkö veljeäsi?" kuulin tutun naaraan äänen. Käänsin salaman nopeasti pääni valkoisen naaraan suuntaan, jolla oli mustia juovia ympäri kehoaan. Jäämyrsky katsoi minua silmät tuikkien, oudon ystävällisesti.
"Oikeastaan odotin häntä" mumisin katsoen maahan ja tassuihini.
"Ymmärrän" soturi kuiskasi. Katsoin tätä hämmästyneenä ja hän hieman virnisti. Kallistin päätäni ja hän pudisti omaansa, kääntyi ja lähti pois. Jäni vielä paikoilleni istumaan... |
Vastaus:
Kiva kun joku kirjoittelee Jäämyrskystäkin! Odotan tarinallesi jatkoa, sillä mistä sitä tietää, jos veljesi palaa? Saat 10kp:eeta!
-Ruska&Syys |
|
| Nimi: Syyspentu |
24.07.2012 11:19 |
//Jatkan ;3
Katsoni iloisesti sekä hilpeästi harmaata kollia ja puskin tämän kaulaa.
"Tottakai!" kehräsin ja tassuni hehkui hieman pesässä. Minusta oli tullut hyvin yksinäinen. Tuli,- Valo,- Revontuli,- sekä Täopläpennusta oli tulleet oppilaita, eli olin nyt ihan yksin oppilaspesässä. Ja Varistassu oli saanut uuden ystävän Täplätassun, jonka kkanssa hän oli ollut hyvin läheinen ja siitä oli häntä kiva kiusata. Ehkä Varistassu oli löytänyt itselleen sen oikean.
"Mutta mitä tekisimme?" kysyin hieman ilkeä pilke silmäkulmassani. Hän katsoi minua hieman oudoksuen ja naurahdin.
"Kertoisitko?" hymyilni ja lähdimme kävelemänä ulos pentutarhasta. aurinko paistoi hiukan. Oli ihmeellisen kaunis keli, vaikka yksi soturi oli nyt kuollut. Värähdin knu asia tuli mieleeni. 'Isäni' oli kuollut kun oli yrittänyt pelastaa puolisoaan, 'emoamme' Riekkosulkaa. Voi Riekkosulkaa, hän oli murheen murtama, sen näki hänestä.
"Hei oletko hereillä?" Varistassu naurahti huvittuneesti ja heilutteli tassuaan silmieni edessä. Säpsähdin uudestaan ja tajusin että olin jäänyt seisomaan.
"O-olen" änkytin nolona ja suljin hetkeksi silmäni. Näin pienen näyn Ruskalehdestä. Tämän ympärillä oli vain pelkkää mustaa. Hän itki, niinkuin yleensäkkin. Näin tämän sydämen. Se ol itäyysin murskana. Se oli vain kiinni enää pienessä kohassa. Sitten se irtoutui ja kolli lakkasi hengittämästä. Kuulin korvia vihlovan surun kirkaisun ja minun sydämeni hakkasi lujempaa rinnassani hädäntyneenä. (Onko tuo näky?) mietin kuumeisena ja katsoin pelon sekaisin silmin Varistassua.
"Mitä?" hän kysyi, sillä ol iselvästi aistintut minussa muutoksen. Istahdin maahan ja katsoni suoraan kollin liilahtaviin silmiin.
"Näin Ruskalehden keskellä surua ja mustaa.. Hän itki niinkuni yleensäkkin.. Muistatko kun hän aina ssanoi että hänen sydän on murtunut. Näin hänen sydämensä ja se oli pirstaelina. Ne olivat koossa vain enää pienessä osassa. Kun se irtosi, Ruskalehti kuoli..." ääneni hiljeni ja katsoin kaihoisasti tuon silmiin. Kun olimme olleet pieniä pentuja, kaikki oli ollut hyvin.
"Hei, pidetään myöhemmin hauskaa, minun täytyy kertoa tuo Riekkosulalle" piipitin. Kolli nyökkäsi ja lähti kävelemään kohti Täplätassua. Minä taas lähestyin sotureidenpesää, jossa naaras istui katsoen minua kysyvästi.
"minulla on hieman asiaa" kuiskasin. Riekkosulka värähti ja lähti seuraamaan minua.¨Kun olimme melkein leirin ulkopuolella käännyin katsomaan tätä ja kuiskasin.
