|
|
Tarinaviekku!
Tänne saatte kirjoitella tarinoita kissoistanne jotka oppivat mestarinsa kanssa tai elelevät klaanielämäänsä. Annamme teille kokemuspisteitä luettuamme tarinanne ja niiden kautta hahmonne voi päästä ylemmälle tasolle :) Enemmän tietoa löydät tästä Tasot-kohdasta.
Muistakaa, että saatte kirjoittaa vain kolme tarinaa ennen kuin niihin on vastattu!
| Nimi: Syyspentu |
05.07.2012 11:24 |
Oloni oli hieman tylsistynyt tämän surumyllyn keskellä. Riekkosulka vain itki melkein kokoajan Ruskalehden sekä 'isäni' perään. Vaikka yritin lohduttaa tätä, se ei auttanut mitään ja tunsin oloni hyvin turhautuneeksi. Varistassu sai olla jossakin harjoittelemassa taistelua tai jotakin jännittävää, mutta minun piti kököttää parantajanpesällä. No tottakai minuakin pelotti, että Tunturisielu kuolisi, mutta Tulitähdestä ja Ruskalehdestä oli minulle ihan sama miten heidän kävisi. Mutta ei näköjään Riekkosulalle. Varistassukin tällä hetkellä oli vain Täplätassun ja unohtanut minut pentutarhan mukana. Hän vain kävi ehkä pari kertaa päivässä katsomassa minua, mutta oli kokoajan sen naaraan luona. No, olihan se mukavaa kun hänellä oli ystävä mutta...
"Äiti, saanko mennä leiriin?" kysyin vikisevällä äänellä. Riekkosulka katsoi minua ja hymyili hieman.
"Mene vain" hän totesi ja yritti kehrätä.
"Kiitos, tulen pian" kehräsin hieman ja painoin käpäläni tuon poskelle. Hän hymyili kun pompin pois tuon luota. Kun tulin ulos, näin kun Varistassu makoili yksin tuoresaaliskasan lähistöllä. Hihkaisin ja menin tuon luokse.
"Varistassu tykkää Täplätassusta! Varistassu tykkää Täplätassusta!" hoilotin keskellä leiriä. Harmaa oppilas nosti päätänä ja niin monet muutkin katsoivat meihin. Varistassu luimisti korviaan ja punastui nolona. Hän nousi seisomaan ja hyppäsi minua päin.
"Suukku kiinni!" hän huudahti ja ehdin jo säikähtää oikeaa suuttumista. Kun olin maassa, hän hymyili minulle leikkimielisesti ja läimäisi poskeani. Naurahdin ja näin Täplätassun tulevan meitä kohti.
"Mitäs täällä tehdään?" naaras kysyi hymyillen. Virnistin tälle sekä Varistassulle.
"Varistassu tykkää..." meinasin aloittaa huutamaan, mutta kolli painoi käpälänsä suuni eteen, joten loppu osa muuttui pelkäksi mutinaksi.
"Niin mistä, tai kestä Varistassu tykkää?" Täplätassu kysyi kiinnostuneena.
"Ööh... En oikein mistään.." Varistassu mutisi nolona ja punastuneena. Kun hän päästi tassunsa pois suuni edestä, aloin kikattamaan.
"Sinust...." taas tassu työnnettiin suuni eteen.
"Nyt suukku kii" Varistassu naurahti katsoen hieman moittivasti minuun.
"Puhun vain totta" viestitin kollille silmilläni leikkisästi. Täplätassu katsoi vierestä hämmästyneenä pienoista kinasteluamme...
//Täplä, Varis, jatkoa? :D |
|
| Nimi: Täplätassu |
05.07.2012 10:35 |
| //En voi viel jatkaa ku oon kirjoittanut jo kaks tarinaa...// |
|
| Nimi: Lootustassu |
05.07.2012 10:03 |
| //jatkuu// jonkin aikaa tuumiskeltua päätin mennä päiväunille. Ravasin oppilas pesään auringon paistaen lämmittävästi selkääni. Kehräsin hieman pesällä ja sitten nukahdin. Sammalpedissä makaen pehmeää unta näin pienen hetken välähdyksen. Sitten näin kaksijalkojen jalat allani. Kävelin niillä tottuneesti jonkinlaiseen aitaukseen jossa oli joustava pohja. Halusin herätä mutta alitajunnassani halusin nähdä mihin tämä johtaa joten minä nukuin. Unessa huomasin että kaksi muuta kaksijalkaa. Tervehdin heitä iloisesti kaksijalkojen kielellä. Ja niin ne kolme jatkoimme juttelua pitkän tovin. Sen loputtua menimme jonkin laiseen tilapäispesään. Sielä pelasimme jonkin laisilla läpysköillä. "lootustassu herää" kuulin kesken omituisen unen. Avasin hiljaa silmäni ja venyttelin samalla. Näin harmaaraidan ja nousin pikaisesti ylös. "mitä?" kysyin. "mestarisi tulee kohta. Hän on ollut hieman poissa oleva viime aikoina. Voisitko hieman udella tältä jotakin tietoa miksi?" kysyi harmaa kolli. Huokaisin ja sitten nyökkäsin. //Jatkuu aikanaan// |
|
| Nimi: Varistassu |
05.07.2012 00:46 |
//Kyl mä varmaa jotai keksin Täplä ;D
Mietin Täplätassua. Hän osasi suhtautua. Olin pelännyt, että hän olisi alkanut vältellä minua. Kuten muutama muu olisi varmaan tehnyt. Mutta hän olikin...kehunut silmiäni. Ensin olin ollut hämmentynyt. Tassutin naaraan perässä oppilaiden pesään. Kävin makuulle pedilleni.
"Täplätassu...?" kuiskasin vielä.
"Mm?" kuulin kysyvää muminaa.
"Unohdin kertoa...osaan hypätä korkealle, se kyky on tavallaan kuin muisto mistä olen kotoisin. Olen Taivasklaanin taivailta, siksi minä ja Syyspentu emme ole sisarukset, koska hän on näiden neljän klaanin taivailta", kuiskasin.
Huomasin Täplätassun nostavan päätään ja katsovan minuun. Minä en nostanut päätäni, mutta katsoin silti häneen ja virnistin.
"Öitä Täplätassu..." sanoin haukotuksen takaa.
"Öitä Varistassu", hän sanoi myös.
Suljin silmäni ja kuvittelin edessäni onnellisen perheeni. Näin kuvan selvästi. Riekkosulka ja Tunturisielu istuivat vierekkäin. Heidän pentunsa leikkivät heidän edessään. Syyspentu ja minä istuimme aika lähellä heitä. Vain yksi asia oli pielessä. Kauempana istui nuutuneen ja itkuisen näköinen Ruskalehti. Hänen silmissään oli tuskainen, kärsivä katse. Kuvittelin hänen tunteensa. Hän oli korviaan myöten rakastunut Riekkosulkaan ja sitten paljastuu, että Riekkosulalla on puoliso. Hän kuitenkin esittää onnellista, ehkä vain jotta Riekkosulkakin, jota sattuu kun Ruskalehteenkiin sattuu, olisi onnellinen. Kuin heillä olisi yhteinen tuska, ja yhteinen ilo. Riekkosulka aina hymyilee hänelle, kuin tämä olisi päivän aurinko, joka satuttaa taas. Riekkosulka 'pussaa' häntä ja saa hänet taas onnelliseksi, hetkeksi. Ruskalehden sydän oli palasina...kyynel valui minuun silmäkulmaani. Miksi juuri häntä -"isääni"- kohtaan maailma oli julma? Miksi juuri hän joutui kokemaan kaiken tuon tuskan? Enempää en ehtinyt miettiä, kun jo nukahdin...
Aamulla heräsin tökkäisyihin. En ollut vielä tottunut sellaiseen. Avasin silmäni ja näin Saarniturkin. Hän heilautti häntäänsä merkiksi seurata. Muistin hänen toimivan sijaismestarini. Nousin ripeästi ylös ja loikin hänen peräänsä. Tassutimme ulos leiristä. Kun olimme melkein hiekkakuopalla, hän sanoi:
"Opetan sinulle tänään metsästystä"
Nyökkäsin. Onneksi Myrskyklaanissa ei loikittu ilmaan saadakseen saalista. Muuten olisin ollut selittämässä, miksi osasin loikkia niin korkealle. Huomasin Vatukkakynnen ja Täplätassun olevan myös hiekkakuopalla. Nyökkäsin tervehdykseksi. Saarniturkki opetti minulle ensin hyvää vaanimista. Opin aika nopeasti omasta mielestäni. Kun Saarniturkki oli tyytyväinen suoritukseeni, hän päätti kokeilla käytännössä. Vatukkakynnen ja Täplätassun taisteluharjoituksen äänet jäivät taakse. Haistelin ilmaa. Haistoin oravan. Voi hiirenpapanat!, ajattelin. En ollut toivonut mitään puihin loikkimista. Laskeuduin matalaksi ja hiivin kohti läheistä puunjuurakkoa. Näin oravan. Se kuopi jotain maasta. Loikkasin suoraan oravaa kohti ja upotin hampaani sen niskaan. Se veltostui pian ja huokaisin helpotuksesta. Saarniturkki ei ollut, eikä olisi huomannut mitään epätavallista. Sain vielä kiinni vesimyyrän. Kannoin ne ylpeänä leiriin. Tai oikeastaan, vein molemmat Riekkosulalle ja muille. Riekkosulka jakoi yhden Syyspennun kanssa ja toisen söivät nelikko. Tunturisielu ei varmaan ollut herännyt, mutta hengitti yhä. Nuolaisin Syyspennun pientä päätä ja jolkotin pesästä. Olisin halunnut pitää hänelle seuraa, mutta parantajanpesä ei ollut oikein hyvä paikka ja naaraspentu oli näyttänyt siltä ettei haluaisi lähteä Riekkosulan luota. Asetuin varjoon makaamaan. Suljin hetkeksi silmäni ja kun avasin ne niin Täplätasu oli naamani edessä. Hätkähdin.
