|
|
Tarinaviekku!
Tänne saatte kirjoitella tarinoita kissoistanne jotka oppivat mestarinsa kanssa tai elelevät klaanielämäänsä. Annamme teille kokemuspisteitä luettuamme tarinanne ja niiden kautta hahmonne voi päästä ylemmälle tasolle :) Enemmän tietoa löydät tästä Tasot-kohdasta.
Muistakaa, että saatte kirjoittaa vain kolme tarinaa ennen kuin niihin on vastattu!
| Nimi: Tunturisielu |
26.06.2012 16:57 |
Näin, kun Riekkosulka palasi leiriin itkuisena. Olin aikeissa juosta tuota vastaan, mutta tiesin, että tämä hänen olisi itse päätettävä. Yhtäkkiä, Tulitähti ilmestyi pesästään katsoen minua hiukan äkäisenä. ''Tulkoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!'' päällikkö ulvaisi ja laahustin keskelle kissajoukkoa. Riekkosulka istahti viereeni ja nojasi lapaani. ''Kuten kaikki tiedättekin, Tunturisielu oli entinen Tuuliklaanilainen. Mutta jo oppilaana hän liittyi klaaniimme ja lupasi suojella tätä henkensä uhalla'' Tulitähti maukui. Yllätyin, kun puheenaihe koski minua. Sitten säpsähdin, kun tajusin, mitä päällikkö yritti. ''Nyt, hän on saanut erikoisia voimia ja kävi kimppuuni jokin aika sitten!'' kolli ulvoi. Kissajoukossa syntyi epäilyttävää hälinää. ''Tunturisielu, näytä voimasi'' Tulitähti käski ja astuin kissojen eteen. Vastahakoisesti, annoin turkkini välkehtiä. Sinertävät salamat hohtivat ympärilläni. Heilautin häntääni ja panin voimani koetukselle. Silmäni muuttuivat keltaisten sijaan sinertävän vihreiksi. Nyt aloin erottaa turkissani jopa hieman punertavuutta. Paljastin kynteni siltä varalta, että joku kissoista yrittäisi hyökätä kimppuuni. Kukaan kumminkaan ei värähtänyt. Päällikkö itsekin näytti äimistyneeltä, sillä oli luullut saavansa tukea.
''Tunturisielu ei ikinä pettäisi Myrskyklaania!'' Riekkosulka huusi kissojen joukosta. ''Hän on yksi vahvimmista sotureistamme ja luotettava. Miksi hän tuhoaisi oman klaaninsa?'' joku toinen huusi. Kuulin myötäileviä naukaisuja toisensa perään. Sitten kissat katsoivat päällikköään. ''Sinä se tässä joutaisit häipyä! Yrität erottaa oman klaanilaisesi!'' yksi klaaninvanhimmista huusi. ''Ja SINÄ hyökkäsit minun kimppuuni, joten puolustauduin!'' sihahdin ja loikkasin Tulitähden viereen Suurkivelle. Katsoin uhmakkaasti päällikköä ja kolli ravasi kohti metsää. Juoksin tuon perässä täysiä ja yritin kampata kollin. ''Et ikinä erota minua omasta klaanistani, senkin saasta!'' Tulitähti karjui ja väisteli kiviä ja kantoja.
''Sitten pääset nauttimaan Tähtiklaanin seurasta!'' ulvaisin ja totesin, että olimme tulleet jyrkänteelle. Loikkasin ja painoin päällikön maata vasten. Tunsin kipua kyljissäni, mutta irtauduin kollin otteesta ja raavein tuon selkää. Yhtäkkiä näin Riekkosulan kauhistuneen ilmeen syrjemmällä. ''Riekkosulka?'' maukaisin. Sitten Tulitähti tönäisi minua ja horjahdin jyrkänteen reunalla. Riekkosulka kiljahti säikähdyksestä. Tartuin päällikköä takajalasta ja riuhtaisin tuon mukanani alas.
Ilma humisi korvissani ja kuulin, kuinka Tulitähti putosi edeltäni koskeen. Sitten minäkin ja tiesin, että siitä tulisi kohtalokasta. Haavat, joita Tulitähti oli saanut aikaan, pahenivat iskun ansiosta. Tartuin viimeisillä voimillani yhteen kiveen ja vilkaisin taakseni. Näin punertavan hahmon uppoavan pinnan alle, eikä se enää noussut pintaan. Tulitähti oli mennyttä. Pitelin heikosti kiinni liukkaasta kivestä ja yritin pitää pääni pinnalla. En yltänyt pohjaan ja vaikka olisin yltänytkin, virta olisi vienyt minut mukanaan. Rantatörmä oli mutainen ja liukas, joten kiipeäminen kuivalle maalle ei olisi helppoa. Turkkini muuttui taas mustavalkoiseksi kylmän veden myötä. Sitten, otteeni kivestä petti ja vajosin kylmään virtaan, joka läheni vesiputousta. Sitten, jokin tarttui minua niskasta ja veti minua rantaa kohti. Haistoin Jokiklaanin ja aukaisin silmäni. Näin kaksi Jokiklaanin naarasta, jotka saivat minut rannalle leikiten. ''Olen Teerisulka'' toinen naaraista naukui. ''Ja minä olen Kyynelkuono'' toinen taas jatkoi sukien märkää turkkiaan. Erotin heikosti myös puolisoni hahmon. Tuo sipsutti luokseni säikähtäneen oloisena. Mukana oli myöskin Tuhkamarja, joka tarkkaili minua. Yhtäkkiä jokainen sopukkani jähmettyi. Kylmyys voimistui sisälläni ja olisin huutanut, jos olisin voinut. Kipu ja kylmyys sekoittuivat yhdeksi, kauheaksi tunteeksi. Yritin liikkua, mutta tuntui, kun olisin naulattuna maahan. ''Tunturisielu?'' parantaja maukaisi, kun huomasi hengitykseni tihenevän. ''En... saa henkeä..'' huohotin ja yritin vetää henkeä. Sitten, kaikki pimeni.. taas. //JATKA RIEKKOSULKA!!! :D |
Vastaus:
Piiiitkää tarinaaah 8D Apua... jännä kohta O__O Ei saa henkeääääh! Muista ettei Tulitähti kuitenkaan saa 'kuolla'. Saat sen sijaan sitten 20 kp! 8D
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Täplätassu |
26.06.2012 14:53 |
Heräsin ja päätin yllättää Vatukkakynnen. Löysin hänet sotureiden pesästä nukkumasta. Siellä ei ollut muita. Asetuin hänen viereensä ja kuiskasin:
"Minä tapan sinut!". Vatukkakynsi säpsähti hereille.
"Mitä kuka missä?" hän sanoi.
"Oisitpa nähnyt ilmeesi!" Sanoin nauraen ja maassa kierien.
"No mennään nyt. Ei se niin hauska voinut olla" hän sanoi iloinen virne naamallaan. Lähdimme hiekkakuopalle. Vatukkakynsi pyysi mukaan toisen mestarin ja hänen oppilaansa.
Hidkkakuopalla Mestarimme näyttivät meille taistelutekniikan. Me oppilaat yritimme matkia sitä. Meidän mielestä se meni ihan hyvin mutta mestareillamme oli kokoajan jotain korjattavaa.
"Älä ole niin lähellä vastustajaasi!" tai "Älä hyökkää edestä vaan sivuilta!" he huutelivat. Taistelumme jatkui niin kauan että toinen voitti. Sitten Mestarimme näyttivät toisen tekniikan. Sitä kesti vähän aikaa. Sitten oli taas meidän vuoromme. Yhtäkkiä minut selätettiin. Toinen kuiskasi:
"Hyökätään mestarien kimppuun, mene sinä vasemmalta niin menen oikealta"
Hän tuli pois päältäni ja nousin ylös. He juttelivat keskenään siitä kuinka hyvin edistymme. Mutta sitten se toinen huomasi aikeemme joten hyökkäsin nopeasti Vatukkakynnen kimppuun. Toinen oppilas tuli perässä. Vatukkakynsi kaatui maahan ja nauroi. Me muutkin nauroimme.
"Te yllätitte minut hyvin! Teistä tulee vielä taitavia!" Vatukkakynsi sanoi edelleen nauraen. "Minut on yllätetty tänään jo kaksi kertaa." hän jatkoi. Sitten hän kertoi sen toisen kerran mitä olin tehnyt aamulla. Nauroimme taas. Ja sitten jatkoimme harjoittelua.
Myöhemmin minä, Pihkatassu, Vatukkakynsi ja Ruskalehti palasimme takaisin klaaniin.
"Nyt saatte mennä hakemaan tuoresaaliskasasta ruokaa." he sanoivat. Jusimme kilpaa tuoresaaliskasalle ja sitten huomasin lihavan hiiren. Otin sen suuhuni ja vein sen varjoon.
"Jaetaan tämä'' sanoin.
Kun olimme syöneet lähdimme Pihkatassun kanssa leikkimään. Yleensä viihdyn yksin mutta hän on poikkeus. #Hän on minun paras kaverini# ajattelin. Me kävimme hakemassa yhdessä sammalta klaaninvanhimmille. Meillä oli hauskaa.
"Toivottavasti menemme huomennakin yhdessä harjoittelemaan." hän naukui.
"Niin. Voimme tehdä lisää jekkuja" naurahdin.
Sitten menimme nukkumaan. Tunsin ystäväni pehmeän turkin vasten omaani. |
Vastaus:
^^ hieno tarina! Saat 18 kp!
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Pilvitaivas |
26.06.2012 03:12 |
Makasin kyljelläni sammalien joukossa. Tuijotin ylöspäin, aukosta josta tuli valoa hieman sisään. Olin ollut täällä jo kaksi yötä, mutta olo tuntui edelleen vieraalta. Havukynsi oli lähtenyt pari tuntia sitten takaisin klaaninsa luokse. Katsoin hopeahäntää naama ilmeettömänä. Tähdet tuikkivat kirkkaina, ja kuunvalo tunkeitui luolan aukosta sisään.
Syntyisivätköhän pennut pian? Nousin hitaasti pystyyn. Ajattelin Jokiklaania. He olivat klaani ilman parantajaa? Kamalat kuvat tulivat mieleeni. Jokiklaaniin hyökättäisiin, ja monia kissoja kuolisi vain minun itsekkyyteni takia.
Lähdin kävelemään luolasta ulos. Tiesin että odottava emo tarvitsi lepoa, mutta minua ei vain nukuttanut. Liian moni asia pyöri päässäni.
Katselin tähtitaivasta. Pala toivoa pilkahti silmissäni. Ehkä kaikkea ei sitten olisikaan menetetty. Ehkä tämä oli Tähtiklaanin märäämä kohtalo minulle. Tai sitten toinen vaihtoehto oli, että saisin Tähtiklaanin vihat niskoilleni ollessani tälläinen idiootti.
Vatsassani tuntui äkisti kova kipuaalto. Kaaduin huojentuneena maahan. Silmäni suurenivat. Syntyivätkö pennut NYT?
Siinä ne nyt olivat. Pentujen syntymästä oli kulunut kaksi päivää.
Havukynsi istui vierelläni kehräten. Pikkuruiset karvamytyt nukkuivat sikeästi siinä. En ollut nimennyt niitä vielä.
”Ne ovat niin kauniita.” Henkäisin. Havukynsi kehräsi vastaukseksi.