"En ole ihan varma tästä, mutta sain näyn.. Ruskalehdestä" sanoin yrittäen kerätä rohkeutta. Naaras nyökkäsi hermostuneesti. Kerroin hänelle kaiken minkä olin kertonut äsken Varistassullekkin.
//Riekko jatkoa? |
|
| Nimi: Varistassu |
23.07.2012 16:54 |
//Jatkan Täplä ;)
"Ai niin..se juttu vielä..tiedäthän..pennut saattavat välillä juksata..", mutisin ja luimistin hiukan korviani. Täplätassu näytti miettivät puhuinko totta. Olin juuri aukaisemassa suuni, kun minua huudettiin. Käännyin ja näin Saarniturkin. Huokaisin ja katsoin pahoittelevasti Täplätassuun. Samassa näin Tulitähden tulevan parantajanpesältä. Pieni ilo syttyi minussa. Hän sentään oli kunnossa. Näin Riekkosulan tulevan leiriin. Kun hän huomasi Tulitähden, hän juoksi tuon luo. Riekkosulka näytti jo hitusen iloisemmalta. En ehtinyt mennä Saarniturkin luo, kun Tulitähti kutsui klaanin koolle.
"Olen taas kunnossa ja pääsen takaisin tehtäviini. Kuulin mitä Tunturisielulle kävi ja Tähtiklaani pitäköön huolta hänestä. Kiitän Harmaaraitaa, joka piti leirin pystyssä, kun minä makasin parantajanpesässä. Puhun nyt suoraan. Metsä ei ole enää turvallisin paikka. Tarvitsemme sotureita. Riekkosulka, pentusi ovat viisikuisia, mutta pystyisitkö päästämään heidät jo oppilaiksi? Entä Kirkassydän?" Tulitähti maukui. Kirkassydän nyökkäsi. Riekkosulka näytti miettivän, mutta nyökkäsi lopulta.
"Siinä tapauksessa otat Varistassun koulutuksen nyt haltuusi", Tulitähti sanoi.
Pennur päätettiin ilmeisesti nimittää jo heti. Riekkosulka toi pennut, samoin Kirkassydän toi Valkopennun. Klaaniin tulisi toinen Täplätassu. Erikoista. Istuin katsellen kun pentu pennulta siirtyi oppilaaksi. Menin onnittelemaan Revontuli-, Täplä-, Tuli- ja Valotassua. He näyttivät innokkailta. Kokous loppui ja Riekkosulka meni parantajanpesälle. Minä jolkotin pentutarhalle. Näin siellä Syyspennun. Hän leikki yksin pienellä kivellä.
"Hei", naukaisin hymyillen.
"Varistassu!" hän miukui ja juoksi luokseni. Naurahdin ja sanoin:
"Anteeksi, kun olet joutunut olemaan yksin. Tehtäisiinkö yhdessä jotain kivaa?"
//Jatka Syys ^^ |
Vastaus:
Vihdoinkin minä ilmiinnyn kuvioihin ^^! No joo, kiva tarina ja minähän jo tuota jatkoni =3...Ja oletko varma että huijasin? >:3... Saat tästä 11 kp:ta!
-Ruska&Syys |
|
| Nimi: Pihkatassu |
23.07.2012 12:19 |
//jatkan...
"Mistä tuo jyrinä tulee?"Raitatassu kysyi.
"Se on ukkospolku päällämme."Myrkkylehti sanoi.
Huomasin että katto rupesi sortumaan.
"Menkää ulos äkkiä!"Myrkkylehti huusi ja nousi jaloilleen.
"Mene Raitatassu!"Huusin pelosta kankeena.Raitatassu syöksähti ulos Pihkatassu kintereillään.Pääsimme ulos ja käännyimmekatsomaan kun luola sortuili.Mietin mitä tapahtuisi jos Myrkkylehti ei kerkeisikään ulos.Mutta juuri kun oviaukko oli lysähtämässä kasaan niin Myrkkylehti syöksähti ulos muiden luo.Hänen kyljessään oli iso haava joka vuosi paljon verta.
"Ei hätää!"Myrkkylehti huudahti."Kaikki on kunnossa kyllä."Lähdimme kulkemaan kohti metsää niin nopeasti kun Myrkkylehti vain pääsi.Levähdimme puskan suojaan kun Myrkkylehti oli halunnut sillä hänen haavansa vuosi verta ja se näytti kipältä.