"Säikähditkö?" hän nauroi.
"Todellakin säikähdin!" vastasin naurahtaen.
Mieleeni putkahti se mitä olin yöllä ajatellut. Ilmeeni vakavoitui hiukan.
"Onko jokin hätänä?" Täplätassu kysyi.
"Mietin vain Ruskalehteä..." vastasin hiukan huokaisten.
"Ahaa", Täplätassu vastasi.
"Tulitähti voi jo paremmin", sanoin pirteämmin.
"Toivottavasti hän on kunnossa, että pääsisi pian takaisin", naaras maukui.
"Niinpä. Tuhkamarjallakin on tassut täynnä työtä", vastasin.
"Luuletko, että Tulitähti...tekee Tunturisielulle jotain?" Täplätassu kysyi.
"Toivottavasti ei...en toivo enää mitään surullista tänne", nau'uin.
"Ymmärrän..." Täplätassu sanoi hiljaa.
"Luuletko, että olet jo pian soturi...?" kysyin Täplätassulta.
//Voit jatkaa Täplä :3 Kivaan aikaan tääki tuli kirjotettuu x3 |
|
| Nimi: Täplätassu |
04.07.2012 22:57 |
//Jatkan Varis//
Katsoin Varistassua ihmeissäni.
"Ethän sinä ole omituinen!" totesin ihmeissäni.
"Omasta mielestäni olen. Etkö yhtään ihmettele silmiäni?" kolli maukui.
"Sitähän minä juuri tässä teen!" sanoin hymyillen kollille.
Varistassu naurahti.
"Nuo ovat kyllä hienot. Mistä sait ne?" kysyin rikkoen hiljaisuuden.
"No Tunturisielu Ja Riekkosulka eivät ole oikeita vanhempiani. Minä olen tähtiklaanin poika" Varistassu totesi. Sitten hän kertoi tarinansa tarkemmin ja minä kuuntelin suu auki ihmetyksestä.
"Vai että Tähtiklaanin poika" totesin
Varistassu nyökkäsi. Katsoin häntä etsien muita erikoisia kohtia. En nähnyt kuin hänen kauniit silmänsä.
"No nyt tiedät omituisuuteni" kolli totesi
"Et ole omituinen! Silmäsi ovat kauniit. Olet...ainutlaatuinen" sanoin mutta kuiskasin jälkimmäisen sanan.
"No kai minun on pakko uskoa kun sinä niin sanot" kolli totesi ilkikurisesti hymyillen. Sitten hän haukotteli. Hän tartutti sen ilmeisesti myös minuun.
"Mitä jos menisimme nukkumaan?" kolli totesi väsyneenä.
Nyökkäsin sillä en jaksanut puhua. Kävelimme oppilaiden pesään ja menimme nukkumaan.
//Saat jatkaa Varis, jos keksit jotain jatkettavaa...:3// |
|
| Nimi: Varistassu |
04.07.2012 21:20 |
//Jatkan Täplä :)
"No..perheeni on surullinen..oma fiiliksenikään ei ole erityisen hyvä", vastasin.
"Olen pahoillani, on varmaan rankkaa kun omat vanhemmat.." hän maukui.
"Niin...rakastan heitä kuin omia vanhempia..." huokaisin.
"Tuo kuulosti siltä kuin et olisi heidän oikea poikansa", Täplätassu sanoi.
"Kunpa olisivatkin..mutta ei. Jos olisivat, en olisi tällainen outo", nau'uin.
"Minusta vaikutat mukavalta", naaras tunnusti.
"Kiitos...muttet ole nähnyt outoa puoltani..." hymyilin hänelle hiukan.
"Mitä tarkoitat?" hän kysyi.
"Äh..tule pimeän tultua tähän, niin saat nähdä.." sanoin hänelle.
***
Istuin kuuhuipun hetkellä ulkona. Näin Täplätassun hiipivän pesästä. Hän tuli lähemmäs. Minäkin menin lähemmäs ja katsoin häneen. Silmäni olivat taas erilaiset. Niissä oli tummansinisen ja lilaan erilaisia sävyjä ja näytti kuin niissä olisi tuikkinut muutama tähti. Täplätassu henkäisi.
"Niin...tällainen outo minä olen. Täplätassu, minä tunnustan. En ole täältä..." kuiskasin.
//Anteeks lyhyys...mut Täplä jatkoa? ;3 |
|
| Nimi: Yösydän |
04.07.2012 20:37 |
Kuljin päiväpartion kanssa metsässä. Tassuttelimme kohti ukkospolkua ja varjoklaanin reviiriä. Katsoin Hiekkamyrskyn takaraivoa hetken mutta käänsin katseeni sitten puun latvuksiin. Käänsin hetkenpäänstä katseeni eteenpäin ja näin puun ihan nenäni edessä. Olin meinannut kävellä sitä päin. Mumisin jotakin ja kiersin puun seuraten muita pertiossa olevia. Maistelin ilmaa ja aivastin sitten.
#Huoh.... ja nyt sitten aivastellaan Varjoklaanin hajun takia...# Ajattelen ja pyöräytin silmiäni. Huomasin, että olin jäänyt muista jälkeen joten juoksin nuo kiinni. Kävelimme alhaisen kasvuston seassa ja saavuimme pian Ukkospolulle. Katsoin hiljaa sen toiselle puolelle ja jäin ajatuksiini.
''Yösydän tuletko vai aiotko jäädä siihen koko loppuelämäksesi!?'' Hiekkamyrsky huusi. Havahduin ajatuksistani ja juoksin partion kiinni.
''Anteeksi jäin ajatuksiini....'' Mutisin.
''Olet ollut viimeaikoina aika poissaoleva....'' Hiekkamyrsky sanoi. Nyökkäsin.
//Okei lyyyhyyt koska patistettiin pois koneelta...// |
|
| Nimi: Täplätassu |
04.07.2012 11:27 |
"Täplätassu, tule menemme metsästämään" Vatukkakynsi naukui.
"Miksi juuri nyt kun klaanissa tapahtuu kaikkea jännää?" mau'uin tylsistyneenä.
"Etkö muka halua päästä soturiksi?" Vatukkakynsi kertoi ja näki kun nostin päätäni kiinnostuneena.
"No kai minä sitten tulen" mau'uin innoissani.
Lähdimme kohti metsää ja katselin klaania tarkasti etten jäisi jännistä tapahtumista paitsi.
Kun olimme metsässä, ja olimme löytäneet hyvän paikan niin aloitimme. Minä rupesin saalistamaan hiirtä jonka näin ja Vatukkakynsi katsoi minua ylpeänä.
"Parannettavaa?" kysyin
"Eipä taida olla" mestarini kertoi.
Sitten saalistin myös pari oravaa. Se olikin hieman haastavaa. Sain myös pari lintua sekä jäniksen.
"Joko riittää?" kysyin
Mestarini nyökkäsi ja sanoi:
"Huomenna harjoittelemmekin taistelua, koska osaat metsästää jo niin hyvin"
"Kiitos!" nau'uin innoissani. Lähdimme kävelemään leiriin ja minä kannoin osan saaliistani koska sitä oli niin paljon. Laskin saaliini tuoresaaliskasaan ja menin hakemaan loput saaliistani. Vein nekin tuoresaaliskasaan ja otin siitä linnun syötäväkseni. Menin saniaispuskaan syömään ja katselin leiriämme.
#Onneksi en lähtenyt yksin etsimään Tulitähteä. En olisi mitenkään selvinnyt Varjoklaanilaisista. Olisin vain kuollut. Kiitos Tunturisielu!# ajattelin. Sitten Varistassu tuli luokseni.
"Miten menee?" kysyin häneltä.
//Varistassu jatkoa?//
|
|
| Nimi: Jäämyrsky |
04.07.2012 09:29 |
Pääsin taas tänne salaa piipahtamaan, mutta tämä kone ei päästä kirjautumaan suntuubiin joten lisään nämä kp:it lakon loppuessa ^^
Varistassu saat 18 kp! Harmaaraitakin sai välillä päättää mestareita ;)
Tunturisielu Wow O__O Toi loppu oli nii et alko jännittää iha sikana xD Saat 18 kp kans ;D
Pihkatassu, ei se mitään. :) Lyhyys ei oo se pointti näissä 8D Saat 10 kp!
Lootustassu Pikku tarina harjoitteluista on aina kohdallaaan ;D 10 kP!
Syyspentu D8 Jotenkin tuli niin surullinen olo... Voi raukkaa kun niin käy sääliksi. ;D Kyllä pienillä jo kantansakin on kuten tässäkin tarinassa selevästi ^^ Tulitähti alas!!! >XD
Täplätassu Eipä lyhyydellä mitään ;D Hieno sisääntulo Tulitähden kanssa ^^ 10 kp!
Varistassu Täysin samaa mieltä. Tunturisielun voimat on just iha best! XD Saat 16 kp!
Tunturisielu Himo toi alku xD Heti syytöksiä! Saat 17 kp ^^ ;D
Routatassu kiva eka tarina 8D Hieman lyhyehkö muttei sen puoleen mitenkään pöllömpikään ;D Saat 10kp! ^^
Ruskalehti yhyy muaki alkaa kohta itkettää xD Täällä ruuduntakana kuiteski räkätän no ei vais ;) Saat 18 kp! ^^
Riekkosulka Vihdoinkin mielipiteen avautuminen. xD Iha ku sut pitäis halkasta kahtia 8D Saat 14 kp!