Toinen oli vitivalkoinen, ja toinen valkoinen jonka turkissa oli hieman oranssinruskeita täpliä. Ne olivat lisäksi vielä niin.. Pieniä.
Huokaisin hiljaa. Ajatuskin siitä, että kaksi pentua olisi vielä Varjoklaanissa, sai minut masentumaan.
Semmonen juttu et mä en JAKSA kirjottaa nyt XD Jatkan vuodenpäästä kun nukkuminen on just kaikista houkuttelevin asia maailmassa >:D |
Vastaus:
XD No nuku ihmeessä! kyllä lomalla aikaa riittää xD Awwww :3 pentujaaaaah <3 Saat 16 kp! ^^
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Ruskalehti |
18.06.2012 15:24 |
//Jatkan Riekko....
Kipu oli sietämätön. Sisälläni roihusi varmasti tuli, joka riipi, poltti minua sisältä. Joa olisin aukaissut siilmäni, niistä olisi kuvastunut pelkkä kipu. Selkääni pisteli, kuin tuhat kynttä raapivat minua. Jos aukaisin suuni, ulvoisin tai kiljuisin kivusta. Tai sitten rukoilisin jonkun tappamaan minut, kipu oli niin sietämätön. Olin vain paikoillani, yritin näyttää rauhalliselta, kivuttomalta. He eivät edes tienneet että olin hereillä. Onneksi Tuhkamarja antoi minulle unikonsiemeniä. Ne helpottivat kipua aina vähän ja vain sen pienen hetken. Kiljuin apua, pelastusta, joku joka voisi viedä kaiken kivun pois. Välillä kuonooni leijaili rakastamani tuoksu, mutta sekin katosi usein. Usein tunsin sen ihanan kosketuksen turkissani, sekin katosi. Miksi mikään ei kestänyt ikuisuutta. Oli vain tämä hetki, oli vain ne hetken jotka halusi muistaa. Kaikki muistoni kalvoivat sisimpääni, niin surkeita ne olivat. Värähdin kun joku kosketti haavaani. Meinasin ulvahtaa kivusta, mutta hillitsin itseni. Joku otti siteet haavastani pois ja laittoi siihen uuden tilalle. Se kirveli. Vinguin omassa mielessäni, halusin kuolla! Miksei kukana voinut tappaa minua! Tunsin turkillani kuinka yö laskeutui, sillä yön kylmä tuulahdus tuli parantajanpesään ja kutitti turkkiani. Aukaisin varovasti silmiäni, niitä poltteli. En tiennyt kuinka kauan olin ollut jo 'pökertynyt'. Ehkä viikon, tai ehkäpä jo viikkoja. Katselin vain ympärilleni. Minulla ei ollut yhtään nälkä, vaikken ollut syönyt pitkiin aikoihin. Värisin ja minua alkoi oksettamaan kun noustin päätäni. Katsoin pimeää pesää ja näin vain ja ainoastaan Tuhkamarjan. Tämä hengitti rauhallisesti ja se sai minutkin unettamaan. Huokaisin ja siihen tuli pieni vinkaisu, kivun takia. Painoin pääni sammalseeseen ja suljin silmäni, nukahdin.
Kun heräsin -jälleen- tunsin tutut hajut kuonossani. Päällikkömme Tulitähti ja Tuhkamarja olivat ihan vieressäni.
"Miten Ruskalehdellä menee?" päällikkö kysyi, melkeinpä huolestuneella äänellä. Tunsin kuinka jok utuijotti minua sinisillä silmillään, mutta hengitin mahdollisimman harvaan.
"En...En ole varma selviääkö hän.. Hän sai aika tällin selkäänsä.." parantaja hiljeni hetkeksi. (Hah!) ajattelin, sillä tiesin että voisin selvitä, jos itse olisin siihen halukas.
"Jatka" kolli kuiskasi hiljaa.
"Mutta jos hän selviytyy, hän ei enää voi jatkaa soturina olemista. Hän luultavasti siirtyy klaaninvanhempiin, koska ei kunnolla pysty kävelemään. Hän nilkuttaa jalkojaan koko loppu elämänsä, eikä sitä tiedä milloinka ne pettävät sitten kokonaan. Ja...ja... Hänen sydämmensä on vaurioitunut... En ole ikinä nähnyt kenelläkään niin heikkoa sydäntä kuin hänellä" Tuhkamarja selitti. (Kai sydän heikkenee jos se onkin murtunut kokonaan. Jos on menettänyt kaiken valon elämästään, elän pimeässä.)
"Siis...Hän on...." Tulitähti murahti turhautuneesti ja ilmeisesti katsoi minua. (Olen hänen mielestään nyt tarpeeton. Hyvä! Niin minä olikin! Tapa minut niin kaikki olisi iloisia. Missä oli onnellinen loppu? Ai niin, sellasita ei voinutkaan edes olla! Ja olisihan se pitänyt arvata. Olisin siis vain ja ainoastaan arvoton klaaninnvanhus. Toivottavasti sairastuisin nopeasti ja kuolisin siihen.) Olin menettänyt koko elämän haluni. Värähdin ja nostin päätäni. Ulvahdin kivusta mutta tukahdutin sen, kun katsoin tuskan sokaisemin silmin päällikköä sekä parantajaa.
"Tappakaa sitten minut!" rääyin "En halua enää elää. Olen hyöhytön roska täällä klaanissa, koko maassa!" Tulitähti katsoi minua hämmästyneenä ja astui askeleen minua lähemmäksi. Nousin huterasti seisomaan mutta kaaduin takaisin maahan. Ulvaisin korvia vihlovasti ja kaikki uhkasi jälleen pimetä. Nyt tajusin mitä Tuhkamarja tarkoitti, jalkojeni sekä sydämmen suhteen. Jalkani eivät kestäneet painoani ja sydän ei kestänyt suruani. Hyvä, ainakin kuolisin siis pian, sillä suruja minulla kyllä riittää.
"Älä puhu tuollaisia, kaikki me sinua tarvitsemme.."
"Valehtelet..... Ei ainakaan Riekkosulka minua tarvitse" kuiskasin melekin kuulumattomall äänellä.
"Taasko kyse on vain pelkästä naaraasta" Tulitähti huokaisi.
"Pelkästä" toistin nyyhkyttäen "En ole ikinä tavannu tketään hänen kaltaistaan etkä ole sinäkään! En vain kestä... En boi..En halua olla täällä" nyyhkytin hiljaa. Suljin silmäni ja painoin pääni tassujeni päälle. Tassuni olivat pian jo märät kyyneleistä.
"Sinun pitäisi unihtaa hänet" Tuhkamarja voihkaisi ja tuli vierelleni " sydämmesi ei kestä tuollaista." Aukaisin silmäni ja katsoin Tuhkamarjaa.
"ELämälläni ei ole mitään tarkoitusta" nyyhkin kuin pieni pentu, hakien joltakin lämpöä. Mutta kukaan ei lohduttaisi. Olin yksin tässä kylmässä ja julmassa maailmassa. Käperryin kokoon ja suljin taas silmäni nyyhkien. Kukaan ei sanoisi, ei se mitään, kaikki päättyy onnellisesti. itkisin varmasti vain koko lopppu elämäni....
//Tollanen tällä kertaa.... Ja Riekko voi jatkaa jos huvittaa.... |
Vastaus:
Surullinen tarina D8 loppussa olin tippalinssissä xD saat 19 kp! ^^
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Riekkosulka |
18.06.2012 13:51 |
//Jatkan Tunturi ;3
"Tämä on niin noloa..." änkytin ihan punaisena.
"Kerro vaan.", Tunturisielu nuolaisi poskeani rauhoittavasti ja rohkaisten.
"Minä...hoidan.." änkytin ja nolostuin taas.
Tunturisielu oli hiljaa. Hän näytti tajuavan ja vedin häntäni kasvojeni suojaksi.
"Sinä siis....miksi?" puolisoni puhui katkonaisesti.
"Niin, vaikka niiden äiti saattoi tappaa Ruskalehden! Ehkä ne olisi sittenkin pitänyt viskata jokeen!" sopersin.
"Hys..." Tunturisielu rauhoitteli nuolaisten päälakeani.
"En minä voi jatkaa. Vaikka sitä ei soturilaissa sanotakaan niin tiedän että tämä on sen vastaista.", mutisin.
"Se on oma päätöksesi.", Tunturisielu sanoi.
Nousin ylös ja katsoin rakastani silmiin. Hän hymyili hiukan rohkaisevammin.
"Rakastan sinua. Olethan täällä kun palaan?" kysyin.
Tunturisielu nyökkäsi ja kosketin kuonollani hänen omaansa. Sitten tallustin ulos pentutarhasta.
Kun olin lähellä mäyränpesää, vedin henkeä pari kertaa ja tallustin pesän luo.
Mäyränpennut olivat epävarmoina pesän suuaukolla.
"En tiedä haluaisinko tehdä tätä, mutta vanhempana teistä tulee kuin äitinne.", murahdin.
Mäyränpennut näyttivät aika epävarmoilta. Mutta sitten toisen silmii syttyi uhmakas pilke. Se seisoi edessäni ja vinkaisi muka murahtaen.
"Ehkä voin hetkeksi unohtaa olevani lempeä kuningatar.", mutisin.
Otin kynteni esille. Sähähdin, mutta uhmakas mäyränpentu ei liikahtanut.
Sitten pinkaisin juoksuun. Läpäisin mäyränpentua joka kaatui. Loikkasin mäyränpentua kohti ja upotin hampaani se selkään. Se rimpuili mutta pian se veltostui. Tiputin sen maahan. Käännyin kohti pelokkaampaa mäyränpentua. Sen silmissä olin varmasti hirviö. Se vikisi kun lähestyin sitä.
"Pian sinäkin olet oikean emosi luona, eikö se ole hyvä?" kuiskasin.
Lähestyin mäyränpentua taas. Sitten loikkasin sen luo. Tartuin sitä niskanahasta.
Pian sekin veltostui. Sen vikinä oli ollut sydäntäraastavaa, mutta nyt se oli ohi.
Otin toisenkin mäyränpennun suuhuni ja tallustin aurinkokiville. Olin korkealla joentörmällä. Olin sulkenut mäyränpentujen silmät. Sitten murahdin itselleni ja viskasin ne jokeen. Pian ne katosivat pinnan alle. Käännyin heti pois. Outo tunne kulki lävitseni. Syyllinen olo. Ei, en halunnut vaarantaa ketään rakastani. Jonain päivänä mäyränpennut olisivat olleet isoja, valmiina tappamaan tai varastamaan pentuja. Kävelin kohti leiriä. Linnut lauloivat puissa ja kuulin rapinaa kun hiiret tao muut rapistelivat aluskasvillisuudessa. Kun saavuin leiriin, olin väsynyt. Tulitähti tuli luokseni.
"Riekkosulka, sinun ei ole hyvä käydä metsässä.", päällikö maukui.
"Minä osaan kyllä puolustaa itseäni.", sihahdin.
Kävelin Tulitähden ohi pentutarhalle. Tunturisielu oli siellä odottamassa.
"Nyt se on ohi..." mumisin.
Kyynel valui poskelleni, mutta pyyhin sen. E itkenyt mäyrien takia.
"En halua, että kukaan teistä tapaa mäyrää metsässä tulevaisuudesa. On niitä nyt ainakin kaksi vähemmän.", niiskaisin.
Kävin makuulle sammalpedilleni pentujen luo. Nuolin niitä lempeästi.