"Nukkukaa nyt!"Myrkkylehti sanoi aika kovalla äänellä.Nukahdimme ja kun heräsin oli vielä yö mutta pian aurinko rupesi nousemaan.Huomasin että Myrkkylehti oli kadonnut.Herätin Raitatassun ja lähdimme leiriä kohti.Kuulin hiiren puuhastelemassa omiaan ja heittäydyin vaanimis asentoon.Lähestyin sitä hiljaa mutta se kuuli minut ja lähti pinkomaan kohti pesäänsä mutta se oli liian hidas.läimäsin sitä tassullani kynnet paljastettuna ja se oli kuollut.Nostin sen ja juoksin Raitatassun kintereille ja näytin hänelle hiirtä.Hän ei tainnut edes huomata kunnes laskin hiiren ja aloin puhua.
"Meidän pitäisi varmaan saalistaa että klaani luulisi meidän olleen saalistamassa."Sanoin hiukan epä varmasti.
"Kai."Hän sanoi ja haistoi jo hiiren.Seurasin häntä vähän matkan päässä.Hiiri ei huomannut meitä ja silloin Raitatassu hyppäsi ilmaan mutta hiiri huomasi sen ja lähti juoksemaan pois.Nousin pois vaanimis asennosta ja juoksin sen kiinni.Vedin sen hengiltä yhdellä puraisulla.Raitatassu esitti ettei olisi ollut moksiskaan ja lähti tepastelemaan kohti leiriä.Kannoin saaliini ja nappasin matkalla vielä kolmannen hiiren.Kun pääsimme leiriin Jäätassu säntäsi luoksemme.
"Missä olitte?"Hän kysyi kummissaan.Astuin esiin ja pudotin saaliini maahan ja sanoin
"Kävimme saalistamassa."vastasin.
Hän auttoi viemään saaliit ja Raitatassu meni oppilaiden pesään. |
Vastaus:
Olisi kiva jos käyttäisit tarinoissasi kirjanhenkilöitä... Kuka Myrkkylehti on? Myrskyklaanin parantaja on Tuhkamarja... Saat tästä kuitenkin 13kp:ta
-Ruska&Syys |
|
| Nimi: Täplätassu |
23.07.2012 00:30 |
//Jatkan Varis....
"Mitä ne iloiset asiat ovat? En oikein pysty ajattelemaan mitään iloista juuri nyt..." kuiskasin.
Varistassu oli paikallaan hiljaa.
"Tiedätkö että pystyvätkö kaikki Taivasklaanilaiset hyppäämään yhtä hyvin kuin sinä?" kysyin.
"Kai... Tai siis uskoisin niin" kolli sanoi edelleen surullisena.
#Ei ole kivaa nähdä häntä noin surullisena...# ajattelin. #Kumpa voisin jotenkin ilahduttaa häntä!#
"Voinko jollain tavalla ilahduttaa sinua?" kysyin
"Et kai..." kolli kuiskasi. Nyökkäsin ja istuin siinä, hyvän ystäväni vieressä ihan hiljaa. Yritin kokoajan kuumeisesti miettiä miten häntä ilahduttaisin. Mikään ei ollut hyvä idea. Ei mikään monista ideoistani.
Sitten lopulta keskeytynyt pitkään kestäneen hiljaisuuden.
"Tiedätkö, että minun äitini kuoli kun olin vielä pentu. Siksi en muista tapahtuneesta juuri mitään" kerroin.
Varistassu käänsi katseensa minuun. Hänen silmänsä hohtivat sinisinä.
"Su-suritko sitä kauan?" kolli kysyi
"No... Aluksi en oikein tajunnut tapahtunutta. Olin silloin niin pieni. Minut vietiin jollekin toiselle kuningattarelle, sillä tarvitsin vielä maitoa. Kun olin isompi, minulle kerrottiin että oikea emoni on kuollut. Surin sitä ainakin kuun. Sitten kun minusta tuli oppilas, en ole ehtinyt miettiä asiaa. Mutta nyt muistin sen taas..." kerroin. Minua itketti. Käännyin selin Varistassuun jottei hän näkisi suruani.
"Surullista" Varistassu sanoi. "Sittenhän meillä on jotain yhteistä?"