Ruskalehti oikeesti ny oon ihan et wow kuka osaa kirjottaa noin hyvin xD Voi sun sydän raukkaas elä ny sentää pysäytä sitä D8 Saat 20 kp! ^^
Täplätassu 'ruoska oli isäni' - siteeraan ;D Hienoja paljastuksia löytynee jatkossakin xD Saat 16 kp! ^^
Riekkosulka Ruoskan tytär ;D jännää. Tuli tuossa vaan mieleen että eikös aika monessa ropessa ole kissoja jotka ovat 'ruoskan pentuja' sitten siitä tuli mieleen että aika moinen isä kun omistaa tosi monta pentua xD Jooh mutta ei sen puoleen kunhan pölötän omaani ^^ Saat 19 kp! ;D
Nonniih siinä ne tais sitten olla ;D aamu-urakka hoidettu ^^ lisään kp:it kun pääsen suntuubiin ja ylipäätään pois tästä kone lakosta xD
|
|
| Nimi: Varistassu |
02.07.2012 21:43 |
//Mä jatkan Tunturi ;3
Katsoin, kuinka Tunturisielun pää retkahti alas. Riekkosulka parahti jotain. Tuhkamarja tuli kuitenkin paikalle ja alkoi sitoa Riekkosulan jalkaa. Katsoin "äitiäni" säälivästi. Hän oli saanut kestää kaikenlaista ja oli takuulla ihan murtunut. Katsahdin myös Tunturisieluun. Tuhkamarja sanoi, että hän oli vain pyörtynyt. Niin, nyt, mutta entäs myöhemmin? Tulitähtikin oli pesässä ja Ruskalehti. Tuhkamarjalla oli varmasti kiire. Sitten muistin Syyspennun. Kipitin pesästä ja näin naaraspennun. Menin hänen luokseen.
"Miten...miten äiti voi?" hän kysyi murheellisesti.
"Hän nilkuttaa jalkaansa, ei muuta. Mutta hän on enemmänkin haavoittunut...sisältä", maukaisin. Syyspentu vinkaisi surkeasti. Nuolaisin hänen niskaansa lohduttavasti. Näin Harmaaraidan tulevan minua kohti. Nostin Syyspentua niskanahasta ja kuljetin hänet pentutarhalle. Hänen silmäkulmassaan oli kyynel.
"Äiti ja Tunturisielu tulevat kuntoon. Samoin Tulitähti ja Ruskalehti", sanoin lohduttavasti hänelle.
"Vähiten minua Ruskalehti kiinnostaa", Syyspentu miukui. Hämmästyin hetkeksi, mutta jotenkin ymmärsin hänen kantansa.
"Minä tulen pian Syyspentu, lupaan etten jätä sinua yksin", sanoin ja menin pentutarhasta ulos. Kuten olin arvellut, niin Harmaaraita odotti ulkopuolella. Katsoin häneen ja murahdin:
"No, sano asiasi, en aio odottaa kauaa"
"Varistassu...arvaanko oikein, jos sanon ettet sinäkään ole normaali?" varapäällikkö kuiskasi hiljaa.
"Onko meidän pakko puhua tästä?" kysyin.
"Löysitte Riekkosulan ja Tulitähtikin on löydetty. Hyvin tehty", Harmaaraita sanoi. Hämmennyin hetkeksi.
"Luulenpa, että minulla on nyt oikeus päättää Tulitähden puolesta mestarisi. Riekkosulka olkoon mestarisi, Varistassu. Mutta sen aikaa, kun hän paranee, niin sinua kouluttaa Saarniturkki", Harmaaraita sanoi. Nyökkäsin hyväksyvästi. Harmaaraita nyökkäsi itsekin ja sanoi:
"Käyn kertomassa Saarniturkille. Varaudu siihen, että hän voi aloittaa koulutuksen heti"
"Varaudun", vastasin nopeasti ja livahdin taas pentutarhaan. Syyspentu oli itkenyt hiukan, huomasin sen.
"Riekkosulka on minun mestarini", sanoin hänelle.
"Hänhän on loukkaantunut", Syyspentu sanoi silmät suurina.
"Niin. Sen aikaa minua kuulemma kouluttaa Saarniturkki", sanoin.
"Mennäänkö katsomaan äitiä?" Syyspentu kysyi itkuisesti.
"Mennään vain", sanoin ja kävelimme yhdessä parantajanpesälle. Syyspentu vinkaisi ja loikkasi Riekkosulan syliin. Riekkosulka nuoli häntä hellästi.
"Miten isi voi?" Syyspentu kysyi Riekkosulalta.
"Tuhkamarjan mukaan hänen pitäisi herätä jossain vaiheessa, ettei muka ole syytä huoleen", Riekkosulka huokaisi. Katsoin Tunturisielun suuntaan ja menin hänen luokseen.
"Toivottavasti heräät pian. En halua- kestä nähdä äitiä noin surullisena", kuiskasin hänen korvaansa.
"Syyspentu, sinähän voisit..helpottaa heidän..tuskaansa", muotoilin sanoja. Naaraspentu näytti "innostuvan" ja kipitti ensimmäisenä Tunturisielun luo. Hän painoi pikku tassunsa Tunturisielun päälaelle ja alkoi kehrätä. Sitten hän painoi loistavan tassunsa Tunturisielun haavoille, jotka paranivat hieman, parempaa suuntaan. Sitten Syyspentu kipitti Tulitähden luo ja painoi tassunsa päällikön pahimmille haavoille. Tulitähti alkoi yskiä ja Tuhkamarja kiisi hänen luokseen. Syyspentu ei käynyt Ruskalehden luona. Hän tiesi ettei osannut parantaa sydäntä. Mutta Riekkosulan jalalle hän laski tassunsa.
"Näin pääset kouluttamaan Varistassua nopeammin", hän miukui. Riekkosulka näytti hämmästyneeltä.
"Niin. Harmaaraita sanoi, että sinä olet mestarini. Mutta Saarniturkki kouluttaa minua kunnes olet parantunut", selitin hänelle.
"Entäs..pennut?" Riekkosulka kysyi,"Olen muutenkin laiminlyönyt kaikkia"
"Selvitetään se sitten", ehdotin ja Riekkosulka nyökkäsi. Naaras nilkutti varovasti Tunturisielun luo ja käpertyi kollin kylkeä vasten. Pian hän jo nukkuikin siinä. Loikin nopeasti pentutarhalle ja kuljetin Riekkosulan ja Tunturisielun pennut heidän luokseen. Tuhkamarja nyökkäsi hyväksyvästi. Näin pennutkin pysyisivät paremmassa kunnossa. Katsahdin Ruskalehteen, joka makoili pesän nurkassa, nukkuen edelleen. En ollut tiennyt, että hän oli satuttanut Riekkosulkaa. Miksi kaikki oli niin sekaisin? Riekkosulka nukkui Tunturisielun ja pentujensa kanssa sikeästi. Tulitähdenkin kyljet kohoilivat hengityksen tahtiin. Kävelin pesästä ulos raskain askelin ja menin oppilaiden pesään. Täplätassu ja Pihkatassu nukkuivat jo. Käperryin omalle pedilleni ja nukahdin levottomiin uniin...
//Joku(Ruska, Syys, Tunturi..) voi jatkaa tai sit jatkan Riekol... x3 |
|
| Nimi: Tunturisielu |
02.07.2012 19:52 |
''En sanoisi itseäni sankariksi, mutta kiitos'' hymyilin ja nuolaisin Syyspennun päälakea. Ruskalehti mulkaisi minua kauempana ja kääntyi sitten Tuhkamarjan puoleen. Kolli sanoi jotain parantajalle, mutta en kuullut mitä. Sitten sydämeni pysähtyi. ''Missä Riekkosulka on?'' kysyin henkeäni pidätellen. ''En tiedä.. Häntä ei ole näkynyt.. Myös Varistassu on kadonnut'' Tuhkamarja maukui. Karvani nousivat pystyyn. ''Heidät täytyy löytää!'' sihahdin ja nostin Syyspennun suuhuni. Työnnyin pentutarhaan ja laskin naaraan yhdelle sammalpedille. ''Anna minun lähteä mukaan'' Syyspentu miukui. ''Se on liian vaarallista.. Jos vaikka joudun taistelemaan'' vastasin. ''Mutta silloinhan voin hakea apua'' pentu intti. ''Olet vielä pieni.. ja liian tärkeä menetettäväksi. En.. en ole oikea isäsi, mutta rakastan sinua kuin omaa tytärtäni'' jatkoin ja laskin kuononi Syyspennun päälaelle. ''Olet silti vanhempi mitä muut pennut.. Ja pääset mukaan sillä ehdolla, että tottelet minua'' mau'uin. Syyspentu hymyili nyökäten ja loikkasi vierelleni. Hölkytimme metsään ja suunnistimme oitis Varistassun ja Riekkosulan tuoksuvanan perään.
Miltei juoksin jo, mutta hiljensin Syyspennun vierelle. Oli hankalaa olla juoksematta, kun mielessä painoi se huoli, oliko puolisoni ja Varistassu kunnossa. ''Minua.. väsyttää'' Syyspentu vinkaisi huohottaen. Nostin pennun selkääni. ''Pidä sitten lujasti kiinni.. isi menee aika kovaa'' hymyilin ja lähdin ravaamaan. Naaraspentu kiljahteli korvaani innostuneena, mutta vaikka yritin itsekin ilahtua, se ei onnistunut. Pelko kalvasi mieltäni, sillä yhtä hyvin rakkaani voisi maata henkihieverissä kulkukissojen piestävinä.
Saavuimme kaksijalkojen polulle. Haju oli heikko, sillä se peittyi hirviöiden katkuun, mutta tiesin suunnan. Löysin tieni pieneen puistoon ja näin tutun hahmon kulkemassa eteenpäin. Varistassu kääntyi ympäri ja näki minut. ''Tunturisielu!'' oppilas huudahti. ''Ja Syyspentu! Miksi otit hänet mukaan?" Varistassu kysyi ja auttoi ''siskonsa'' alas selästäni. ''On parempi, että hän on seurassani, kun että hän olisi lähtenyt yksin harhailemaan. Etsitkö sinäkin Riekkosulkaa?'' kysyin ja raotin suutani löytääkseni puolisoni hajun. ''Joo, mutta jäljet päättyivät kuin seinään. Olisiko hirviö napannut äidin?'' kolli kysyi. ''Mahdollista. Sinusta on tulossa etevä, Varistassu'' hymyilin, mutta jähmetyin äkisti. Mielessäni välähti kuva, jossa oli tummanharmaa kolli. Kolli kynsi naarasta, joka oli muuten valkoinen mustia pilkkuja lukuunottamatta. Kollilla oli tutunnäköinen salama poskessaan. Oliko tuo jokin enne, vai pelkkä mielikuvitukseni tuote. Jos se oli enne, Riekkosulka oli pulassa.. ja se kolli sattui olemaan siskoni puoliso, Ukkossulka. ''Sain vainun.. Seuratkaa!" Varistassu maukaisi ja kipitti syvemmälle kaksijalkalaan. Syyspentu piteli turkistani kiinni ja lähdimme juoksuun.