Suljin silmäni hitaasti ja vaivuin helpottavaan uneen...
//Tunturi voi jatkaa jos haluaa ;) |
Vastaus:
Taasen pitkä tarina xD Saat 21 kp! ^^ Mäyränpesä kohtaus oli tosi kiva lukea ;D
-Jäämyrsky
|
|
| Nimi: Tunturisielu |
17.06.2012 17:44 |
Avasin silmäni. Tunsin kivun sädehtivän jokaiseen raajaani. Ympärilläni oli verta ja kuolleita tai vain haavoittuneita kissoja. Näin tutun, ruskehtavan turkin, jossa oli pisaranmuotoisia kuvioita. ''Pisarakynsi!'' huudahdin liikkumattomalle kollille. Huokaisin helpotuksesta, kun kissa käänsi päätään minun suuntaani. Taivaansinisistä silmistä heijastui kauhu. ''Tunturisielu.. Missä Lumpeenkukka on?'' Pisarakynsi kysyi pelon murtamalla äänellä. Silmäni kapenivat viiruiksi, kun tajusin, mitä kolli tarkoitti. ''Hänet täytyy löytää.. Heti!'' ulvaisin ja ponnistin pystyyn. Kipu vihloi jäseniäni, kun suoristin jalkani. Nilkutin hitaasti kivien luokse ja kapusin yhden päälle. Vilkuilin ympärilleni, mutta en nähnyt jälkeäkään naaraasta. Sydämeni tykytti lujempaa, kun tajusin, etten ehkä enää koskaan näkisi häntä. Sitten sydämeni pysähtyi. Erotin valkoisen turkin, joka oli kylläkin tahrittu vereen. ''Lumpeenkukka?'' maukaisin ja laskeuduin kivikasalta maahan. Manasin mielessäni, sillä jokainen askel ja loikka sattuivat.
Naaraan merensiniset silmät hehkuivat pelosta, mutta myös ilosta. ''Hei veli!'' Lumpeenkukka kehräsi. Puskin pikkusiskoani hyväntuulisesti ja vilkaisin tuon puolisoa, Ukkossulkaa. ''Tunturisielu, minä olen tiineenä!'' Lumpeenkukka kuiskasi. Tieto ei yllättänyt minua laisinkaan. Olenkin jo odottanut jo tuota tietoa. Tummanharmaa kolli, jolla on pieni salamanmuotoinen arpi poskessa, katsoi rakastavaisesti puolisoaan. ''Montako?'' kysyin. ''Vain yksi, mutta se riittää meille mainiosti'' Ukkossulka vastasi. Nyökkäsin ja muistin Riekkosulan. ''Jäisin mieluusti kanssanne juttelemaan, mutta minulla on kiire oman puolisoni luokse'' naukaisin. ''Ai Riekkosulan? Onnea teille'' Lumpeenkukka huudahti hymyillen ja pian jo katosinkin pusikkoon. Olin matkalla kohti jokea.
Huohotin syvään. Tassunpohjiani pisteli, sillä olin juossut melkein metsän toiselta laidalta toiseen laitaan. Upotin toisen etutassuni hyytävään virtaan hetkeksi, sillä siitä oli alkanut vuotamaan verta. Vesi oli yllättävän kylmää, vaikka olikin kesä.
Yhtäkkiä, kuonolleni tipahti suuri vesipisara. Yläpuolellani oli tumma pilvi, joten jatkoin matkaani kohti leiriä. Tuntui loistavalta, kun sain taas astua sisään kotoisaan Myrskyklaanin leiriin. Katseeni lukittautui automaattisesti Pentutarhalle. Laahustin pesän suuaukolle ja vilkaisin sisään. Erotin kauniin vaalean turkin aivan pesän reunamilla, mutta tuo haisi mäyrälle. (Eikai mäyrä ole hyökännyt hänen kimppuunsa?) ajattelin, mutta Riekkosulassa ei ollut haavoja eikä naarmuja. Sen sijaan, että tuo olisi haissut verelle, haistoin ilmassa maidon. ''Mitä hits..!'' sihahdin ja yhtäkkiä puolisoni heräsi. Naaraan silmät olivat itkuiset ja niistä kuvastui pelko. ''Mitä täällä on tapahtunut? Ja miksi haiset mäyrälle?'' kysyin vilkaisten pentuja. Tulipentu ja Valopentu hohtivat edelleen, kuin auringot. Käänsin katseeni Riekkosulkaan ja istahdin alas. ''Palasin ja haluan tietää, mitä täällä on tapahtunut'' kuiskasin. ''Voinko luottaa sinuun?'' kuningatar kysyi. ''Olen sentään puolisosi'' naukaisin nuolaisten naaraan poskea ja tuo alkoi selittää... //Jatka Riekko!!! :D |
Vastaus:
Olen sentään puolisosi ;D awww.... Saat 19 kp! ^^
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Lootustassu |
12.06.2012 17:16 |
| Seuraavana päivänä olin täynnä iloa ja hymyä. Menin suoraan hoitamaan klaanivanhempien turkkeja. Klaanivanhemmatkin katsoivat minua hymyillen mutta kummissaan. "miten voi olla ilonen vaikka ei pääse ulos leiristä?" kysyi yksi naaras. "ei tarvitse kohdata epämielyttäviä tuttavuuksia" iskin silmää. "jaaha... Onko se epämielytävä henkilö se kotikisu?"kysyi yksi klaanivanhemmista. Nyökkäsin hymyillen. Samassa tajusin tehneeni jo hanttihommat. "menenjin jo tästä hello" hyvästelin kissat ja lähdin. "vitsit! Jos en saa poistua klaanista miten pesen hiirensapen tassuistani" harmistelin. Nähtävästi parantaja oli kuullut minut sillä tämä työnsi vesiastian eteeni. "kiitos" sanoin hänelle ja sitten jatkoin pesemistä... // hyvin lyhyt pätkä kännyllä;)// |
Vastaus:
kiva pikku tarina ;) Saat 9 kp! ^^
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Riekkosulka |
11.06.2012 22:57 |
//Jatkan Ruska :'3
Tuntui kuin jalkani olisivat pian pettäneet altani. Olin menettänyt ensin Tunturisielun maailmalle- ja nyt Ruskalehdenkin. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Varispentu oli painautunut "isänsä" kylkeen ja hänen surunsa oli takuulla yhtä suuri. Kävelin tönköin jaloin lähemmäs kollia. Painoin kuononi hänen turkilleen.
"Anteeksi kaikesta kamalasta mitä sinua kohtaan tein.." kuiskasin kähisten.
Nostin Ruskalehden selkääni ja lähdin laahustamaan leiriä kohti. Okakynsi ja muut näyttivät myös synkiltä. Varispentu laahusti Syyspentu vierellään minun vierelläni. Kun olimme jo piikkihernetunnelilla, kiristin tahtia. Katseet kääntyivät meitä kohti, mutta raahauduin suoraan parantajanpesälle. Tuhkamarja kääntyi puoleemme ja hänen ilmeensä muuttui järkyttyneeksi. Laskin Ruskalehden maahan ja katsoin parantajaan itkun sumentamilla silmillä. Oikeanpuoleisesya, sokeasta silmästäni valui myös kyyneliä.
"Tee jotain, ole kiltti", anoin parantajalta.
"Mitä oikein on käynyt?" Tuhkamarja kysyi ravistaen järkyttyneen ilmeensä pois.
"Mäyrä...tee kaikki mihin pystyt Tuhkamarja, en kestä jos..." itkin.
Tuhkamarja käveli yrttiensä luo, mutta hän ojensikin jotain minulle. En edes katsonut, söin vain mitä hän ojensi. Hetken päästä silmissäni alkoi sumeta ja kaaduin maahan...
Kun heräsin, oli jo iltapäivä. Haukottelin, mutta samassa muistin tapahtumat ja ponkaisin pystyyn. Tuhkamarjaa ei näkynyt, mutta näin tutun oranssin möykyn yhdellä sammalpedillä. Hiivin lähemmäs. Ruskalehteä oli jo hoidettu. Hänen seläässään oli hämähäkinseittiä ja pihkaakin. Nuolaisin kollin viileää poskea ja kyyneleet tulvivat taas silmiini. Käperryin Ruskalehden viereen ja annoin itkun tulla. Ruskalehti oli pelastanut henkeni, mutta ehkä menettänyt omansa.
"Olisit vaan antanut sen mäyrän iskeytyä minuun", sanoin.
"Riekkosulka, älä puhu tuollaisia. Muistathan, että sinulla on pentuja?" Tuhkamarja huomautti.
"Ei nyt..." vastasin tylysti parantajalle.
"Lupasit Tunturisielulle pitäväsi huolta pennuistanne!" Tuhkamarja maukui.
Nousin jalat tutisten ylös. Pidin katseeni maassa, kun laahustin parantajan ohi ulos hänen pesästään. Suuntasin pentutarhalle ja käperryin pentujeni vierelle, jotka alkoivat heti imeä ahnaasti maitoa. Varis- ja Syyspentu nukkuivat vähän matkan päässä. Kun kaikki pennut nukkuivat, nousin ylös. Kirkassydän käänsi katseensa minuun.
"Riekkosulka, et kai taas jätä pentujasi?" hän kysyi huolestuneesti.
"Minä...käyn vain pienellä kävelyllä", vastasin ja juoksin kuningattaren ohi nopeasti.
Juoksin leiristäkin ulos ja aurinkokiville saakka. Pysähdyin tasaamaan hengitystä. Sitten kuulin takaatani rapinaa. Lähestyin matalana pusikkoa ja kurkkasin sen lävitse. Ruohikolla telmi kaksi mäyränpoikasta. Tarkkailin niitä. Ne olivat aika nuoria. Hetken päästä ne kipittivät pesänsä suuaukon luo ja kävivät hiukan vikisten odottamaan emoaan. Itse tiesin kuitenkin heti. Emo ei tulisi...koskaan. Pennut vikisivät äänekkäämmin. Loikkasin puskan läpi ja pennut huomasivat minut. Ne perääntyivät hiukan epäluuloisesti. Lähestyin pari askelta.
"Emonne ei palaa enää", sanoin katsoen mäyränpoikasia hiljaa.
Vaikka ne eivät osanneetkaan puhua kissaa, tuntui kuin ne olisivat ymmärtäneet jotain.
"Emonne takia Ruskalehti kuoli!" ärjäisin ja mäyränpennut vikisivät.
Murahdin ja lähdin tallustamaan kohti leiriä. Hetken päästä kuitenkin pysähdyin. Ei se ollut niiden pentujen vika, ajattelin.
"Enhän minää voi antaa niiden kuolla...enhän...?" puhuin itsekseni.
Palasin takaisin mäyränpesälle, jossa sen pennut istuivat yhä suuaukolla odottamassa. Huomatessaan minut pennut säikähtivät. Aloin miettiä. Juoksin äkkiä sinne, missä kuollut mäyräemo oli. Hieroin itseäni vasten kohtia, joissa ei ollut verta. Sitten palasin mäyränpesälle. Haisin omasta mielestäni pahalta. Lähestyin nyt mäyränpentuja. Kun ne haistoivat emonsa tuoksua, ne lähestyivät minua rohkeammin. Kävelin pentujen ohi mäyränpesään. Haju oli inhottava. Kävin makuulle pesän yhteen nurkkaan ja odotin, että pennut tulisivat itse luokseni. Pian ne lähestyivät minua aika rohkeasti.