"Minun tässä piti ilahduttaa sinua, eikä sinun minua!" yritin hymyillä hieman. Käännyin takaisin Varistassuun päin ja sanoin:
"Meidän on kai parasta palata leiriin"
Kolli nyökkäsi ja hyppäsi alas puusta. Minua hieman hirvitti alas hyppääminen, mutta oli pakko. Varistassu katsoi minua ja virnisti. Hyppäsin alas. Minua sattui hieman toiseen.etutassuun mutta se oli vain pieni kipu. En välittänyt siitä vain kävelin ystäväni rinnalla leiriin päin.
Kun olimme klaanissa, menimme heti ensimmäiseksi syömään. Jaoimme varpusen. Sitten sanoin kollille:
"Kysyin sinulta aiemmin kysymyksen mutta en saanut vastausta. Silloin kun puhuimme Syyspennusta ja siitä mitä hän.sanoi..."
//Jatkoa Varis:33 |
Vastaus:
Oh no! Toivottavasti Syyspentu ei joudu pulaan! Ja mitäköhän Varistassu vastaa, sen näemme ensi jaksossa xD! Okei saat tästä... 13kp:ta!
-Ruska&Syys |
|
| Nimi: Varistassu |
22.07.2012 18:24 |
//Jatkan Täplä :3
Jolkotin Riekkosulan luo. Hänen poskillaan oli kyyneleitä.
"Ä-äiti? Onko Tunturisielu...?" änkytin. Hän nyökkäsi itkun lomasta.
"Ei...ei!" sanoin.
"Rakkaani metsästää nyt Tähtiklaanin kanssa.." Riekkosulka kuiskasi hiljaa.
"Koita kestää äiti", kuiskasin itsekin.
Käännyin ja loikkasin korkealle ilmaan. Laskeuduin yhden vaahteran tukevalle oksalle. Katsahdin alas. Olin aika korkealla. Istuin oksalle katselemaan auringonlaskua. Hetken päästä kuulin rapinaa. Katsoin taas alas ja näin Täplätassun kiipeävän ylöspäin. Loikkasin ketterästi maahan saakka.
"Tule, pidä minusta kiinni", sanoin naaraalle. Hän teki niin. Loikkasin ilmaan ja laskeuduin sille samalle oksalle, jolla juuri olin ollut. Täplätassu näytti hiukan säikähtäneeltä. Hän istui viereeni. Katselin vain horisonttiin. Lehdet kahisivat tuulessa.
"Olen niin pahoillani Varistassu..." Täplätassu kuiskasi.
"Hän oli tärkeä minulle. Vähän kuin isä. Kunpa minulla olisikin isä.." sanoin.
"Eikö sitten...Ai niin.." Täplätassu muisti.
"Niin..." vastasin.
"Ja Ruskalehtikin vielä...Miten Riekkosulka mahtaa kestää?" Täplätassu totesi.
"Puhuttaisiinko hieman iloisemmista asioista?" kysyin. Naaras nyökkäsi.
//Lyhyt, ku en keksiny oikein mitään ;( Mut Täplä jatkoa? ;3 |
Vastaus:
Voi Riekkosulkaa ;(... Eikä se sinustakaan varmaan kauheen hyvälle tunnu? Onneksi sulla on Täplätassu tukenas ;3... Ainiin, saat tästä kivat 10kp:ta!
-Ruska&Syys |
|
| Nimi: Täplätassu |
18.07.2012 19:48 |
//Jatkan Syyspentu//
"Varistasssu tyk..." Syyspentu aloitti taas.
Katsoin kun Varistasssu yritti hiljentää tämän.
#Tarkoittaako hän minua? Tykkääkö Varistasssu minusta? Hän on kyllä kiva ja...# ajattelin.
"Mitä mietit?" Varistasssu kysyi. Hän oli ilmeisesti päässyt Syyspennun kanssa sopimukseen.
"E-en mitään..." sanoin hätäisesti. "Mihin Syyspentu katosi?"
"Taisi lähteä kävelylle" kolli naukui.
"Saanko kysyä mistä te kinastelitte?" kysyin vaikka jo osittain tiesin vastauksen.
"Ööööh... Tiedätkö että pikkusiskoilla on yleensä tapana keksiä asioita?" kolli aloitti. Nyökkäsin jäin kuuntelemaan kun hän sanoi:
"Hän yritti... Hän yritti kertoa kaikille että minä muka tykkäisin sinusta, mutta..."