Olimme kulkeneet jo pitkän aikaa ja tuoksuvana oli vain voimistunut. Pian, kuulin tutunoloisen kiljahduksen ja laskin Syyspennun Varistassun selkään. ''Palaan pian. Pysykää tässä!'' käskin ja juoksin kulman taakse, jossa Riekkosulka makasi maassa verisenä. Ukkossulka piteli tuota aloillaan, eikä edes huomannut tuloani. Turkkini välkehti ja välkehti. Se oli jo punaruskea, kunnes muuttui miltei täydellisesti punaiseksi. Kynteni työntyivät esiin ja loikkasin kollin kimppuun salamannopeasti. ''Sinähän et koske puolisooni!'' karjaisin ja iskin kynteni Ukkossulan kurkkuun. Kolli viilsi kylkiäni, mutta paiskasin tuon kauemmas. Näin Varistassun ja Syyspennun tulleen katsomaan. ''Viekää Riekkosulka turvaan! Minä pidättelen häntä!'' ulvaisin ja loikkasin takaisin kollin kimppuun, joka yritti estää kahden kissan aikeet. ''Hän.. on.. minun.. PUOLISONI!!'' sähisin ja purin kulkukissaa niskaan. Riekkosulka oli jo turvassa, kuten myös Varistassu ja Syyspentu. Muusta ei ollut väliä. Taistelisin perheeni edestä.
Ukkossulka oli valitettavasti yllättävän vahva ja tuo oli saanut haavoitettua minua jo aika paljon. Huohotin syvään ja tunsin voiman alkaavan virrata sisälläni uudelleen. Latasin voimaa ensimmäistä kertaa yhdeksi, suureksi iskuksi. ''Hah hah! Joko luovutit, pentu?'' Ukkossulka irvaili. Kolli juoksi minua päin, mutta loikkasin ilmaan ja löin molemmilla tassuillani tuota selkään. Kolli karjaisi ja kaatui maahan sätkien. Huohotin. Olimme jo keskellä ukkospolkua ja mieleni teki vain kaatua keskelle sitä ja antautua Tähtiklaanille. Mutta pidin itseni kasassa ja juoksin kohti leiriä.
Saavuin keskelle leiriaukiota ja näin Riekkosulan parantajanpesän edessä. ''Tunturisielu!'' naaras huudahti ja nilkutti minua vastaan. ''Olet haavoittunut'' puolisoni kuiskasi nuolaisten syvää haavaa kyljessäni. ''Taistelin henkeni edestä.. Mutta en olisi löytänyt sinua ajoissa, ellen olisi nähnyt ennettä'' mau'uin ja istahdin alas. ''Näitkö enteen?'' Riekkosulka kysyi. Nyökkäsin. ''Näin, kuinka Ukkossulka raateli sinua.. Noh, en voisi antaa mitenkään anteeksi sellaista'' jatkoin ja tunsin jalkojeni pettävän. Laahustin soturipesälle ja istahdin pedilleni. ''Tähtiklaani sentään, miksi lähdit'' kysyin ja asetuin makuulleni. ''Ruskalehti.. satutti minua.. kuinka niin?'' Riekkosulka kysyi. ''Koska juuri tämä taistelu saattoi riistää henkeni'' mutisin ja katsoin puolisoani silmiin. Sitten pimeni. //Jatka Riekko, Varis tai Syys :3 |
|
| Nimi: Pihkatassu |
02.07.2012 19:13 |
//Pääsinhän kirjoittelemaan kun oltiin viikko saimaalla niin en kerennyt jatkamaan//
Harjoitukset olivat menneet hyvin ja aurinko alkoi laskea puidentaakse.Viimeiset soturit ja oppilaat laahustivat pesiinsä.Kuulin hiljaisen äänentakaani ja se oli Raitatassu.
"Hei!"hän sanoi hiljaa.
"Hei vaan."Sanoin ja ihmettelin mitä hän aikoi sanoa
"Ajattelin että.....minä ainakin haluaisin nähdä Myrkkylehteä ja kun muut menevät pesiinsä voisimme livahtaa metsään ja etsiä hänet"Oppilas ehdotti iloissaan.
"Tuota...käyhän se."Sanoin ja katsoin häntä.Oppilas katsoi minua pitkäntovin silmiin ja lähti hipsimään kohti suuaukkoa.
"Raitatassu!"Huusinhiljaa ja hän käännähti.
"Mitä?"Kuulin hänen tiuskanneen.
"Vartiossa on varmasti joitain,emmekö voisi livahtaa jostain muualta kuin juuri siitä?"
"No, käyhän se,tule."Hän ärähti ja lähti kohti pensas aitaa joka ympyröi leiriä.Nelistimme metsän halki kun nnes pääsimme ukkos polulle.Haistoimme ilmaa ja haistoimme hänet.Maassa oli aukko mikä voisi hyvinkin olla jonkun pesä.Menimme sinne kunnes näimme kaksi kiiluvaa silmää ja hyysimme samaan ääneen
"Myrskylehti!"
Hänkin tunnisti meidät ja tuli vastaan.Mutta juuri kun parantaja oli sanomassa jotain pesän katto alkoi täristä.
//anteeks lyhyys.....jatkan// |
|
| Nimi: Lootustassu |
01.07.2012 15:57 |
Pestyäni tassuni huomasin Yösydämmen tuijottavan minua.
"Mitä?" ihmettelin.
"Tämän hässäkän takia emme ole ehtineet kauheasti harjoitella" selitti mestarini.
" Totta. Mutta vaikeaa se vähän on täällä leirissä." totesin.
"Siksi pidämmekin teoriatunnin metsästämisestä" selitti tämä. HUokaisin tylsyydestä ja nyökkäsin.
"Ei ole minun vikani etttä löit sen kollin kanssa vetoa" tuhahti musta naaras.
"Totta" nyökkäsin hitaasti ja katsoin maata.
"No aloitetaan. Mitä eläintä pitää saalistaa niin että on melkein ilmassa?" kysyi mestarini.
"Hiirtä sillä se tuntee pienenkin maan tärinän" sanoin.
"Hyvä. Mitä eläintä pitää metsästäää korkealla ja eteenpäin menevällä loikalla?" jatkoi Yösydän.
"Lintuja sillä ne pyrähtävät ain eteen päin eikä koskaan tikkusuoraan. Korkealle sen takia koska lintu pääse nopeasti lentoon ja näin ollen korkealle" mutisin.
"Hyvä" sanoi yösydän.
"Yösydän. sinunhn piti tulla päiväpartioon" sanoi hiekkamyrsky.
"ai niin pitää mennä jatketaan kun palaan" sanoi mestrini ja lähti partion mukaan..
//Jatkuu...// |
|
| Nimi: Syyspentu |
01.07.2012 13:03 |
Minua hieman ärsytti. Tai oliko 'ärsyttää' sana ihan oikea siihen. No, eniten minua ärsytti SE, että aina Riekkosulka tai Varistassu olivat jossakin, ja pelkäsin että heihin sattuisi jotain. Onneksi Tunturisielu oli kunnossa. En tajunnu miten Ruskalehti kehtasikin raapaista Riekkosulkaa ja haukkunut Tunturisielua murhaajaksi! Itsehän Tulitähti oli hyökännyt Tunturisielun kimppuun eli vika oli siis ilmi selvästi päällikkömme! Pudistin pientä päätäni ja katselin pentutarhan seiniä. En nähnyt emoani, tai siis Riekkosulkaa missään. Olisiko hän kuollut? Jos olisi se olisi sen idiootti isäni Ruskalehden vika! Vihasin sitä nynnerö soturia eniten maailmassa! Sen pitäisi olla jo kuollut, olisi mäyrä jo saanut tappaa sen. Kihisin kiukusta ja katsoni Tuli-, Valo-, Revontuli- ja Täpläpentu hieman vikisivät ikävöidessään isäänsä sekä emoaan.
"Hyss" hyssyttelin ja menin näiden luokse. Tulipentu katsoi minua ja hymyili hieman. Hymyilin takaisin ja katsoin ulos pesästä.
"Minä tulen pian" kuiskasin pennuille ja menin ulos pesästä. Astelin kohti parantajan pesää, jossa näin verisen Tunturisielun, innokkaan Täplätassun, synkän, sekä hieman punastuneen Tuhkamarjan, itkuisen näköisen Ruskalehden -hänellä oli syytäkin itkeä ja kuolla sydän kipuihinsa- sekä..TULITÄHTI! Verinen kylläkin mutta elossa. Katsoin kaikkia hieman kysyvästi.
"Tunturisielu pelasti hänet!" Täplätassu hoki koko ajan tutkaillen tuikkivin silmin musta valkoista soturia.
"Isäää!!" huudahdin ja halasin 'isääni'. Tunturisielu kehräsi hyvin hiljaa ja hymyili hieman minulle. Kehräsin ja painoin hehkuvan tassuni tuon haavoihin ja ne alkoivat hieman katoilemaan. Eihän se kipua vienyt, mutta ainakin haavat. Ei ainakaan vereen vuotoon kuolisi, mietiskelin tyytyväisenä. Katsoin ivallisena, sekä ällöen Ruskalehteä. Tuhkamarja hoivasi tätä hellä varoen ja puhui tuolle lempeästi. Pitikö parantaja Ruskalehdestä?