"Hmm...olette vasta imeväisikäisiä...ehkä jos..." mietin ääneen.
Vääntäydyin parempaan asentoon.
"Teillä on takuulla nälkä..ehkä voin huolehtia teistä, kunnes osaatte itse hankkia ruokanne.." totesin.
Mäyränpennut tulivat koko ajan lähemmäs ja pian ne olivat vieressäni. Sitten toinen kävi imemään maitoani. Toinen uskaltautui viimein tekemään samoin. Odotin, kunnes mäyränpennut olivat ruokailleet tarpeeksi. Sitten annoin niiden nukahtaa ja hipsin pesästä ulos. Tukin pesän suuaukon oksilla. Tallustin kohti leiriä. Oli jo yö. Tunsin oloni oudoksi, mutten ollut pystynyt jättämään mäyränpentuja pulaan. Huolehtisin niistä siihen saakka, kunnes ne osaisivat itse hankkia ruokansa.
"Mitä jos niistä tulee samanlaisia kuin emostaan? Ei, niistä ei tule uhkaa", mietin.
Palasin leiriin. Hiivin parantajanpesälle ja rukoilin Tähtiäklaania pelastamaan Rusklehden. Pukkasin kollin päätä ja menin sitten pentutarhaa kohti. Katsahdin taivaalle.
"Palauttakaa myös Tunturisielu ehjänä kotiin", lisäsin.
Kipitin pentutarhalle ja käperryin pentujeni suojaksi. Varis- ja Syyspentu olivat yhä aivan lähellä ja nuolaisin molempien päitä. Sitten vaivuin uneen....
//Outo tarina varmaan x3 Mut Ruska jatkoa? :'3 |
Vastaus:
Pitkä tarina xD TUNTURISIELU EHJÄNÄ KOTIIN X3 Saat 20 kp! ^^
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Ruskalehti |
10.06.2012 11:55 |
Aurinko paistoi tutun kirkkaasti ja lämpimästi taivaalta suoraan leiriin. En voinut olla pidättelemättä hymyä kasvoillani, sillä nyt oli aivan ihanteellinen sää. Ainut huono puoli asiassa oli, ettei ollut satanut muutamiin viikkoihin ja kuningattarille, sekä klaaninvanhuksille olisi pakko saada juotavaa. Ja mikä ihanin asia oli, Syyspentu sekä Varispentu olivat palanneet klaaniimme! Varispennusta tulisi pian oppilas, mutta minä en häntä oppilaakseni saisi. Luimistin korvani harmista. Minulle oli tullut uusi oppilas nimeltä Pihkatassu ja hän oli oikein taitava. Pennut olivat tuoneet myös mukanaan viisi uutta kissaa, joista yksi oli raskaana. Heidän nimensä olivat Orvokinkukka, Neilikkahäntä, Tynkäjalka, Murinaviiksi ja Lumipyry. Kohotin katseeni kun kuonooni leijaili päällikkömme Tulitähden tuttu tuoksu. Nousin seisomaan ja heilautin häntääni toiselle puolelle.
"Päällikkö!" huudahdin ennen kuin tuo ehti mennä omaan pesäänsä. Hän katsoi minua hetken vihreillä silmillään ja tuli sitten solavin liikkein minun luokseni.
"Mikä hätänä, Ruskalehti?" hän kysyi tutkaillen minua. Hän oli tullut arkasi ollessaan minun kanssani, erään välikohtauksen jölkeen, jonka lopputulos oli ollut se, että olin hyökännyt päällikkömme kimppuun.
"Nythän on ollut hyvin kuivaa ja vesi loppuu kuningattarilta sekä klaaninvanhemmilta" aloitin ja tutkailin Tulitähden ilmettä. Hän katsoi pohtivasti maata, mutta nyökkäsi sitten antaen merkin jatkaa.
"Joten jos jotkut klaanimme sotureista lähtisivät hakemaan sammaleilla vettä" jatkoin. Hän katsoi minua nyt suoraan silmiin.
"Hieno idea soturi, mutta nyt on vaarallista aikaa" hän sihahti. Kallistin hämmilläni päätäni.
"Vaarallista?" toistin pää pyörällä. Hän huokaisi raskaasti ja sulki silmänsä.
"Et ole tainnut kuulla, mutta myrskyklaanin rajoilla kulkee mäyrä" hän kuiskasi hiljaa.
"Miksi emme aja sitä pois?" tuhahdin. Hän aukaisi vihreät silmänsä ja katsoi nillä leimuten minuun.
"Se on joo tappanut klaanilaisiamme. En ole viitsinyt kertoa siitä klaanilaisillemme etten säikytä heitä, joten et sinäkään saa kertoa....." hän sähisi, mutta hengähti rauhoittuen. Hän pudisti päätään epätoivoisena ja katsoi sitten minuun.
"Hyvä on, tarvitsemme vettä, muuten kuolemme janoon" hän kuiskasi hyvin hiljaa, minäkään en meinannut kuulla.
"Sinä saat lähteä Saniaisturkin, Saarniturkin, Okakynnen, Tomuturkin ja Harmaaraidan kanssa hakemaan" hän määräsi. Mytristynyt suuni nousoi nyt säteilevään hymyyn.
"Kyllä Tulitähti, en tuota teille pettymystä!" hymyilin. Hän naurahti synkästi ja katsoi sitten saniaistunneliin.
"Parasta että lähdette jo nyt" hän kehotti. Nyökkäsin ja käännyin kohti sotureidenpesää. Pyysin sieltä päällikön äsken mainehtivat soturit ja he suostuivat tehtävään ilo mielin. Pilvihäntä taas mökötti nurkassa, sillä olisi halunnut lähteä mukaan.
"Menkää jo keräämään sammalta leirin läheisyydstä ja tulkaa tänne takaisin" komensin sotureille.
"Mitäs sinä teet?" Saarniturkki tuhahti.
"Minulla on Riekkosulalle asiaa" tuhahdin. He nyökkäsivät, Okakynsi iski minulle silmää ja he poistuivat pois leiristä. Hymy palasi takaisin kasvoilleni, kun käännyin kohti pentutarhaa. Olin pian sisällä ja tervehdin kuningatarta iloisella naukaisulla.
"Hei Riekkosulka" hymyilin ja menin tämän luokse.
"Isiii" Varispentu naurahti ja loikki luokseni hymyillen. Kehräsin ja tökkäisin häntä tassullani.
"Minulla on hieman kiire" sanoin ja käänsin katseeni valkoiseen naaraaseen, jonka vieressä makasi neljä pentua, Syyspentu istuskeli aivan Riekkosulan tassujen päällä.
"Oliko jotain asiaa?" hän kysyi ujosti hymyillen. Kohautin lapojani.
"Ei oikeastaan... Tulin vain ilmoittamaan että haemme vettä purolta" kerroin. Hän nuolaisi huuliaan.
"Vettä ollaan kaivattukkin.. Muistakaapas tuoda paljon sillä pennuilla on hyvin jano" hän nuolaisi rakastavasti Varispennun ja Syyspennun päitä. Hänen omat pentunsa, Valopentu, Tulipentu, Revontulipentu ja Täpläpentu joivat vielä Riekkosulan maitoa. Hän hymyili hetken, mutta sitten hänen katseensa muuttui hieman järkyttyneesti.
"Mikä on?" kysähdin nopeasti. Hän katsoi minua silmiin ja nousi varovasti seisomaan.
"Hiekkamyrsky, vahtisitko pentujani hetken. Minä lähden hakemaan vettä" Riekkosulka nau'kui päättävästi. Silmäni suurenivat lautasten kokoiseksi.
"Et sinä saa tulla" sihahdin vaistomaisesti. Hän käänsi päättävisen katseensa minuun ja näytti siltä ettei mikään maailman mahti saisi häntä vaihtamaan mieltään.
"Miksen?" hän kysäisi.
"Metsässä on vaarallista!"
"Kuinka niin?"
"En voi kertoa" kuiskasin ja huokaisin lopulta.
"Hyvä on, tule" alistuin. Hän hymyili nyt minulle lempeästi ja kääntyi pentujensa puoleen.
"Älkää hätäilkö, sillä emo tulee ihan kohta" hän kehräsi ja vilkaisi sitten Varispentua ja Syyspentua. "Muistakaapas olla kilttejä" hän lisäsi naurahtaen. Käännyimme Riekkosulan kanssa yhtä aikaa ja lähdimme tepastelemaan pois myrskyklaanin leiristä. Kun astuimme ulos, meitä vastassa olivat, Saniaisturkki, Saarniturkki, Harmaaraita, Tomuturkki ja Okakynsi paljon sammalta suussaan.
"Valmiita ollaan!" he lausuivat yhteen ääneen. Harmaaraita ja muut soturit vilkuilivat huolestuneesti Riekkosulkaa mutta eivät sanoneet siitä mitään. Olin siitä kjitollinen. Saniaisturkki laski sammaliaan meidän eteemme ja noukimme siitä oman osamme. Sitten lähsimme kohti jokea, Harmaaraita ensimmäisenä. Seurasimme kokenutt akollia kylmän rauhallisesti, kunnes jo pian haistoimme joen viileän, ihanan tuoksun.
"Ollaan jo lähellä" kuiskasin Riekkosulalle vieressäni.
"Tiedän" hän naurahti ja tönäisi minua lempeästi. Naurahdin ja katsoin edessämme solisevaa sinistä jokea. Menimme sen rannalle ja etsimme paikan, josta pääsisimme aivan veden rantaan. Kastelimme sammaleita siellä ja nousimme sitten ylös. Sammaleet suussamme olivat nyt niin paljon painavampia, veden vuoksi. Haistelin ilmaa hyvilläni. Täällä ei ollut mäyrän mäyrääkään lähettyvillä, mutta kuonooni leijaili tuttu tuoksu. Tai oikeastaan tuoksut.
"Haistatko sinäkin tuon" henkäisin ja katsoin melkenpä hädissäni Riekkosulkaa. Hän katsoi minut silmät täynnä huolta ja nyökkäsi hieman täristen.
"Varispentu ja Syyspentu!" hän parkaisi ja lähti vaistomaisesti kohti hajua.
"Riekkosulka!" huudahdin ja tiputin sammaleet maahan.
"Odottakaa tässä!" komensin sotureille, jotka meinasivat lähteä perääni. Naaras kuitenkin oli yllättävän nopea enkä saavuttanut häntä. Oikeastaan jäin hänestä koko ajan vain jälkeenpäin, kunnes lopulta näin hänet vain pelkkänä valkoisena pisteenä.
"Äiti!" kuulni vinkaisun kahden pennun suusta. Riekkosulka pysähtyi nuolemana pentujen päitä.
"Mitä te täällä teette?" hän kysyi tiukasti, mutta lempeästi. Olin jo heitä lähellä.