"Se ei ole totta, vai?" jatkoin ja jäin odottamaan vastausta.
Samassa näin kun joku kantoi Ruskalehteä. Joukossa oli myös Tuhkamarja.
#Toivottavasti hän ei loukkaantunut kovin pahasti# ajattelin ja sanoin Varistassulta:
"Mitähän hänelle on tapahtunut?"
"En tiedä. Mennään kysymään joltain" kolli totesi ja lähti joukkoa päin.
"Mitä hänelle kävi?" kysyimme Tuhkamarjalta yhteen ääneen.
"Hän yritti pelastaa Tunturisielun karhulta" tämä totesi.
"Miksi karhu oli leirissämme?" kysyin
"En tiedä" Tuhkamarja vastasi. "Mutta se oli lähtenyt seuraamaan Syyspentua. Onneksi Tunturisielu ja Riekkosulka sattuivat paikalle"
Varistassu katsoi eteenpäin lamaantuneena.
"O-ovatko he tu-turvassa?" kolli änkytti.
"Riekkosulka ja Syyspentu kyllä mutta Tunturisielu..."
"Mitä!" kolli parkaisi ja juoksi pois. Lähdin hänen peräänsä.
Varistasssu etsi Riekkosulan ja siinä kyllä hieman kestikin. Riekkosulka oli näkymä haudannut puolisonsa ja laittanut haudalle kukkia. Hän istui haudan vieressä ja itki. Päätin mennä hieman kauemmas heistä ja astuin pari askelta taaemmas.
"Ä-äiti!" Varistassu huudahti.
//Jatkoa Varis tai Riekko?// |
Vastaus:
Syystassu taisi hieman kiusata teitä? xD Hyvä ja helppolukuinen tarina, saat tästä 13kp:ta ;3
-Ruska&Syys
|
|
| Nimi: Jäämyrsky |
18.07.2012 17:26 |
Elikkä siis meitsi on ollu lomalla ja vetäny jossai välis sairaalaski et on ollu kiireitä tosi paljon :3 Nyt vihdoin päätin raahautua tänne koneelle taasen sitten päivittelemään.Uusi ulkka on hieman hakosessa ja ideoita kehitellessä kuitenkin ^^ Lisään kp:it vielä tässä mutta koska olen nyt meidän ikivanhalla koneella täällä mökillä niin en alkanu erikseen jokaiseen vastaamaan kun kestäisi ihan äärettömän kauan ja vielä 80 w mummona vastailisin sillee joo sori kesti tota.. kröhöm.. vähä XD Et tällasta jos kukaa älysi. Oottelen sitten Ruskalehden vastausta yp:asioista että katsotaan milloin hänkin ehtii astua näiden sivujen toiseski järjestyksen pitäjäksi ;3
Täplätassu Hieno tarina 15 kp! ^^
Yösydän: Lyhyt mutta ei mitään ei edes mitenkään ylimaalisen pienehkö ollut xD 10 kp ropsahtaa ;)
Varistassu: Ei mtn 8D Kirjoittelet muutenkin niin paljon x3 Aika jännä kun kissa puhuu puhekieltä siis "fiilikseni" *siteeraa* mut se on jotenkin mun mielest hauskaa! Plussat siitä! 10 kp! ;D
Täplätassu: hieno tarina, vaikka hieman lyhyehkö ei sillä silti väliä, 9 kp! ^^
Varistassu: WOW! Ihan sairaan pitkä kamaa taas XD Osaat kuvailla tosi hyvin 8D 20 kp!
Lootustassu: Kiva pikku tarina X3 7 kp!
Syyspentu: 8D Hauskaa et jotkut tykkää kirjottaa ilman kp:itakin pitkiä tarinoita :3 Aww... kestä
Varistassu tykkää? Siinä vasta pulma xD
Tunturisielu: Viimeinen tarina maan päällä D8 Sen kunniaksi kokonaiset 20 kp!
Terätassu: Hieno tarina ;D 10 kp!
Riekkosulka : elä itke tai mäki itken xD 18 kp! ^^
Yösydän: LYHYTKÖ?! XD Elä puijaa mul on silmät päässä! Toi on keskipitkä :3 yks nelejäs osa lissää = yli pitkän ja kaks kertaa se = super pitkä xD 16 kp! ;3
|
|
| Nimi: Yösydän |
18.07.2012 16:53 |
Seurasin Hiekkamyrskyä partiossa. Palasimme pian takaisin leiriin ja näin Lootustassun. Tuo tuli luokseni. Katsoin vain tyhjyyteen.