"Mitä on tapahtunut?" kysyin ja katselin miltein pökertyneenä ympärilleni. Tunturisielu naurahti ontosti ja istuutui maahan. Minäkin istuuduin ja katsoin tätä korvat höröllään, hymyillen.
"No minä ajattelin mennä hakemaan 'rakkaan' päällikkömme, sillä kaikki nini valittivat ja haukkuivat MINUA murhaajaksi. No minä pyysin Täplätassua mukaani ja lähdimme etsimään häntä. Löysimme hänet varjoklaanin reviiriltä ja toimem takaisin" Tunturisielu kertoili. Nyökkäsin hymyillen ja puskin 'isääni' hymyillen.
"Sinä olet myrskyklaanin sankari" huudahdin ja suljin silmäni. Nyt vain minun pitäisi odottaa Varistassun sekä Riekkosulan paluuta.
/Lyhyt, ei keksiny mitään ;(/ |
|
| Nimi: Täplätassu |
30.06.2012 13:25 |
Jatkan Tunturi:3
En vieläkään ymmärtänyt miten hän pystyi voittamaan kolme kissaa. Mutta pääasia oli että löysimme Tulitähden.
"Viemmekö hänet klaaniin? Onko hän edes elossa?" kyselin Tunturisielulta. Tämä yritti vastailla parhaansa mukaan ja lopulta otti Tulitähden kannettavaksi leiriin. Tulitähti näytti tosi huonokuntoiselta. Tunturisielu taas oli voimissaan. Mietin mielessäni sitä Tunturisielun 'voimaa'. Siitä on kyllä hyötyä taisteluissa. Onneksi meidän klaanissamme on niin hyvä soturi.
Kun olimme leirissä, monet katsoivat meitä ihmeissään.
"Onko tuo Tulitähti?" jotkut kuiskailivat. Seurasin Tunturisielua Tuhkamarjan luo.
"Tunturisielu pelasti Tulitähden!" Huudahdin ja huomasin kun muut kääntyivät katsomaan meitä.
"Hänhän on huonossa kunnossa" Tuhkamarja totesi ja aloitti tutkimukset.
"Arvatkaa mitä? Tunturisielu voitti yksin kolme varjoklaanilaista!". Huudahdin innostuneena. Tuhkamarja katsoi hymyillen.
//Tuli vähän lyhyt. Jatkoo Tunturi? |
|
| Nimi: Varistassu |
30.06.2012 12:43 |
//Eka tarina oppilaana ^w^ Kirjotan et tä ehittiin nimittää ennen ku Tulitähti katos, ku muuten tä on niin sekavaa... X3
Heräsin pentutarhassa Syyspennun viereltä. Olin saanut nukkua vielä tämän yön hänen kanssaan. Revontuli- ,Tuli- ,Täplä- ja Valopentu olivat kasvaneet ja heidänkin silmänsä olivat auenneet jo jonkun aikaa sitten. Katsoin Syyspentuun. Hän jäisi niin yksin tänne kunnes olisi kuusikuinen. Nousin varovasti ylös. Riekkosulkaa ei näkynyt missään. No onneksi heidän pentunsa olivat jo ainakin kerran maistaneet lihaa. Mutta miksi Riekkosulka ei ollut täällä? Hänen ja Tunturisielun pennut olivat tiivissä kasassa lämmittelemässä toisiaan. Hiivin pesästä ulos ja kipitin tuoresaaliskasalle. Onneksi oli aikainen aamu. Poimin siitä pari hiirtä ja menn nopeasti takaisin pentutarhaan. Laskin Syyspennun eteen oravan ja menin nelikon luo. Laskin hiiret maahan ja tökkäisin Revontulipentua tassullani. Hän raotti silmiään ja haukotteli kimeästi. Valopentukin raotti silmiään ja tökki Täpläpennun hereille. Naurahdin hiukan ja kosketin kuonollani Tulipentua. Hän avasi silmänsä ja katsoi minuun. Hymyilin.
"Missä äiti on...?" Täpläpentu kysyi haukotuksen takaa.
"Miksi hän on aina poissa?" Tulipentu nurisi.
"Hys...en tiedä missä Riekkosulka on, mutta hän rakastaa teitä paljon. Minä lähden etsimään häntä tänään.." rauhoittelin.
"Nälkä..." Valopentu miukui.
"Toin hiiret teille. Teidän on opeteltava pikkuhiljaa liharavintoon", sanoin.
Tulipentu ja Valopentu ottivat toisen hiiren. Täplä- ja Revontulipentu ottivat toisen. Katsoin, kuinka he mussuttivat niitä hiljaa.
"Syökää rauhassa pennut. Minä menen kyselemään äidistä", sanoin hiljaa.
Sitten kipitin ulos pentutarhasta, taas. Ajattelin, jos hän olisi Tunturisielun tai Ruskalehden luona. Tassutin parantajanpesään. Tuhkamarja oli jo jalkeilla. En nähnyt Riekkosulkaa pesässä, enkä sen koommin Tunturisieluakaan.
"Missä Riekkosulka on, tiedätkö?" kysyin Tuhkamarjalta. Hän näytti synkältä.
"Hän juoksi täältä pois kyyneleet silmissä.." parantaja vastasi hiljaisesti.
"Miksi?" höristin korviani.
"Hänellä ja Ruskalehdellä oli pieni...välikohtaus", Tuhkamarja huokaisi.
Katsoin pesän nurkassa nukkuvaa Ruskalehteä. Hänen kylkensä kohoilivat heikon hengityksen tahdissa. Katsoin taas Tuhkamarjaa. Nyt hän näytti enemmänkin huolestuneelta.
"Varistassu...hän syytti itseään..satuttavansa muita ja itki.." Tuhkamarja kuiskasi.
"Menen etsimään häntä..." sanoin.
Kipitin Ruskalehden luo. Hän näytti niin...heikolta. Kumarruin alemmas ja kuiskasin hänen korvaansa: "Haen hänet takaisin"
Sitten nousin ja jolkotin pesästä ulos. Kipitin kohti piikkihernetunnelia, mutta Harmaaraita hyppäsi eteeni.
"Minne matka Varistassu?" hän kysyi vaativasti. Nielaisin.
"Öhh..ajattelin.." änkytin.
"Kuule, kuka on mestarisi ylipäätään?" Harmaaraita kysyi.
"En tiedä Harmaaraita", vastasin nolona,"Mutta saisinko mennä?"
"Varistassu, kerro minulle mitä olet menossa tekemään", Harmaraita murahti.
"Etsin äidin", sanoin.
"Onko Riekkosulka taas poissa?" Harmaaraita hämmästyi.
"Hän juoksi kuulemma itkien täältä pois. Mutta hän olisi jo palannut", sanoin.
"Oletatko, että jotain on käynyt?" Harmaaraita kysyi.
"Aion ottaa selvää", sanoin vähän tylymmin.
"Lähetetään mielummin etsintäpartio. Sinä jäät leiriin", hän sanoi.
"Et voi estää minua menemästä", maukaisin ja jännitin jalkani.
"Enkö? Onko sinullakin jotain outoja voimia kuten Tunturisielulla?" Harmaaraita kysyi.
"Hänen voimansa eivät ole oudot! Mitä jos hän tekee niillä hyvää?!" sähähdin.
Harmaaraita ei vastannut muuta kuin murahduksella. Sitten ponkaisin korkealle ilmaan, leirin muurien yli. Tunsin selässäni Harmaaraidan hämmästyneen katseen. Laskeuduin maahan pehmeästi.
"Palaan pian Syyspentu", sanoin ja jolkotin eteenpäin. Löysin pian Riekkosulan tuoksun. Seurasin sitä hetken, kunnes pysähdyin kauhistuneena. Hänen tuoksunsa pysähtyi ja siihen sekottui kaksijalan tuoksua! Lähdin nopeasti kohti kaksijalkalaa. Riekkosulan ilmassa hiipunut tuoksu loppui, kun edessä oli pienempi ukkospolku.
"Minä tulen äiti..." sanoin ja astuin tielle. Tiesin jo että tästä tulisi toivotonta, ja toivoin Syyspennun olevan kanssani. Mutta nyt olin yksin..kuinka löytäisin Riekkosulan? Sitten kuulin ääntä takaatani ja näin pusikosta tulevan hahmon..