"Mäyrä!" Varispentu huudahti peloissaan. Riekkosulan silmät laajenivat ja hän nappasi pennut suuhunsa. Silmäni laajenivat vuorostaan järkytyksestä, silloin kun näin mikä eläin heidän takanaan juoksi. Naaras nosti katseensa ja näin kyynelten valuvan hänen poskelleen. Mäyrä hyppäsi kaukaa kuningatarta kohti. Minäkin hyppäsin ja tönäisin Riekkosulan hyvin kauas. Hän paiskautui puuhun ja ulvahti. Kuulin askeleiden töminän takaamme, kun klaanimme sotureita juoksi meitä kohti. Mäyrä suuret ja terävät kynnet uppoutuivat selkääni, sen lihaan ja turkkiin. En voinut huutaa kivusta. Silmäni muljahtivat kiinni ja tunsin tuhansien kipuláaltojen väristävän minua. Tässäkö se oli? Koko elämäni? Elämäni kaikki aiheet alkoivat juoksemaan silmieni ohitse. Kun rakastuin Riekkosulkaan, ensimmäinen pusumme, suruni, Varispentu, Syyspentu, pako, Tunturisielun ystävyys, Perhoskukka. Olin kuollut, tai tulin kuolemaan sillä tavalla, kuinka olin halunnutkin. Pelastaessani minulle kaikkein rakkaimmat ja tärkeimmät. Riekkosulka<3, Varispentu<3 ja Syyspentu<3.
"Ei!" Riekkosulka huusi, kuulin vieläkin äänestä syv'n surun. Mäyrän kynnet upposivat vieläkin syvemmälle selkääni. Ne osuivat selkärankaani ja silmäni avautiivat kivusta auki. Ulvaisin korvia vihlovasti. Näköni peitti punainen veri. Kuulin kuinka kissat hyökkäsivät mäyrän kimppuun. Kuulin kuinka sydämmeni hakkasi hiljaa ja vaivalloisesti rinnassani. Pum, pudum. Tipahdin maahan ja kuulin eläimen rääkyvän tuskasta ja sitten sekin kaatui kuolleena maahan. Aukaisin silmäni auki ja henkeni rahisi, pelkäsin että se katoaisi kokonaan, jos yrittäisin hengittää. Enkelin kauniit kasvot ilmestyivät näkökenttääni ja enkelin viereen kaksi pientä pentu enkeliä. Kaikkien kasvot olivat surusta vääristyneet ja kaikkien poskilla tipahtelivat kyyneleet. Pian tajusin että siinä olivat Riekkosulka, Varispentu ja Syyspentu. Yritin hymyillä, mutta yskäisinkin suustani verta. He hengähtivät.
"Minun on aika.." rahisin katsoen Riekkosulkaa silmiin.
"Ei Ruskalehti! Et saa jättää minua.." hän parkui. Värähdin ja hymyilin taas. Silmäluomeni meinasivat tipahtaa alas viimeisen kerran.
"Lupaa yksi asia?" kuiskasin ja nyt silmäni olivat jo melekin kiinni.
"Mitä tahansa" hän nyyhkytti.
"Haluan nähdä viimeiseksi näykseni sinun kauniit hymyilvevät kasvosi. Naaras jota rakastin, enkä koskaan saanut. Ymmärräthän nyt että annoin henkeni sinun puolestasi...Ja olen siitä iloinen. Sinulla on perhe, jota rakastat, he tukevat sinua. Mutta pyydän, älkää itkekö tämän jälkeen, pyyhkikää kyyneleenne ja nauttikaa päivistä jotka tähtiklaani on meille suonut..Hymyilisittekö?" anelin hiljaisella äänellä. He katsoivat minua järkyttyneinä. Syyspentu painoi tassunsa hhaavaani ja alkoi hyräilemään.¨Kipu ei lakannut, mutta tunsin kuinka haavat alkoivat häviämään, hyvin hitaasti.
"Ei se auta" Riekkosulka nyyhki ja pyyhki kuitenkin kyyneleensä. Hän väläytti minulle surullisuutta täynnä olevan hymyn. uokaisin.
"Kiitos" kuiskasin ja suljin silmäni...ehkä lopullisesti.
Riekko jatkoa....? |
Vastaus:
JÄTTITARINA *haukkoo henkeään* 8D että tällaista tällä kertaa meiän 'himo kirjoittaja' ;D Saat 24 kp :3
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Syyspentu |
08.06.2012 19:59 |
Jatkan :D
Uneni oli synkkä. Niinkuin silloin, alkuaikoina, kun minulla ei ollut yhtään ystävää, joiden kanssa olisin voinut olla. Luimistin korvani ja katsoin valppaana ympärilleni. En nähnyt mitään ja tunsin kuinka kylmä tuuli aaltoili turkillani. Se sai minut tärisemään ja kylmät väreet kulkemaan selässäni. Vinkaisin, sillä kuulin sateen ropinaa. Pian ne tulivat kohdallenni ja minuun paiskautui kylmien pisaroiden voima. Vinguin että joku pelastaisi minut tästä tuskasta. Valo sokaisi lopulta silmäni.
Heräsin, kuten jo tiesin pentutarhasta, Riekkosulan ja Varispennun välistä. Katsoin hetken uneliaana kollin harmaata turkkia ja haukottelin sitten kimeästi. Suin hieman turkkiani, Varispentu oli jo hereillä.
"Nouse jo" hän naurahti ja pukkaisi lapaani. Nyökkäsin ja nousin huojuen seisomaan. Riekkosulka katsoi rakastavasti meitä ja nuolaisi päitämme.
"Olkaahan varovaisia? Minä en voi tulla, sillä minun pitää huolehtia Valopennusta, Tulipennusta, Revontulipennusta ja Täpläpennusta" kuningatar kehräsi ja katsoi rakastavasti oikeita pentujaan. Nyökkäsimme molemmat ja katsoin Revontulipentua sekä Tulipentua. Tiesin että heistä tulisi meille, tai ainakin minulle, joskus todella hyviä ystäviä. Käännyimme kolli pennun kanssa samaan aikaan ja kipitimme pesästä ulos.
"Mitenköhän Lumipyry, Tynkäjalka, Murinaviiksi, Neilikkahäntä ja Orvokinkukka ovat soturi elämään omistautuneet?" kysyin Varispennulta joka tuktaili leiriä. Hän käänsi liilahtavan katseensa minuun ja hymyili.
"Mennään katsomaan" hän tokaisi ja loikimme kohti sotureidenpesää. Näin kellertävän naaraan Tihkuviiksen kanssa juttelemassa. Hyvä, ainakin hän oli jo saanut ystävän itselleen. Neilikkähännän vieressä makoili pikivalkoinen kolli hieman pohtivan näköisenä. Pian hän kuitenkin alkoi keskustelemaan viereiselleen Pilvihännälle. Hymyilin Lumipyrylle kun tämä suuntasi katseensa meihin. Hän nyökkäsi kohteliaasti. Minä ja Varispentu katsahdimme toisiimme. Tiesimme että vanhukset voivat hyvin. Hehän saisivat ensiksi ruokaa itselleen ja he viihtyivät jokaisen kissan seurassa. Häntäni heilahti toiselle puolelleni hyvin tylsistyneesti. En tiennyt yhtään mitä voisimme tehdä, oli hyvin lämmintä, mutta ei mitään tekemistä. Katsoin haukotellen Varispentua ja pukkaisin tätä.
"Mitä tehdään?" kysyin.
Jatkoa Varis? :D Sori lyhyys, ei keksi mitään 3: |
Vastaus:
Mikään lyhyt ollut >8D pitkä , pätkä ihan sama hieno tarina oli ja se on tärkein ominaisuus xD
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Pihkatassu |
07.06.2012 11:35 |
(Nyt en kirjoita menneestä vaan ihan tästä ajasta)
Oli aamu ja heräsin Myrskyklaanin oppilaidenpesästä.
Näin ympärilläni paljon kissoja jotka olivat Myrskyklaanista.Kun katsoin Raitatassua joka nukkui sikeästi mieleeni juolahti hänen sanansa.Miksiköhän Raitatassu inhosi Jäätassua ja mitä hän aikoi tehdä sille pienelle naaraalle joka ei ole tehnyt hänelle mitään?Minusta tuntui että se naaras ei tehnyt mitään muuta kuin makasi.Menin ulos ja muistin että tänään jo oli koulutusta.Mutta kenellekkään ei oltu sanottu mitään sotureista ketkä opettivat heitä.Minun teki mieli mennä etsimään Myrkkylehteä mutta tiesin että en saisi lähteä.Aukiolla oli tuhjää mutta joku pujahti ulos jostakin pesästä ja häntä seurasi toinenkin soturi.Erotin että ne ovat sotureita koska he olivat aika isoja.Näin kun he juttelivat ja pesistä alkoi vähitellen tulla lisää kissoja ja he alkoivat muodostaa ryhmiä mutta kukaan ei tullut minun luokseni.Makoilin maassa ja katselin kissoja jotka puhuivat toisilleen.En tuntenut ketään heistä.Ihmettelin missä Varjotassu oli ja aloin huolestua.Huomasin että jäätassu tuli oppilaiden pesästä ja raitatassukin tuli ja hän kipittiluokseni.
"Hei Pihkatassu"hän sanoi kun tuli luokseni.
"Hei vain"sanoin takaisin.
Hän istahti viereeni ja alkoi nuolla turkkiaan.Juuri kun olin kysymässä häneltä yhtä asiaa niin päällikkö ilmestyi puhumaan klaanille.Hän pyyri kolme soturia suur kivelle ja he istuivat päällikön viereen.
"Klaaniimme on tullut kolme uutta kissaa ja he saavat nyt omat soturinsa"päällikkö aloitti.
"Ruskalehti sinä opetat Pihkatassua ja....."päällikkö sanoi.En kuullut Raita ja Jäätassun sotureita mutta oman kuulin ja kipitin kivelle jolla päällikkö seisoi.
Olin innoissani ja kun päällikkö ei enää puhunut klaanille seurasin muita pois kiveltä.
"Voidaanko mennä harjoittelemaan"kysyin.
"Kohta"kuulin vastaukseksi.
JATKUU!!! |
Vastaus:
:3 Kiva 'kertaus' tarina ^^ saat 11 kp! :3
-jäämyrsky |
|
| Nimi: Lootustassu |
06.06.2012 22:40 |
//Nyt tulee sit pätkä sori// Seraavana päivänä minut käskettiin heti putsaamaan punkkeja ja itiöitä klaanivanhempien turkista. Hiirensappi oli yhtä pahan hajuista ja kitkerää, kuin minulle oli kerottu.
"Älä vedä karvojani" sähähti yksi klaanivanhimmista.
"Hyh minkä hajusta. Pidä tuo aine kaukana nenästäni" murahti toinen. Valituksista huolimatta ten kokoajan saman lailla, ekä tullut enempää valituksia samoista utuista. Kuitenkin uusia vanhukset keksivät yhtä paljon kuin pisaroita satoi sateella. Koitin kuitenkin jaksaa, ja pitkittelin sillä en halunnut tavata sitä koti kisua. Se varmasti unohtaisi jos en vikkoon poistuisi leiristä. Tai niin voisi ainakin luulla. Kun vihdoin sain homman hoidettua auringon huippu oli jo mennyt. Menin pesemään käpäläni hiiren sapesta. Mukaani tuli Lehtitassu. En nimittäin halunnut olla yksin ulkona kotikisun takia. En halunnut häen saavan vetoa läpi. Kun palasimme, jutellen niitä näitä, Tuhkamarja tuli meitä vastaan.
"Oletteko kuuleet siittä tunkeilevasta kotikisusta?" kysyi tämä. Jäykistyin mutta pudistin päätäni.
"Hyvä on... Lootustassu, tuleppas tänne" Käski tuhakamarja. Seurasin parantajaa kummissani.
"Sinä tiedät hänet. Näen sen sinun silmistäsi. Olet aika huono valehtelemaan" sanoi Tuhkamarja. Nyökkäsin nolona.