''Miksi olet noin poissaoleva?'' Oppilaani kysyi ja hätkähdin.
''Olen vain hieman väsynyt... ei mitään sen erikoisempaa...'' Tekaisin äkkiä jonkun syyn.
''Oletko nyt ihan varma...?'' Lootustassu kysyi.
''Olen. Pidä koko loppupäivä vapaata...'' Sanoin oppilaalleni. Tuo poikkesi minun käytöksestäni ja toivoin nyt ettei Lootustassu huomaisi ihmetellä asiaa. Lähdin kävelemään kohti sotureiden pesää.
Kun pääsin lähelle suuaukkoa vilkaisin nopeasti ympärilleni. Kukaan ei katsonut minua. Kiersin pesän taakse ja kohti piikkiherne aitaa. Lähdin kulkemaan sen viertä varjon lailla ja kuljin kohti parantajan pesän takana olevaa aukkoa joka oli aidassa. Kuljin mahdollisimman huomaamattomasti ja ääneti. Kun pääsin parantajan pesän taakse huokaisin.
''Mihis sinä olet menossa Yösydän?'' Kuulin naaraan äänen. Säikähdin sen verran, että niskakarvani nousivat pystyyn. Katsahdin puhujaan. Se oli Tuhkamarja.
''En mihinkään....'' Valehtelin. Tuhkamarja katsoi minua epäilevästi.
''En usko.... Miten muuten olisit säikähtgänyt noin paljon...?'' Tuo sanoi.
''Koska sinä vain tulit niin yllättäen ja aloit puhumaan.....'' Sanoin.
''No niin kai sitten....'' Tuo sanoi ja lähti. Huokaisin ja vilkaisin vielä kerran ympärilleni varmistaakseni ettei kukaan näkisi. Sitten pujahdin ulos leiristä.
//Lyyyyhyyyyyt tää loistaa lyhyydellään// |
|
| Nimi: Riekkosulka |
17.07.2012 21:24 |
//Jatkan Tunturi..
Kyyneleet kihosivat silmiini. Tämä ei saanut olla totta...Ei vain saanut!
"Tunturisielu herää, ole...niin...kiltti..." anoin itkun lomasta.
"Äiti..." Syyspentu piipitti jalkani vierestä.
Lyyhistyin puolisoni viereen ja nuolin hänen haavojaan. Vähät välitin, vaikka veri maistuikin suussani. En halunnut päästää hänestä irti...
Nostin rakkaani selkääni ja lähdin kävelemään. Muutamat olivat Ruskalehden luona, Tuhkamarja mukaan lukien. Pitkähäntä juoksi perääni.
"Minne sinä nyt menet?" hän kysyi jolkottaen mukana.
"Hautaamaan Tunturisielun tietysti..." vastasin.
"Eikö hänet pitäisi haudata perinteiden ja Tähtiklaanin tapojen mukaisesti?" hän kysyi.
"Minä vähät välitän perinteistä nyt! Onko Tähtiklaanikaan minulle muka mitenkään suopea, kun se vie minulta kaikki rakkaani?!" kivahdin itku kurkussa.
Pitkähäntä näytti järkyttyvän.
"Anteeksi...vahdi Syyspentua, ole niin kiltti..." sanoin ja lähdin eteenpäin.
Pitkähäntä jäi onnekseni taakse. Saavuin pian nelipuulle. Laskin kollin hellästi maahan ja aloin kaivamaan. Kun kuoppa oli tarpeeksi hyvä, palasin Tunturisielun luo.
"Täällä tapasimme ensimmäisen kerran..." kuiskasin ja kyynel valui poskelleni.
Olin hetken hiljaa ja jatkoin taas:
"Anteeksi, kun kohtelin sinua niin...epäoikeudenmukaisesti. Pennuistamme tulee yhtä hienoja sotureita kuin sinä olit, ja olet yhä. Minä rakastan sinua Tunturisielu, aina ja ikuisesti..."