//Ruska, Syys tai Tunturi jatkoa?? ;3 |
|
| Nimi: Tunturisielu |
30.06.2012 01:15 |
| Avasin silmäni. Näin Ruskalehden yhdellä pedillä ja tuo katsoi minua vihaisesti. ''Miksi tapoit päällikkkömme! Miksi! Senkin saasta!'' kolli sähisi ja yritti nousta, mutta tuon jalat eivät pitäneet. ''Kuules vain, Ruskalehti! Ei ole varmaa, onko hän elossa. Ja se oli vahinko! Tulitähti yritti tiputtaa MINUT jyrkänteeltä alas!! Joten hän tuli mukanani alas jyrkänteeltä!'' karjaisin ja nousin seisomaan. Kynteni työntyivät esiin. ''Luulin, että olisit ystäväni.. Luulin, että välimme olivat selvät, kuten sanoit. Mutta petkutitkin minua kokoajan! Ja mietin vaan, miksi yrität varastaa puolisoni, vaikka vieressäsi on kissa, joka oikeasti voisikin rakastaa sinua!!'' sähähdin ja näin, kuinka Tuhkamarja säpsähti punastuen. Ruskalehti vilkaisi parantajaa, joka vaihtoi asentoaan kiusaantuneena. ''Sen piti olla salaisuus, Tunturisielu'' naaras mutisi. ''En voi itselleni mitään'' murahdin ja nilkutin ulos pesästä jättäen Ruskalehden miettimään aikaansaannostaan. Takajalkani oli tunnoton, sillä Tulitähti oli miltei repinyt sen riekaleiksi. ''Voihan hiirenpapanat! Pitääkö minun lähteä nyt hakemaan sitä avutonta päällikköämme?'' sähähdin itsekseni ja nilkutin kohti piikkihernetunnelia. Ennen kun ehdein ulos leiristä, kuulin äänen: ''Minne olet matkalla, Tunturisielu?'' Ääni kuului Täplätassulle. ''Lähden hakemaan sen teidän päällikkönne'' murahdin ja hölkytin metsään. ''Tulen mukaan'' oppilas maukui seuraten minua. ''Ei. Se on liian vaarallista'' mutisin ja loikkasin korkealle kivelle. ''Vaarallisempaa on jättää teidät kaksi kahdestaan minnekkään'' Täplätassu naukaisi. En vastannut, vaan aloin ravata kohti kaksijalkojen siltaa. Täplätassu oli kyllä ollut oikeassa.. Äänistä päätellen naaras seurasikin minua. Ylitin sillan varuillani, sillä jostain voisi ilmestyä Varjoklaanilainen taikka kaksijalka, joka kävisi kimppuumme. Täplätassu pysytteli takanani ja haisteli ilmaa. ''Tuollapäin!'' oppilas ulvahti ja juoksi edelleni. ''Ei täällä saa huutaa'' sihahdin varoittavasti. ''Sori.. Mut täällä päin'' oppilas naukui ja kipitti nurmella rinnettä alaspäin. ''Täällä!'' Täplätassu kiljaisi, kunnes tukki suunsa. Loikein punertavan hahmon luo. Tuo ei liikkunut, mutta näytti olevan elossa. ''Viedään hänet leiriin'' mutisin, mutta kun käännyin ympäri, näin kolme Varjoklaanin kissaa. Täplätassu säpsähti ja asettui Tulitähden eteen. ''Pysy siinä.. Minä hoidan tämän'' käskin naaraalle ja pörhistin karvani. Ilmavirta ympärilläni voimistui, kun valkoharmaa turkkini alkoi välkehtiä vaaleankeltaisena. Häntäni oli pitkä ja pörröinen. Loikkasin ensimmäisen kissan kimppuun. Kolli oli varsin pieni, joten sain sen nopeasti häädettyä. Sitten iskin kynteni suurimpaan kolliin. Upotin kynteni tuon lapaan ja raastin kollin selkää. Sitten käännyin ympäri ja väistin päähäni suunnattua iskua. Viimeinen kissa loikkasi minua kohti ketterästi ja minuun miltei osui. Tarrasin hampaillani kiinni kollin takajalasta ja paiskasin tuon maahan. Täplätassu katsoi minua silmät ymmyrkäisinä. ''Voitit.. kolme Varjoklaanilaista.. hetkessä'' naaras änkytti ja katsoi minua. ''Nuo eivät ole edes pahoja.. Näkisitpä kulkukissat ja luopiot, kun ne taistelevat.. Siinä onkin jo hieman vastusta'' maukaisin ja nuolaisin haavaa kyljessäni. //Jatkaisitko Täplätassu? :3 |
|
| Nimi: Routatassu |
29.06.2012 20:45 |
Heräsin aamun heikkoihin auringon säteisiin. Venyttelin ja ummistin silmiäni pari kertaa. Tassuttelin aukion poikki sotureidenpesälle. Hiekkamyrsky istui sotureiden pesän aukolla ja suki turkkiaan. "Heräsit jo?" Nyökkäsin hitaasti mestarilleni. "Lähdemme kiertämään rajat." Seurasin Hiekkamyrskyä piikkihernetunnelille ja ulos leiristä. Kiersimme nelipuun luokse johtavasta laaksosta Aurinkokiville. "Mitä haistat?" Mestarini kysyi minulta Aurinkokivillä. "Jokiklaanin." Minä vastasin. Mestarini nyökkäsi ja kehotti jatkamaan. "Tuoksu on valju mutta... ketun." "Hyvä." Mestarini onnitteli hajutaidostani. Kun jatkoimme Kaksijalkalan aidan tynkää pitkin hän kysyi uudestaan kysymyksen-"Mitä haistat?" "Kissoja Myrskyklaanista." Minä vastasin. Mestarini naurahti. "Kunhan kasvat opit tuntemaan jokaisen hajun nimellä."
Nyrpistin nenääni ja sanoin: "Kotikisuja! Vihaan niitä." "Jatketaan matkaa." Mestarini kehotti huolestunut pilke silmissään. "Heidät voi ajaa pois reviiriltä, mutta muista että he ovat sinua heikompia." Tuhahdin. Mestarini loi minuun tiukan katseen. Kun saavuimme leiriin Hiekkamyrsky oli jo opettanut minut metsästämään hiiriä. Kannoin pienen hiiren klaanivanhimpien pesään ennenkuin menin lepäämään...
//Eka tarina :D |
|
| Nimi: Ruskalehti |
29.06.2012 11:40 |
//Jatkan Riekko..//
Katsoni naaraan perään sähisten. Minulle oli ihan sama minne hän menisi! Puolestani hän saisi vaikka kuolla! Sydämmeeni kirveli jälleen ja vingahdin. Ehkä oli totta että välitin omista tunteistani enemmäin kuin muiden, mutta en voinut sille mitään. Senhän takia sydämmeni oli nyt tälläinen. Minun oli vaikea saada henkeä, sillä sydän rinnassani hakkasi hiljaa ja hitaasti. Ei tämä Riekkosulan syy ole, totesin alistuneesti ja kaaduin maahan makuulteni. Kyyneleet valuivat vuolaina poskilleni. Omahan vikani että luulin välillä että hän pitäisi mukamas MINUSTA, vaikka se ei ollut totta. Itse kokosin sellaisen mielikuvan. Olisi parempi ettei hän näyttelisi minulle niin ystävällistä vaan ilkeää. Silloin tietäisin että hän vihaisi minua ja lakkaisin yrittämästä.. Lakkaisin miettimästä että minulla olisi mahdollisuus. Katsoin vihaisesti sitten Tunturisielua.
"Karkoittakaa hänet klaanistamme! Haluatteko että klaanissamme on kissa joka on murhannut päällikkömme?" sähisin huutaen. Ääneni kantautui varmasti leiriin saakka, vaikka katsoinkin vain tuota musta valkoista kollia. Kaaduin sitten kyljelleni ja huohotin hinkuvalla äänellä.
"Mikä minulla on Tuhkamarja, olenko hullu?" vinguin jälleen kuni pieni pentu. Vaikka raivosinkin, olin oikeasti lempeä, tai no surullinen. Minä oikeastaan.. pelkäsin. Pelkäsin menettäväni kaiken, vaikka olinkin jo menettänyt sen, pelkäsin menettäväni elämäni. Tai no sekin oli jo mennyt Riekkosulan mukana. Riekkosulka ei ajatellut pentujaan ollenkaan, ei edes Varispentua sekä Syyspentua. Ne eivät pärjäisi ilman häntä. Hän ei siis oikeastaan välittänyt mitä heille tapahtuisi, hän ei rakastanut heitä! Tuo ajatus, tai oikeastaan oivallus järkytti minua. Tuhkan harmaa parantaja alkoi tutkimaan miua, mutta piti koko ajan pehmeää käpäläänsä rintani päällä. Katsoin naaraan tumman sinisiin silmiin, jotka taas tutkivat minua.
"Eikö sinua ikinä harmita että olet parantaja?" kysäisin kun tuo linkkasi nopeasti hakemassa yrttejä, jotka söin nopeasti.
"Ehkä joskus" hän kuiskasi huokaisten, sulkien silmänsä.
"No kun ajattelin että olet aika kaunis" mutisin ja suljin silmäni. Kun aukaisin ne jälleen, Tuhkamarjan kasvot olivat punstuneet.
"Kiitos" hän sopersi ja näytti yllättäen surulliselta. Hän liikutti hiljaa käpäläänsä turkissani.
"Mikä nyt?" kysyin pelästyneenä, isllä yhtäkkiä hän näytti todella synkältä.
"Sinun sydämmesi" hän kuiski nini hiljaa etten meinannut edes kuulla.
2Mitä siitä? Tiedän että se on heikko mutta...Mitä?" jupisin pelästyneenä knu tuo suuntasi sinisen katseensa minun vihreisiin silmiini.
"Se se...Sinulla..." hän melekin nyyhkytti ja käänsin katseensa sitten parantajan pesän seiniin.
"Sinun sydämmesi on toden teolla murtumassa... Joten sinulla ei ole elin aikaa kovinkaan... kauan" hän kuiski hiljaa surullisella äänellä. Värähdin ja silmän isuurenivat suurimmilleen. Olisihan sekin pitänyt arvata... Kyyneleet kohosivat jälleen silmiini.
"Kaikki siis on ollut turhaa" kuiskin. Otin myös huomioon että parantaja ei ollut suostunu tkertomaan sitä aikaa, mitä minulla oli vielä aikaa, en edes halunnut. Hän varmasti haluaisi tehdä viimeisistä muistoista onnellisia, mutta se olisi mahdotonta... Kaikki muistot tulvivat jälleen mieleeni, mutta yksi jäi pysyvästi. Riekkosulka. Häntä jäisin kaipaamaan. Miksi olin juuri ennen tätä tietoa raivonnut hänelle? Minulle viimeisin muisto hänestä oli itkevä, murtunut sekä vihainen, rakastamani naaras. Nyt hän oli varmaankin kuollut. Kyynel valui poskelleni ja painoni pääni maahan jälleen.
"Saako sitä estettyä" nyyhkin, kuitenkin yritin karkoittaa sen vivahteen äänestäni.
"Sinä et saisi murehtia... Mutta sekin vain pidentäisi sitä aikaa mitä sinulla olisi jäljellä" parantaja kuiski ja meni Tunturisielun luokse. Riekkosulalle tulisi helpompaa kun olisin poissa... Hänenkin mieleen jäi minusta muisto: Olin vihannut häntä, melkein yrittänyt tappaa hänet ja hänen puolisonsa. Se olisi minulle sittenkin oikein...