"Mitä hänestä?" kysyin minä vuorostani.
"Hänet läydettiin taas reviiriltämme. Hän puhui jostakin oppilaasta, jonka kanssa oli lyönyt vetoa, ja siksi oli etsimässä häntä... O- Oletko sinä lyönyt hänen kanssaan vetoa?" kysyi parantaja. Tiesin että valehteleminen olisi typerää. Siispä nyökkäsin.
"Hyvä on. Et saa poistua leiristä kahteen auringon kiertoon ja sittää vielä 7 arungon kiertoa, sinulla pitää olaa yksi soturi seurassasi jos poistut leiristä. Päälikö käsky" sanio parantaja. Halasin tämän melkein kuoliaaksi.
"Luulin että vihastuisit." sanoi Tuhkamarja ylltäyneenä.
"EN ikinä. Tuo pelastaa päiväni" sanoin hymyillen. Sitten poistuin parantajan pesältä loikkien ilosta...
//Tälläne lyhyt pätkä *nolostuu* |
Vastaus:
Kiva tarina 8D Saat 10 kp! ^^
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Pihkatassu |
06.06.2012 18:06 |
Jatkan nyt vähän tota mini kertomusta.
Aamulla kun heräsin auringon säteet osuivat silmiini.
-Ompa ihana aamu.Sanoin väsyneenä.
Menin ulos pienestä pesästä joka oli oppilaiden pesä.Sain viime päivänä nimitysmenojen jälkeen tietää että tänään ei ole harjoitus päivä joka on hyvä asia koska en olisi jaksanut tänäpäivänä harjoitella.Kun tulin ulos näin että klaani oli kerääntynyt ryhmiin tai oikeastaan ne jotka olivat heränneet.Näin ilokseni että Raitatassu sisareni oli juttelemassa Myrkkylehden kanssa eli Yöklaanin parantajan kanssa.Kävelin heidän luokseen ja sanoin sisarelleni:
-Olet aikaisin hereillä sisarein.
-Aivan kun Myrkkylehdellä oli asiaa.Raitatassu vastasi.
-Mitä asiaa?Kysyin ihmeissäni.
Raitatassu kuiskasi Myrkkylehden korvaan jotein ja sitten Myrkkylehti sanoi:
-Tulkaa!
Kipitimme nuoren parantajan vieressä ja kysyin:
-Mitä nyt?
-Kuten varmaan tiedätte parantajat saavat viestejä Tähtiklaanilta.Sain semmoista tietoa joka koskee teitä.
-Mikä se on?utelin.
-Raitatassu tietää jo kun kerroin hänelle mutta sinä et Pihkatassu.Kuulin kun Tähtiklaani sanoi minulle että Kolme oppilasta ja sinä olette pian Myrskyklaania.
Ihmettelin mielessäni sanoja joita parantaja sanoi Oppilasta,pian,Myrskyklaania.Mitä se tarkoitti?Ihmettelin samalla kun poistuimme parantajan pesästä.
kysyin Raitatassulta:
-Saako Jäätassu tietää tästä?
-Ei pidämme tämän omana tietonamme.Kolli vastasi.
-Miksi?Kysyin pieneltä kollilta.
-Siksi koska en pidä hänestä.Hän sanoi sellaisella äänellä että ei haluaisi enää puhua asiasta mutta minä kysyin:
-Miksi et?
-Tulet näkemään vielä.Kolli sanoi ja häipyi heti soturien pesään kun tulimme ulos.Miksiköhän Raitatassu ei pidä Jäätassusta?Missäköhän Jäätassu on kysyin itseltäni mielessäni.Nykkymassa tietenkin!Sain heti vastauksen päähäni.En tajua miksi Myrkkylehti sanoi sen asian vain meille.Sitten mietin sanoja ja sain älynväläyksen.Ehkä Yöklaani kokisi pian jotain minkä seurauksena jotkut päätyisivät Myrskyklaaniin.Mutta niin Varjotassu on Myrskyklaanissa.Ja Yksisilmä tuntee hänet hyvin.Sitten päällikkö tuli luokseni ja kysyi:
-Mitä teit Myrkkylehden pesässä?
-Sattui vain kurkkuun ja ajattelin olisiko hänellä mitään siihen kipuun.
-Selvä.Yksisilmä kääntyi ja käveli Lieskamyrskyn luo.Alkoi tulla pimeä ja aioin mennä nukkumaan.Nukuin jo sikeästi kun kuulin melua ja Raitatassu juoksi pesään ulkoa ja huusi minulle:
-Tule klaanissa on kaksijalkoja.Ihmettelin mitä kaksijalat tekivät klaanissa ja katsoin viereeni ja siinä oli Jäätassu joka nukkui.Aloin herätellä häntä ja sanoin hänelle:
-Herätys pitää mennä!
Nostin hänet ylös ja hän oli painava ja lihonnut.Raahasin hänet klaanista pois kun hän nukkui puoliksi.Kun olin ulkona huomasin että parantaja ja sisareni olivat maassa istumassa harmaan ruumiin vieressä ja parantaja sanoi:
-Hän on kuollut.
Ja kun pääsin heidän luokseen näin surukseni että Yksisilmä oli maassa ja Myrkkylehti sanoi:
-Meidän on mentävä Myrskyklaaniin.
Kun olimme Myrskyklaanissa oppilaat olivat tervettuleita klaaniin Varjotassun ansiosta mutta Myrkkylehti joutui lähtemään koska klaani ei tarvinnut toista parantajaa ja Myrkkylehti lupasi että näkisimme vielä.
Siinä oli Pihkatassun menneisyys ja kiitos kun vastasitte noin nopeasti viimetekemääni mini tarinaan:) |
Vastaus:
Ja tähän ei kyllä niin nopeaa tullutkaan --> vilkaise viekun puolelle selitys xD Saat 16 kp! :3
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Pihkatassu |
04.06.2012 21:05 |
Kirjoitan vähän menneestä:)
-Nimeän nyt nämä kolme kissaa!He olat Pihkatassu,Raitatassu ja jäätassu.Yksisilmä yöklaanin päällikkö kailottiklaanille.
-Kuka on klaanin päällikkö?Vanha kolli narisi.
-Niin aivan minä Yksisilmä olen tästälähtien Yksitähti ja parantajamme on Myrkkylehti ja kuningattaret ovat Havuhäntä ja Täpläkukka.Sitten pennut ovat Pihlajapentu ja kaarnapentu ja soturit ovat Kanervakasa ja Sammalläiskä oppilaat ovat Pihkatassu,Raitatassu ja Jäätassu vanhukset ovat Koivuturkkija vielä varapäällikkö on Lieskamyrsky.Päällikkö sanoi klaanille.
Jatkan mutta kun tuli vähän kiire jatkuu myöhemmin |
Vastaus:
Kiva ensimmäinen tarina. 3 kp.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Varispentu |
04.06.2012 17:03 |
//Jatkan Ruska ;3
Nielaisin aika kuuluvasti ja vilkaisin Syyspentuun. Hän nyökkäsi ja miukaisin:
"He ovat entisiä...orjakissoja...kysymme..."
"Mitä kysytte?" Ruskalehti keskeytti.
"Aiomme kysyä Tulitähdeltä, saavatko he liittyä meihin.", sanoin rohkeammin.
"Jaahas.", kuului ääni sanoi takaatamme.
Käännyin säpsähtäen ja näin Tulitähden. Hän katsoi minuun vihreillä silmillään.
"Tulitähti..." aloitin.
"Arvoisa Tulitähti, pyydämme lupaa liittyä klaaniinne.", Pyry jatkoi.
"Onko totta mitä Varispentu sanoi? Ette ole muista klaaneista.", Tulitähti kysyi.
Pyry nyökkäsi Orvokki vierellään.
"Voimmeko luotta uskollisuuteenne? Sinun pitäisi ahkeroida kuten muutkin soturit, samoin sinun.", Tulitähti katsoi Pyryyn ja Neilikkaan.
"Olemme uskollisia kodillemme. Kautta henkemme.", Neilikka naukui.
"Puolisoni synnyttää pian ja Orvokin ja Neilikan vanhemmat ovat jo vanhoja.", Pyry lisäsi.
"Teidän olisi noudatettava klaanin tapoja. Olisitteko valmiit siirtymään tähän elämään?" Tulitähti kallisti päätään.
Pyry katsoi muihin. Sitten valkea kolli kääntyi päällikön puoleen ja vastasi:
"Takuulla."
"Siinä tapauksessa nimenne vaihdetaan ja tulostanne ilmoitetaan kuuhuipun hetkellä.", Tulitähti nyökkäsi ja hymyili.
Hihkaisin iloisesti. Tulitähti kääntyi katsomaan minuun ja Ruskalehteen.
"Ruskalehti, Varispentuhan on kuusi kuuta vanha?" päällikkö kysyi.
"Kyllä.", Ruskalehti vastasi.
"Kerro Riekkosulalle, että Varispennun nimitystilaisuus on lähellä.", Tulitähti naukaisi.
"Kerron.", Ruskalehti nyökkäsi ja passitti minut ja Syyspennun mukaansa.
Katsoin Syyspentuun innostuneesti, mutta hän näytti vähän hiljaiselta...
Kuuhuipun hetken aikaan kaikki olivat suurkiven luona. Tulitähti aloitti:
"Klaanimme saa tänään uusia jäseniä. He ovat vannoneet minulle uskollisuutensa ja olen hyväksynyt heidät joukkoomme. Nyt heille on aika antaa uudet nimet."
Käppänä nilkutti Tulitähden vierelle. Päällikkö käänsi katseensa tähtiin ja naukui:
"Tähtiklaanin voimien kautta vaihdan nimiä. Kutsuttakoon tätä kollia tästä lähin Tynkäjalaksi! Tynkäjalka, menet suoraan klaaninvanhimpiin."
Kissat huusivat Tynkäjalkaa kovaan ääneen. Tynkäjalka hymyili onnellisesti ja nuolaisi Tulitähden lapaa kiitollisesti. Sitten hän asteli muiden klaaninvanhimpien luo. Kehrä tassutti Tulitähden viereen. Tulitähti naukui taas:
"Kutsuttakoon tätä naarasta tästä lähin Murinaviikseksi! Murinaviiksi, sinäkin kuulut klaaninvanhimpiin."
Taas kaikki huusivat uutta nimeä. Murinaviiksi nuolaisi Tulitähden lapaa ja meni Tynkäjalan luo. Seuraavaksi Pyry meni päällikön viereen. Hän näytti varmalta.
"Myrskyklaani saa joukkoihinsa uuden, urhean soturin. Kutsuttakoon sinua tästä lähin Lumipyryksi!", Tulitähti julisti.
"Lumipyry Lumipyry...!" kaikki huusivat.
Neilikka asteli Lumipyryn jälkeen sirosti Tulitähdeen viereen. Tulitähti sanoi:
"Kutsuttakoon tätä soturia Neilikkahännäksi!"
Minä ja Syyspentu huusimme onnitteluja Riekkosulka ja Ruskalehti vierellämme.
Viimeiseksi Orvokki meni jännittyneesti päällikön viereen. Tulitähti nyökkäsi ja naukui:
"Klaanimme saa vielä yhden kuningattaren! Kutsuttakoon häntä Orvokinkukaksi! Hän tuo pian uusia pentujakin klaaniin."