Laskin hänet hellästi kuoppaan. Löysin maasta aika läheltä jotain. Menin lähemmäs. Se oli karhun kynsi. Vein sen ja laskin sen Tunturisielun lähelle. Poimin myös pari kukkasta. Sitten kaivoin maata peittääkseni kuopan. Laahustin takaisin sinne missä kaikki oli tapahtunut. Nostin Syyspennun selkääni ja palasimme leiriin. Okakynsi kantoi Ruskalehteä ja Tuhkamarja nilkutti hänen vierellään. Menin pentutarhalle ja muistin nyt vasta oman jalkani. Tuli-, Valo-, Revontuli- ja Täpläpentu vinkaisivat onnellisina nähdessään minut. Laskeuduin makuulle ja Syyspentu tassutti vierelleni. Muutkin pennut kävivät makuulle. Laskin pääni tassuilleni ja annoin kyynelten vain tulla...
//Syys, Tunturi tai Ruska jatkoa, jos jaksatte ;3 |
|
//En oo pitkii aikoihi kirjotellu, mut jos ny vaik tulis jonkin lainen pätkä x3
Istuin oppilaitten pesän edustalla ja keinahtelin edes takas. Usvajalka asteli luokseni.
"Huomenta Terätassu", mestarini tervehti.
"Huomenta", vastasin.
"Lähdet tänään iltapartioon Tuuliklaanin rajalle. Raskasjalka, Mustakynsi ja minä lähdemme mukaan",Usvajalka kertoi.
Olin iloinen. En ollut pitkiin aikoihin päässyt partioon.
"Kiva! Voinko saalistaa ennen sitä?"mau'uin.
"Toki",Usvajalka hymyili tyytyväisenä.
Ponkaisin seisomaan ja ravasin ulos leiristä. (Voisin käydä joella kalastamassa, ja paluu matkalla voisin katsoa jos löytäisin pari hiirtä) ajattelin. Suuntasin siis askeleeni joelle. Kuulin jo kaukaa sen hiljaisen solinan, ja se sai minut rentoutumaan.
Asetuin joen penkereelle katsomaan kun kala uiskenteli ympyrää, aivan kuin se olisi odottanut joutuvansa vihollisennsa kynsiin. En jäänyt odottamaan milloin kala häipyisi vaan läiskäisin saman tien käpäläni veden alle kalan kippuun. Sain otteen kalasta ja vedin sen pinnalle. Nopea puraisu sai saaliini veltoksi.
Lähdin takaisin leiriin, matkalla en nähnyt hiiren häntääkään.
"Siinähän sinä olet! Ala tulla, partio lähtee pian!"Usvajalka mourusi kun palasin leiriin.
Nyökkäsin ja viskasin saaliini tuoresaaliskasaan.
Raskasjalka ja Mustakynsi odottivat meitä jo leirin sisäänkäynnillä.
"Ei kun vaan menoksi",Raskasjalka tokaisi ja lähti johtamaan partiota kohti Tuuliklaanin rajaa.
//Jatkuu... |
|
| Nimi: Jäämyrsky |
11.07.2012 11:09 |
| Tunturisielu// kirjota pois ^^, rip Tunturisielu D8 |
|
| Nimi: Tunturisielu |
10.07.2012 21:01 |
| //Voinko kirjottaa tarinoita Tunturisielulla, vaikka se onki Tähtiklaanissa? |
|
| Nimi: Tunturisielu |
10.07.2012 18:26 |
Aukaisin silmäni äkisti. ''Miksi tämä ei ole jo ohi? En kestä..'' mumisin ja yritin nousta. ''Tunturisielu! Et lähde minnekkään!" Tuhkamarja ulvahti kivenkolostaan. ''Ja luuletko, että voisit päättää sen puolestani?'' sihahdin ja tunsin vihlaisun kyljessäni. En kumminkaan ollut tuntevinani. ''Miksi elän? Eikö jo olisi aika päästä pois kaikesta tästä kivusta?'' kysyin ja laahustin aukiolle. Riekkosulka seurasi minua Pentutarhalta päin. ''Tunturisielu..'' puolisoni naukaisi. ''Miksi? Miksi minun täytyy enää olla kaikkien murheena? Miksen vain liittyisi Tähtiklaanin joukkoihin, kuten perheenikin?'' sanoin. ''Tunturisielu.. älä'' naaras anoi. ''Olet lakannut kutsumasta minua rakkaaksi tai puolisoksesi.. Vain sen Ruskalehden takia.. Kolli jopa uhkasi tappaa minut.. Luulin jo hetken ajan luottavani häneen'' mutisin ja katsoin piikkihernetunnelille. ''Voithan vielä yrittää?'' Riekkosulka naukaisi. ''Mitä hyötyä? Ei minun ole järkeä puhua kissalle, joka uhkaa tappaa minut'' vastasin. ''Älä kuole.. Olet liian tärkeä'' Riekkosulka intti. ''En jaksa uskoa, että olisin kenellekään tarpeeksi tärkeä, että olisin elossa'' murahdin. ''Tule.. Mennään kävelylle.. Yritetään selvittää tämä asia'' ehdotin. Naaras kipitti vaiti kohti metsää.