//Riekko voi jatkaa... Itkin jälleen.... |
|
| Nimi: Riekkosulka |
28.06.2012 21:58 |
//Jatkan Ruska :'(
Katsoin itkuisesti Ruskalehteä. Kuinka hän...edes saattoi?
"Kuule, en tiedä onko Tunturisielu murhannut Tulitähden vai mitä oikein kävi, mutta hän voi kertoa sen kunhan herää..." maukaisin.
"Jos herää..." Ruskalehti tuhahti. Jokin syttyi sisälläni, tunne...
"On minullakin kuule vaikeaa! Tuntuu kuin minua revittäisiin kahteen suuntaan, aina on valittava jompikumpi. Miksen saa rakastaa niin montaa kuin haluan?! Olen tosiaan menettänyt sukulaiseni, enkä tiedä onko se kenen vai ei kenenkään syy!" kivahdin.
Tuhkamarja katsoi minuun yllättyneenä. Ruskalehtikin näytti vähän hämmentyneeltä. Käännyin ja harpoin poispäin.
"Riekkosulka..." Tuhkamarja koitti tavoittaa minut.
Käännähdin ja murisin: "Antakaa minun olla"
Ruskalehti kohtasi katseeni. Kyyneleet valuivat poskilleni ja kollin silmistä paistoi tuska.
"Miksi ikinä kukaan meni rakastumaan minuun? Olenko todella kaiken tuon tuskan arvoinen? Olen puolisokea, kamala naaras...kaikki mitä teen satuttaa jotakuta, ehkä minun ei olisi hyvä olla olemassakaan...minunkin sydämeni on murskana Ruskalehti, mutta ei kenenkään muun vaan itseni takia.." itkin.
Sitten, wnnen kuin kukaan ehti sanoa mitään, käännyin kannoillani ja juoksin ulos pesästä. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin.
"Hyvästi Tunturisielu, Ruskalehti, Varispentu, Syyspentu, Tulipentu, Valopentu, Täpläpentu ja Revontulipentu..laiminlöin teitä kaikkia, anteeeksi...rakastan teitä aina.." kuiskasin juostessani ulos leiristä.
Juoksin kohti kaksijalkalaa. Yhtäkkiä jokin kuitenkin kolahti ja olin ansassa, häkissä. Pusikosta tömisti kaksijalka ja sähähdin. Se nosti häkin ja käveli lähemmäs kaksijalkalaan. Siellä hän avasi ison hirviön peräluukut ja viskasi häkkini sinne. Pamahdin häkin reunaa vasten ja ähkäisin. Hirviön peräluukut pamahtivat kiinni ja tuli pimeää. Haistoi ilmaa. Ympärillä oli paljon muitakin häkkejä, joissa oli kissoja. Kissat mourusivat ja jotkut itkivät toivottomasti. Lyysähdin makuulle ja itkin, taas kerran.
"Kai minä olen ansainnut tämän kurjuuden..." nyyhkin itselleni ja tunsin kuinka hirviö murahti ja nytkähti liikkeelle...
//Jatkoa Ruska ja vaikka Tunturi myös.. |
|
| Nimi: Ruskalehti |
28.06.2012 17:46 |
| //Itkin tuota tehdessäni ihan SAIRAASTI!!! Kai mä oon niinknu Ruskalehti..3':// |
|
| Nimi: Ruskalehti |
28.06.2012 17:45 |
//Jatkan Riekko....
Tunsin kosketuksen päälaellani. Tai no oikeastaan nuolaisun. Raotin hieman silmiäni ja kuonooni tulvi Riekkosulan, sekä veren haju. Oliko naaras satuttanut itsensä..taas?! Aukaisin nyt silmäni kokonaan ja katsoin valkoista kuningatarta.
"Mitä on tapahtunut?" kysyin hiljaisella äänellä ja nostin päätäni.
"Ruskalehti!" naaras kehräsi. Katsoin tuota hetken ja tuhahdin.
"Miten aina kun näet minut, hymyilet kuin olisin toinen aurinko elämässäsi?" mutisin. Hän hymyili edelleen asenteestani huolimatta. (Haluaa varmaan näyttää iloiselta, vielä kun olen hengissä) mietin.
"Et vastanut kysymykseeni" tuhahdin ja katsoin veristä Tunturisielua. Värähdin sillä tuo ei edes liikkunut.. Hyvä että edes hengitti!
"No tuota.." naaras vaikeroi ja kyyneleet nousivat tämän silmiin.
"Tunturisielulle ja Tulitähdelle tuli pienoinen riita" Riekkosulka aloitti. Höristin silmiäni hämmästyneenä.
"He juoksivat kallion luokse ja taistelivat siinä... Sitten molemmat tippuivat jokeen ja Tulitähteä ei löydetty. Hän on ilmeisesti.." naaras nyyhkäisi ja käänsin katseensa puolisonsa puoleen. Hänen katseessaan oli niin paljon rakkautta kuni pystyi.
"Tunturisielu on murhaaja!" karjaisin ja kynteni työntyivät esiin käpälistäni. Sihisin puolikuolleelle soturille.
"Etkö yhtään häpeä, sinun puolisosi on murhaaja! Hänet pitää häätää klaanista! Jos hän ei häivy silmistäni, tapan hänet!"karjuin. Tuhkamarja käänsi katseensa minunu ja näin surun heijastuan hänen silmistään. Olihan hän sentään pitänyt Tulitähdestä.
"Älä ärsytä häntä" parantaja kuiskasi Riekkosulalle.
"Viekää tuo katti pois silmistäni!" karjuin ja pakotin heikot jalkani nostamaan minu tpystyin.
"Muuten hoidan hänet tähtiklaaniin!" jatkoin. Riekkosulka värähti.
"Ruskalehti" hän kuisi ja katsoi minua suoraan silmiin. Sirisitin sähisten silmiäni. Kai tunteeni häntä kohtaan olivat kadonneet, en tiedä. Oli epätoivoista rakastaa naarasta joka ei edes välittänyt minusta. Sähsisin ja heilautin tassuani ilmassa. Kynteni raapaisivat naaraan posekeen syvät haavat. Hän vinkaisi ja loikkasi kauemmas minusta.
"Pois tieltäni! Olet särkenyt sydämmeni jo tarpeeksi monta kertaa! En enää halua nähdä sinua ja perhettäsi, en halua nähdä ketään! Haluan kuolla, ymmärrättekö! Kuolla!" huusin ja kyyneleet valuivat silmiini jälleen. Kaaduin kyyneleet poskillani maahan ja nyyhkytin hiljaa avuttomana. Sydäntäni sattui, tiesin ettei se kestäisi tätä, hyvä. Se oli taas murtunut, varmaan tuhsansiksi paloiksi. Riekkosulka katsoi melkeibn itkien minua, kauempana kuin Tuhkamarja.
"Ruskalehti... Rauhoitu" Tuhkamarja kuiskaili.
"Tappakaa minut" vikisin hiljaa "Minä rukoilen, rukoilen... Kaikki olisi silloin hyvin" vikisin hiljaa, anelin ja rukoilin. Sydämmeeni sattui ja minua pyörrytti.
"Riekkosulka.." kuiskin inisevällä äänelläni. Sattui. Puhua. Tunteet häntä kohtaan elivät edelleenkin.
"Anteeksi... Mutta miksi ette ymmärrä, haluan kuolla... Miksi se on niin vaikeaa..." hinguin. Heilutin tassujani sillä sydäntäni oikeastikkin särki. Siihen sattui enkä tiennyt löikö se. Kiljuisin, mutta pkutin sen pelkäksi inisemiseksi. Mielessäni sähisin. En saanut olla näin heikko. Lopetin itkemiseni ja sydän kipuni hellitti.
"Jos ette tapa minua, tappakaa Tunturisielu! Hän murhasi päällikkömme. Ainun puolisetäsi Riekkosulka!" karjaisin jälleen ja kampesin itseni seisomaan.
"Et sa anousta" Tuhkamarja huudahti ja tuli eteeni. Riekkosulka itki äänettömästi. Nousin kuitenkin seisomaan ja katsoni Riekkosulkaa.
"Tämä on hyödytöntä" sihisin surun murtamin silmin. Sydämmeni taas pirstoutui, se jäätyi.
"Ruskalehti, älä puhu tuollaisia" hän nyyhki.
"Katsos sinäkin osaat itkeä" tuhahdin halveksivasti.
"Nyt tiedät miltä minusta tuntuu. Särkyykö sinun sydämmesi? Ei! Minun on jo tuhansina osina, kiitos vain ja ainoastaan sinun! Kirotun...." raivosin, mutta kyyneleet tulvivat jälleen silmiini. Miksi raivosin hänelle näin. Kai halusin näyttää hänelle minun tuskani.
"Ei ei ei" sihisin itkuisena.
Riekko jatkoa..... |
|
| Nimi: Täplätassu |
28.06.2012 16:02 |
Heräsin ja menin mestarini luokse. Hän näytti erilaiselta, oudolta. Hän oli surullinen.
"Miksi olet surullinen?" kysyin.
"Tulitähti on..." hän vastasi
Aluksi en tajunnut mitä hän yritti sanoa. Mutta sitten tajusin. Silmäni täyttyivät kyyneleistä.
"Onko hän... Kuollut?" varmistin.
"Vatukkakynsi nyökkäsi. En ollut edes ehtinyt tuntea häntä kunnolla! Kuka olisi uusi päällikkömme? Ei, ei Harmaaraita! Päässäni risteili monia kamalia ajatuksia.
"Miten se tapahtui?" kysyin
"En tiedä" Vatukkakynsi vastasi
"Kuka sen teki! Minä kyllä kostan sille!" Sanoin ja juoksin pois. Menin metsään ja mietin mitä tekisin.
#Muistan Tulitähdestä vain vähän. Muistan hänen kauniin kellanpunaisen turkkinsa. En muista paljon muuta# ajattelin
Sitten menin klaaniin. Pihkatassu tuli vastaan.
"Kuulitko jo uutiset?" hännaukui.