Monet näyttivät tyytyväisiltä kissalisäykseen. Kun tilaisuus päättyi, menimme onnittelemaan ystäviämme. Orvokinkukka hymyili säteilevästi. Hän oli takuulla onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Pyry nuolaisi hänen korvaansa. Sitten Riekkosulka passitti meidät nukkumaan. Käperryin pentutarhassa Syyspennun viereen. Kehräsin itseni syvään uneen...
//Syys jatkoa? <3 |
Vastaus:
Hieno tarina ja onneksi he pääsivät klaaniin :3
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Kuolematassu |
01.06.2012 13:24 |
Kävelin pentutarhasa häntä ja kuono niin pystysä kun omistaisin koko maailman ja olen varma että omistan sen
joskus Punatassu tulee luokseni ja kysyy ivaliasesti "Kävelet silä tyystilä kun olisit itse päälikö vaika olet vasta pentu " katson Punatassua ja nostan lean pystyyn ja sanon silä äänelä joka merkitsee sinä olet minuun veratuna lapamato ja maun " Vai mukka pentu? haha minusta tulee tänään opilas ja olen varma että minnut ylenetään enen sinua soturiksi koska sinnä olet minuun veratuna lehtijalkojeni ala " nousen ja lähden pois mutta siinä samasa kuuluu päälikön ääni joka kutsuu kaikki aukiole minut nimitetään opilaaksi ja kaikkiala kuuluu nimeni toisto " Kuolematassu " mittä enemän nimeäni toistuu sittä enemän luon katseita toisiin pentuhin ja siskooni Teräpentuun joka ei voi vieläkään käsitää mitten minusta tuli enenhäntä opilas katseeni on ylimielinen
ilala kun astelen arvookaasti opilas pesään näen muiden tujotavan minua he kai ovat vain kateelisia minun huimasta "kauneudesta" mutta siten kuulen jonkun sanovan ja kuiskivan " Se on niin itserakas niin hiirenaivo " kun kuulin sen sanan hiirenavo tartuin opilaan jalkaan oitis ja heitinhänet mahan ja mumisin jotain epäselvää ja menin samal vuoteele siinä toivosa eten saisi tästä hyvästä ragaistusta
loppu |
Vastaus:
Kiva tarinanpätkä. 5 kp.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Lootustassu |
31.05.2012 13:37 |
//Jatkuu//
"Löysit sittenkin sydämmen muotoisen kiven." Sanoi Harmaakorva yllätyneenä.
"Sanotaanko näin että en olisi löytänyt sitä ilman yhtä karvaa" mutisin hiljaa. Kolli nyökkäsi, vaikka ei varmasti tajunnut olenkaan mitä tarkoitin.
"No se on parempi kuin minun löytämäni" totesi Harmaakorva. Hänen edesään oli kimmeltävä kivi, toisiinsa ietoutuneet oksat ja...
"Tuohan on paljon hinompi kuin minun löytämäni kylmä kivi!" huudahdin kun näin vähän ruostuneen metallisen renkaan jossa oli kimmeltävä, hieman likainen möykky.
"Miten niin?" ihmetteli harmaakorva.
"Tietäisit paremmin, jos näkisit enemmän kaksijalkoja" mutisin.
"Hetki. Millos sinä muka kaksialkoja muka näät?" kysyi harmaakorva eäilevästi.
"Pentuna, kaksijalkalassa. Silloin vielä kun ve... Veljeni olivat elossa, näimme kun kaksi kaksijalkaa suukotelivat toisiaan. Toisella oli juuri tuollainen" kerroin haikeasti. Aina kun minä tai joku muu puhui veljistäni, saatoin muuttua haikeaksi vaikka olisin niin iloinen kuin olla ja voi.
"Ai... No lähdetään nyt kotiin. Otetaan vain tuo rinkula, jos se kerran on parempi mielestäsi" sanoi kolli lohdutavasti. Nyökkäsin. Lähdin juoksemaan edellä, mutta en mennyt leiriin asti, vaan kun harmaakorva ei voinut enää nähdä minua lähdin juoksemaan kohti nelipuuta. Väistelin puita ja kiviä. Loikin pusikoiden yli. Hiiret ja muut riistat vain loikkasivat pois tieltäni.
Kun saavuin nelipuulle, purskahdin itkemään. Kiipesin nelipuun latvaan ja sieltä katsoin kahta tähteä, jotka olivat kauempana muista ja hyvin lähekkäin. Pidin niitä veljieni tähtinä. Toinen olikin syttynyt sinä iltana kun sain tietää että veljeni olivat kuolleet. Täirisin itkemisestä. Ehkä vähän likaakin sillä otteeni lipesi ja olin tippua pitkän matkan alas. Sain kuitenkin otteeni oksasta.
"Anteeksi veljeni, mutta en halua liittyä vielä joukkoonne" kuiskasin taivaaseen. Ja kuin veljeni olisivat suutuneet, alkoi hirveä tuuli. Pidin vielä kovempaa ja suljin silmäni. Lisäksi oksa alkoi heilua hirveästi kovassa tuulessa.
"Antakaa anteeksi!!" huusin täyttä kurkkua. Kuulin samassa juoksuaskelia kovan huminan takaa. Avasin silmäni, ja näin sen kotikisun juoksevan nelipuuta kohti. (Ihan kuka tahansa muu mutta ei häntä) ajattelin. Niinpä päätin irrottaa otteeni. Tipuin alaspäin. Kuulin siinä sivussa tuulen loppuneen. Olin juuri osumassa pää edellä maahan kun tunsin jonkun hampaat niskassani ja pelastamassa henkeni.
"Oletko kunossa? Kuulin huutosi kaksijalkalaan asti, ja ajattelin että sinulla olisi jokin hätänä. Niinpä päätin tulla kiireisesti katsomaan mikä" selitti kolli.
"Olisin parjannyt itsekkin, kiitos vain" tuhahdin itsepäisesti.
"Eipä tuo äsköinen siltä näyttänyt" murahti kolli.
"EI SITTEN" sähähdin ja paljastin kynteni. Samassa paikalle ilmestyi mestarini Yösydän.
"Pois oppilaani luota senkin saastainen." murisi mastarini. Hänen takanaan tuli Harmaakorva (kappas vain) ja Vatukkakynsi. kaikko olivat soturit olivat paljastaneet kyntensä, ja jos en sanoisi jotakin, tiesin mihin tämä johtaisi.
"Yösydän..." kaikki piakalla olevat käänsivät katseensa minuun.
"Hän pelasti minut. Otteeni lipsui kun alkoi kova tuuli ja tipuin pää edellä kohti maata. Hän tuli ja pelasti minut" sanoin hetken harkitsemisen jälkeen.
"No siinä tapauksessa... Kiitos, mutta ala nyt kalpimaan kotiisi ennenkuin muutan mieleni sinun suhteesi" sähähti Yösydän kotikisulle. Kotikisu murahti ja ohitti minut.
"Muista vetomme" kuiskasi tämä korvaani. nielaisin tyhjää. Kotikisu oli samassa kadonnut.
"Ja nyt sinä palaat leiriin. Koska et tullut suoraan leiriin harmaakorvan kanssa, saat rangaistukseksi poistaa klaanivanhimmista punkita,täit ja mitkä lie ötökät" murahti mestarini, ja kääntyi kannoillaan. Katsoin vielä taivaalle. Ne kaksi tähteä olivat kadonneet pilven taakse. Huokasin haikeasti, ja lähdin seuraamaan mestariani ja muista sotureita...
//Nonniin eli tällänen tarina tällä kertaa...// |
Vastaus:
Hyvä tarina oli. 12 kp.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Ruskalehti |
28.05.2012 19:39 |
Jatkan Riekkosulka mutta tää ekana tulee jokiklaanista ;3
Katsoin Perhoskukkaa täysin punaisena. Olin pussannut omaa siskoani! Pudistin päätäni ja käänsin pääni joen suuntaan. Naaraskin punastui hieman, mutta pukkaisi minua kylkeen.
"Älä nyt viitsi" hän käänsi pakolla katseeni tähän. Hän oli vain liian kaunis siskokseni, ihme jos tällä ei olisi pentuja.
"Siis...siskoni?" änkytin hämmästyneenä. Naaras nyökkäsi hymyillen. Huokaisin syvään ja nousin seisomaan.
"No minun pitää palata leiriini" mutisin ja katsoin naaraan silmiin. Hän nyökkäsi ymmärtäväisenä ja nousi itsekkin seisomaan.
"Nähdäänkö me vielä?" hän kysyi toiveikkaana, heilauttaen pörröistä häntäänsä. Iskin silmää ja nyökkäsin hymyillen.
"Toivotavasti pian" kuiskasin ja käänsin tälle selkäni. Hän huokaisi kuuluvasti ja loikkasi jokeen. Lähdin juoksemaan kohti myrskyklaanin leiriä ja tunsin poskeni punerruksen laantuvan kasvoiltani. Huokaisin syvään ja pian astuin sisälle leiriin. Riekkosulka hymyili minulle ja käveli luokseni rennon näköisenä. Kun hän tuli kuitenkin luokseni, hän näytti aika kiusaantuneelta.
"Mitä nyt Riekkosulka?" kysyin mahdollisimman lmepeällä äänen sävyllä.
"Ruskalehti...Varispennussa on jotain outoa.", Riekkosulka aloitti. Kuningatar kertoi minulle Varispennun silmistä. Silmäni pyöristyivät hiukan.
"Minusta tuntuu, että Varispentu on myös..." aloitin aivan hiljaa.
"Älä sano sitä...olisiko minulla ollut koko ajan...kaksi Tähtiklaanin...", naaras sopersi
Pukkasin tätä ja hymyilin tälle.
"Tietävätkö he sen?" kysyin huolestuneella äänellä, katseon naaraan upean ruskeita silmiä. Hän kohautti lapojaan tietämättömänä.
"En tiedä" hän voihkaisi ja katsoi tassujaan.
"Jos he tietäisivät, kertoisivat sinulle" lohdutin ja hymyilin. Korotin päätäni tuota kohti ja nuolaisin ystävällisesti tuon poskea. Punastuin ja nousin seisomaan. Vilkaisin vielä valkeaa naarasta ja poistuin sitten paikalta. Katsoin paikkaa jossa Varispentu ja Syyspentu olivat. Siellä oli kaksi vanhus kissaa, yksi nuori kolli ja kaksi nuorta naarasta. silmäni suurenivat ja kipitin sinne. Katsoin kissoja ja sitten pentuja.
"Keitä he ovat?!" sähähdin ja katsoin syyttävästi pieniä pentuja. He luimistivat korviaan ja katsoivat anelevasti minua...
Lyhyt, en keksiny mitään D: Mutta Varis jatkoa? ;3 |
Vastaus:
Lyhyys ei haittaa ollenkaan. 9 kp.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Riekkosulka |
27.05.2012 21:07 |
//Okei jatkan tässä samassa Syyspennun ja Tunturisielun tarinoita ;)
Katsoin hetken hämilläni Syys-ja Varispentua. Ilon kyyneleet valuivat poskilleni, kun tajusin kaiken olevan totta. Rutistin kaksikon itseäni vasten ja itkin:
"Älkää enää ikinä tehkö mitään tuollaista!"
Annoin kyynelten tippua heidän päälleen. Varispentu miukui anteeksipyynnön Syyspennun kanssa.