Saavuimme lähelle Nelipuuta. Katsoin puolisoani silmiin ja odotin saavani vastauksia. Ennen kumminkin, kun huomasinkaan, pieni, oranssinkirjava kissanpentu syöksyi pusikosta taaksemme. ''Jokin seuraa minua!'' Syyspentu kiljui. Käännyin pusikkoon päin ja kuulin tömähdyksiä. Annoin turkkini välkehtiä punaruskeana. ''Riekkosulka.. Suojele Syyspentua'' maukaisin mahdollisimman rohkaisevasti ja rauhallisesti. Sitten käännyin Nelipuun suuntaan, josta äänet kantautuivat. Esiin syöksyi valtava, tummanruskea karhu.
Sähähdin ja paljastin kynteni. Karhu huomasi minut ja tuli minua kohti juosten. ''Puuhun!'' käskin Riekkosulkaa ja Syyspentua. Kaksi naarasta kapusivat korkeaan ja tukevaan puuhun. Sitten loikkasin ketterästi karhun selkään. Upotin kynteni tuon niskaan ja yritin löytää selkärangan. Paksu turkki kumminkin esti aikeeni ja karhu paiskasi minut puunrunkoa vasten. Aikaisemmin saamani ruhjeet ja haavat olivat enää muisto vain. Syöksyin karhun jalkojen alta sen taakse ja tartuin eläimen kylkeen. Raavein karhua parhaani mukaan. Silti, eläimen hampaat ulottuivat toiseen takajalkaani. Karjaisin kivusta ja hapuilin kynsilläni karhun silmiä. Hampaat upposivat selkääni ja tunsin niiden osuvat selkärankaani. Olin varmasti aika raadellun näköinen; turkistani oli revitty karvatuppoja, ympärilläni oli haavoja ja paljon verta. Yhtäkkiä, paino katosi päältäni ja kaaduin maahan. Erotin oranssihtavan kissahahmon karhun selässä. Kolli oli vielä puolikuntoinen, mutta taisteli kuin leijonaklaanin soturi. ''Ruskalehti..'' mumisin, mutta karhu tarttui soturin lapaan ja paiskasi täysiä maahan. Ruskalehti makasi liikkumattomana maassa. Näin Myrskyklaanin sotureita karhun kimpussa. Kuulin, kuinka tuttu naaras käveli eteeni. Pienoinen Syyspentu kurkisti ''emonsa'' jalan takaa. ''Syyspentu.. ja Riekkosulka'' mumisin ja käännähdin vatsalleni. Pienen naaraspennun silmät olivat kosteat. ''Iskä..'' tuo miukui. ''Tunturisielu..'' Riekkosulka naukaisi. ''Rakastan sinua ja Syyspentua. Olette minulle tärkeitä.. Ja toivon, että muistatte minut lopun elämäänne'' kuiskasin ja katsoin molempia naaraita silmiin. ''Vannoin kuolevani taistellen ja se lupaus piti'' jatkoin ja suljin silmäni. Maan kiinteä pinta katosi altani ja muuttui epävakaaksi sumukerrokseksi. Katsoin ympärilleni. Näin mustavalkoisen naaraan, joka katsoi minua tummansinisillä silmillään. ''Seuraa.. Pääset Tähtiklaaniin'' naaras kuiskasi. ''Selviäähän Ruskalehti? On minun vikani, että hän vahingoittui'' mau'uin. ''Se jää nähtäväksi'' kissa maukui ja katosi sumuun.. ja minä seurasin. Sitten ympärilläni kirkastui. Olin Tähtiklaanissa. //Juu, elikkästä Tunturi kuoli ja on nyt Tähtiklaanissa. Jatkoa Syys, Riekko tai Ruska? |
|
|
|