"Joo. Ajattelin että jos hän ei olekaan kuollut. Minä lähden etsimään häntä. Tuletko mukaan?" mau'uin.
"Koska ajattelit lähteä?" Pihkatassu kysyi.
"Kuunhuipun aikaan." sanoin
"Mietin asiaa. Kerron sinulle myöhemmin" Pihkatassu sanoi.
Näin Riekkosulan. Hänkin oli surullinen.
"Suretko sinäkin Tulitähteä?" kysyin
"Kyllä... Hän oli setäni!" hän sanoi
"Setäsi? Miten" kysyin
"Tiedäthän Ruoskan. Tulitähden velipuolen. Ruoska oli isäni." hän sanoi
"Vau! Tuota en tiennytkään" sanoin ja kävelin pois.
Säälin Riekkosulkaa. Ensin Tulitähti ja sitten ehkä Tunturisielu. Ei ole mikään ihme jos hän on niin surullinen. Sitten muistin harjoitukset! Vatukkakynsi sanoi että minun pitäisi mennä metsästämään. Joten juoksin siis metsään. Etsin metsästä sen paikan josta sai eniten riistaa. Sitten aloitin.
Kun olin metsäatänyt tarpeeksi palasin leiriin parin hiiren sekä linnun kanssa. Laskin ne tuoresaaliskasaan. Sen jälkeen otin yhden hiiristä ja söin sen. Kun olin metsästämässä unohdin että Tulitähti oli poissa. Suru valtasi taas minut. Yritin karkoittaa surua ajatuksella että päällikkömme olisi elossa. En ollut varma missä onnettomuus oli tapahtunut mutta uskoin löytäväni paikan. Toivottavasti Pihkatassu suostuisi.
//Pihkatassu: voitko omassa tarinassasi kertoa vastauksen?// |
|
| Nimi: Riekkosulka |
27.06.2012 22:42 |
//Jatkan Tunturi ;3
"Tunturisielu!" parkaisin kun huomasin kollin hiljenevän kokonaan.
Olin jo aikeissa juosta rakkani luo, mutta Tuhkamarja astui eteeni. Naaras katsoi minuun ja hänen katseensa oli hiukan säälivä.
"Riekkosulka, mitä jos palaisit leiriin? Nyt heti?" Tuhkamarja maukui lopulta.
"Et sinä voi häntä kantaa", sanoin parantajalle.
"Et kyllä sinäkään. Riekkosulka, palaa nyt leiriin, pentusi tarvitsevat emoa", Tuhkamarja sanoi vaativalla korostuksella.
Katsahdin Tunturisieluun huolestuneesti. Tuhkamarja katsoi minuun taas ja nyökkäsi hiljaa. Huokaisin ja käännyin hitaasti. Lähdin kohti leiriä. Kyyneleet valuivat poskilleni. Ruskalehti oli surkeassa kunnossa, samoin Tunturisielu. Kun astuin leiriin, kissoja kääntyi katsomaan minuun. Monet näyttivät kysyviltä.
"Missä Tulitähti ja Tunturisielu ovat?" Saarniturkki lopulta kysy ääneen.
Samassa muistin Tulitähden kohtalon. Kyyneleet valuivat uudestaan poskilleni. Tulitähti oli setäni..ja nyt hänkin oli poissa.
"Tulitähti on..Tulitähti on poissa!" ulvaisin kyynelten lomasta.
Kuulin järkyttyneitä henkäisyjä. Monet näyttivät hätääntyneiltä ja epävarmoilta.
"Häntä jäädään kaipaamaan takuulla. Mutta ensi yönä hän tarkkailee meitä tähdistä", sopersin jotain sanoja.
"Hän oli urhea päällikkö..." Harmaaraita maukui myös jotain. Näin etäämmällä Hiekkamyrskyn, joka itki murtuneen näköisenä. Menin hänen luokseen.
"Tiedän miltä sinusta tuntuu..." lohdutin.
"Miten niin? Hän ei ollut puolisosi!" Hiekkamyrsky sihahti kyynelten lomasta.
"Ei..mutta hän oli setäni..ainakin puoliksi", sanoin.
"Mitä?" Hiekkamyrsky nosti päänsä. "Setäsi?!" hän sanoi vähän liian kovaan ääneen.
"Oliko Tulitähti sukua sinulle?" Saniaisturkki kysyi korvat höröllä.
"Ru-Ruoska..." aloitin.
"Mitä hänestä? Hän on poissa", Saarniturkki sanoi ivallisesti.
"Kai sen voi kertoa kun Tulitähti kerran on poissa..." mumisin itsekseni.
"Kertoa mitä?" Pilvihäntä maukui kärsimättömästi.
"Tulitähti ja Ruoska ovat velipuolia!" naukaisin vastaukseksi.
Kuului taas hämmästyneitä henkäisyjä.
"Oletko sinä sitten..onko Tulitähti isäsi...?" Hiekkamyrsky koitti muodostaa kysymystä.
"Ei. Minä olen Ruoskan tytär", sanoin taas.
"Mitä?" Hiiriturkki maukui kovaan ääneen. Katsoib häneen huokaisten ja sanoin:
"Niin Tulitähti kertoi"
Pilvihäntä näytti hetken säikähtäneeltä. Sitten hän rentoutui ja näytti vakavalta.
"Mikä hätänä Pilvihäntä?" kysyin varovasti.
Kirkassydän vilkaisi puolisoonsa ja nuolaisi tuon poskea.
"Siinä tapauksessa..minäkin olen Ruoskalle sukua", Pilvihäntä vastasi jäykästi.
Sitten Tuhkamarja nilkutti leiriin. Pian hänen perässään tuli Teerisulka joka kantoi Tunturisielua. Kipitin heidän luokseen. Otin Tunturisielun selkääni ja kiitin Teerisulkaa nyökkäämällä. Menin Tuhkamarjan perässä parantajanpesään. En saanut olla tiellä, kun Tuhkamarja alkoi hoitamaan rakastani, joten menin Ruskalehden luo. Nuolaisin hänen päälakeaan ja kuiskasin:
"Ruskalehti, oletko hereillä? Puhu minulle ole kiltti..."
//Ruska jatkoa >:3 Ja pahoittelen tarinan outoutta taas xD |
|
| Nimi: Täplätassu |
27.06.2012 14:42 |
Pihkatassu herätti minut.
"Herätys! Jospa tänään yllättäisimme mestarit positiivisesti?" hän naukui hiljaa.
"Hyvä idea... Mutta miten?" sanoin väsyneenä.
"Tule ulos niin kerron" hän naukui innostuneena.
Venyttelin ja kävelin ulos.
"No miten?" kysyin.
"Menemme metsästämään!" Pihkatassu kertoi. Sitten hän kertoi suunnitelmansa tarkemmin. Pian juoksimmekin jo metsään.
Olimme kävelleet vähän matkaa kun päätimme pysähtyä. Emme nimittäin saisi mennä kauas leiristä yöllä. Mutta se ajatus unohtui pian, sillä meillä oli hauskaa. Pian olimme jo Jokiklaanin rajalla. Näimme siellä pienen kissan. Emme kiinnittäneet kissaan huomiota. Rupesimme metsästämään. Saalista tuli jonkin verran. Ei mitenkään paljon mutta sen verran että olimme ylpeitä. Ja olihan meillä vielä aikaa.
Samassa kuulimme kissan huutamistamista. Se pieni kissa jonka näimme oli tippunut jokeen. Juoksimme joen rannalle ja yritimme auttaa kissan ylös.
"En yllä siihen!" parkaisin. Sitten tajusin että voisin hypätä jokeen. En kerennyt miettiä miten pääsisin ylös vaan hyppäsin. Turkkini kastui ja painoi minua alaspäin. Kamppailin virtaa vastaan ja pääsin pinnalle. Näin pennun. Sen pää painui veden alle. Niin minunkin. Ja sitten virta heitti minut pennun luo. Sain siitä otteen. Sitten en jaksanut enää. Vajosin pohjalle. Sitten menetin tajuni.
Heräsin ja Pihkatassu istui vieressäni. Hän oli pelastanut minut. Me pelastimme pennun!
"Oletko kunnossa?" Pihkatassu kysyi huolestuneena.
"Olen. Entä se pieni?" kysyin
"Viedään se parantajalle." Pihkatassu sanoi.
Vein saaliimme tuoresaaliskasaan. Sitten menin Pihkatassun avuksi. Oli jo aamu mutta parempi niin. Ei ainakaan kukaan ihmettelisi mitä tekisimme täällä keskellä yötä.
"Pikkuinen on menettänyt muistinsa" parantaja sanoi
"Mitä teemme sille?" naukaisin huolestuneena.
"Voin viedä sen jollekin kuningattarelle. Hän varmasti huolehtii siitä kertomatta kenellekään." parantaja totesi.
Minä ja Pihkatassu huokaisimme helpotuksesta. Pikkuinen olisi turvassa.
Sen jälkeen menimme etsimään mestarimme.
"Hei! Vatukkakynsi!" huusin.
"Hei vaan sinullekin. Tiedättekö te mistä tämä tuoresaalis on ilmestynyt? Vatukkakynsi kysyi.
"Me saalistimme sen" Pihkatassu vastasi muina kissoina.
"Huijaatteko te?" Ruskalehti varmisti.
"Ei. Halusimme yllättää teidät" mau'uin.
"No sen te totisesti teitte!" mestarimme totesivat yhteen ääneen.
Sitten minä ja Pihkatassu kävimme katsomassa pentutarhaa. Meidän pelastamamme pentu oli siellä. Se oli ruskea pörröinen kolli. Emme tienneet mistä klaanista pentu oli tai mikä sen nimi on.
Loppupäivän teimme kaikkea kivaa. Metsästimme ja harjoittelimme. Illalla menimme aikaisin nukkumaan sillä olimme todella väsyneitä. |
Vastaus:
Yllättäisimme mestarimme positiivisesti *siteeraan* ;D Saat 20 kp ^^
-jäämyrsky |
|
|
|