"Olin niin huolissani. Rakastan teitä niin kovin.", kuiskin heille
Lopulta nukahdimme kaikki kolme syvään, onnelliseen uneen...
***(Aikahyppy xD)
Katsoin kyyneleet silmissä, kun rakkaani katosi varjoihin. Syyspentu ja jopa Varispentu näyttivät masentuneilta. Kumma kyllä jokin valoi minuun rohkeutta.
Nuolaisin kummankin pennun päälakea ja mau'uin:
"Hän palaa vielä jokin päivä...toivosta ei saa luopua.."
"Välittääkö Tunturisielu meistä silti?", Syyspentu miukui surkeana
"Tietysti välittää!", sanoin rohkaisevasti
Nostin kaksikon selkääni ja lähdin kohti pentutarhaa. Laskin Syyspennun ja Varispennun maahan ja säikähdin. Missä olivat Yö-ja Pimeäpentu?!
Näin kullankeltaisen pennun mönkivän muiden luona. Samoin näin tulenpunaisen pennun. Astelin varovasti lähemmäs. Käperryin pentujen luo ja kaikki tulivat luokseni haistassaan minut.
"Uskomatonta...", henkäisin
"Keitä nuo kaksi ovat äiti...?", Varispentu kysyi kimeästi
"Ne ovat Yö-ja Pim...ei vaan Valopentu ja Tulipentu.", vastasin pojalleni
En tiennyt miten, mutta jotenkin vain tiesin, että nämä olivat pentuni ja heillä oli uudet nimet.
"Kiitos Tunturisielu..enää pimeyden nimet eivät verhoa pentujamme.", kuiskasin
Varispentu ja Syyspentu hakivat syötävää. Oli jo yö, kun olimme saaneet syötyä, ja nousin varovasti ylös. Heilautin häntääni Syys-ja Varispennulle merkiksi seurata. Tassutimme pentutarhasta ulos ja istuin katsomaan hopeahäntää. Varispentu istahti Syyspennun kanssa viereeni.
"Tiedättehän, että olette tärkeitä minulle, Tunturisielulle ja Ruskalehdelle? Meistä kukaan ei halua teille käyvän mitään...", sanoin
"Tietysti Ruskalehti välittää meistä kun hän on Syy...", Varispentu aloitti mutta Syyspentu vaiensi hänet
"Varispentu...katso äitiin päin...", sanoin hiljaa käskevästi
Tummanharmaa kolli käänsi katseensa minuun ja henkäisin. Varispennun silmät säkenöivät liilaan ja tummansinisen eri sävyissä ja näytti kuin niissä olisi ollut tähtiä. Varispentu käänsi katseensa alas.
"Pennut...menkääpä nukkumaan niin äiti käy vähän tuolla.", sanoin
Varis-ja Syyspentu kipittivät nopeasti pentutarhaan. Minä juoksin sotureidenpesälle ja herätin Ruskalehden. Kolli katsoi minua hämillään ja viitoin häntä seuraamaan. Olimme ulkona.
"Mitä nyt Riekkosulka?", Ruskalehti kysyi lempeään sävyyn
"Ruskalehti...Varispennussa on jotain outoa.", aloitin
Kerroin kollille Varispennun silmistä. Ruskalehden silmät pyöristyivät hiukan.
"Minusta tuntuu, että Varispentu on myös...", Ruskalehti aloitti
"Älä sano sitä...olisiko minulla ollut koko ajan...kaksi Tähtiklaanin...", sopersin
Ruskalehti pukkasi minua ja sanoi:
//Ruska jatka >:3 |
Vastaus:
WOW, jännää! >:3 14 kp!
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Ruskalehti |
27.05.2012 13:12 |
"Oletko aivan varma tästä?" kysyin harmaa naaras huolestuneella äänellä. Ruskea musta kolli katsoi huolestuneena puolisoaan ja nuolaisi tämän poskea lempeästi.
"Meidän on pakko pelastaa pentumme, eikö niin?" soturi kysyi. Harmaa naaras pyyhki kyyneleensä ja katsoi rakastavasti kollia.
"Totta kai" hän kuiskasi ja nosti harmaan naaras pennun suuhunsa.
"Lumpeenkukka..." Rajumyrsky kuiskasi ja nuolaisi sitten näiden yhtä pentua. Sumupentu vinkaisi hieman tuon isän kosketuksesta.
"Rajumyrsky, kannatko sinä Ruskapennun tai..." Lumpeenkukka kysyi hiljaa, mutta Rajumyrsky hiljensi hänet lempeällä kosketuksella. Rajumyrsky pudisti hiljaa päätään.
"Ei, tyttäremme jää tänne" kolli kosketti naaraan suuta omallaan "Emonsa klaaniin, jokiklaaniin." Lumpeenkukka naurahti ja nosti Sumupennun suuhunsa. Oranssi kolli pentu makoili vielä nukkunaa isänsä jalkojen vieressä. Rajumyrsky laski päänsä Ruskapennun lähelle ja nosti tämän varovasti hampaisiinsa. Ruskapentu vinkaisi kun tämä iskä lähti kuljettamaa tätä hieman edemmäs.
"Älä huoli, äiti palaa ihan pian luoksesi..." Lumpeenkukka kuiskasi itkien ja nuolaisi kellertävää pentuaan rakastavasti. Naaras pentu, ilman nimeä, jäi yksin vinkumaan pimeyteen, kun muu perhe lähti eteenpäin kävelemään. He kuulivat virtaavan joen solinan ja he tiesivät heti että heidän pitäisi ylittää se. Selviäisivätkö pennut niin kylmästä matkasta? Rajumyrsky vilkaisi puolisoaan ja hyppäsi. Ruskapentu vinkaisi peloissaan kun laahasi vedessä isänsä suussa eteenpäin.
"Rajumyrsky en taida pystyä siihen!" Lumpeenkukka huusi peloissaan. Alkoi satamaan ja hän ei nähnyt enää joen toiselle puolelle. Naaras ei kuullut vastausta ja katsoi Sumupentua suussaan.
"Rakastan sinua Rajumyrsky, Ruskapentu, Sumupentu ja Perhospentu" tämä kuiskasi ja valmistautui loikkaan. Hän kuuli vain kuinka tämän puoliso nousi jo toisella puolella pintaan. Lumpeenkukka hyppäsi veteen ja tunsi kylmän tulvivan turkkinsa lävitse.
"Eih!! naara sulvaisi ja yritti uida eteenpäiun, mutta virta vei tätä koko ajan toiseen suuntaan. Lumpeenkukan voimat alkoivat hävitä ja kivet raastoivat tämän jalkoja. Veri värjäsi tumman virran.
"Lumpeenkukka ei!" Rajumyrsky karjaisi itkien.
Rajumyrsky, muista aina että rakastan sinua...Vain ja ainoastaan sinua ja pentujamme....Vie Ruskapentu myrskyklaaniin, ole kiltti..." Lumpeenkukka lausui viimeisiksi sanoikseen. Harmaan naaraan pää alkoi upota veden alle, pentu suussaan.
"Ei, Lumpeenkukka, et saa kuolla!" Soturi huusi ja laski pennun maahan, hypäten sitten virtaan. Mutta liian myöhään, naaras oli uponnut virtaan eikä noussut pintaan..
"Ei!" Rajumyrsk huusi niin että koko emtsä kaikui, linnut lennähtivät lentoon puista. Pian kolli luovutti ja kiipesi takaisin rantaan. Hän meni poikansa luokse ja laski päänsä tämän päälle.
"Äiti on nyt kuollut.... samoin sisko" Rajumyrsky kuiskasi Ruskapennulle.
"Minä lupaan Lumpeenkukka" Rajumyrsky kuiskasi ja nosti pennun suuhunsa. Sitten hän katsoi taivaalle, jonne oli nyt syttynyt uusi kirkas tähti. Hän lähti kävelemään kohti metsäisempoää seutua, joka kuului myrskyklaanille. Hän lähti syvälle sen reviiriä ja tuli pian leiriin, jossa kaikki nukkuivat. Rajumyrsky hiippaili pentutarhaan ja laski rakkaan pentunsa ensimmäisen kunigattaren viereen, joka muistutti hieman tätä. Tämä oli myrskyklaanin kunigatar Hiekkamyrsky, jonka pennut olivat melkein saman ikäiset kuin hänen pentu. Hän laski Ruskapennun tämän mahan viereen ja tämä alkoi heti maiskuttamaan uuden emonsa maitoa.
"Sinusta tulee jotain suurta Ruskapentu, lupaan sen" tumma soturi kuiskasi ja nuolaisi viimeisen kerran pentunsa päätä. Sitten tämä katosi yön varjoihin kauas myrskyklaanin reviiriltä, sinne minne kukaan klaanikissa ollut ikinä mennyt...
Aurinko nousi kaukaa, myrskyklaanin metsän takaa. Se nousi hitaasti kohti leiriämme. Suljin silmäni ja tunsin viileän tuulen tuiverruksen turkissani. Ruohikko jonka päällä istuin liehui ja kutitti käpäliäni. Hymyilin hieman ja aukaisin silmäni. Taivas oli kellertävän ja punertavan välistä, minusta hyvinkin kauniin värinen. Tuuli lennätteli ilmassa lehtiä, sekä erivärisiä kukkia. Naurahdin kun yksi kukka lensi naamalleni. Henkäisin sen ihanaa tuoksua. Nousin seisomaan ja häntäni heilui yläpuolellani ilosta. Hyppäsin ilmaan ja nappasin yhden lehden. Tipuin maahan tasaisesti ja painoin lehden maahan. Naurahdin ja lähdin harppomaan tasaisesti eteenpäin. En tiedä miksi, mutta jalkani veivät minua kohti jokiklaania ja sen reviirin rajaa, jokea. Joki toi kylmää virtaa minua kohti ja hymyilin siitä hyvilläni, nyt oli niin kuuma sää. Pian tulin joen luokse ja katsoni sen upeaa sinistä väriä ja auringon valossa kimaltelua. Hymyilin itsekseni ja kävelin jokea pitkin. Näin kuinka kalat uivat siinä ja välillä joen pintaan laskeutui lintu, tänään vesi ei virrannut niin lujaa kuin yleensä virtasi. Hymyilin, mutta en tienny, mikä minua edelleen pelotti vedessä, tuossa kosteassa ja ihanasta asiassa. Mutta se sai minun karvani nousemaan pystyyn ja kylmät väreet kulkemaan selässäni. Virnistin ja haistelin ilmaa. Jokiklaanin haju tuntui hyvin voimakkaalta ja olin pian jo aurinkokivillä. Värähdin ja kipitin nopeammin aurinkokiville. Haju voimistui. (Jokiklaanilaisia on ollut täällä) mietin kiukkuisena ja sähähdin. Haju oli hyvin tuore.
"Pois täältä!" kuulin kipakan naaraan äänen. Käännyin ympäri ja näin keltaisen naaraan, jolla oli ruskeita kuvioita turkissaan.
"Tämä on myrskyklaanin reviiriä, jokiklaanilainen" sähähdin hiukan hymyillen. Hän hymyili minulle ilkeästi ja aloimme kiertämään kehää. Naaras liikkui hyvin solakasti ja kauniisti...Naaras oli todella kaunis. Hyppäsin tätä kohti ja hän vain seisoi paikoillaan. Miksei hän väistänyt? Kun olin häntä ihan lähellä hän väisti ja tipuin jalallani. Tämän tassut painautuivat rintaani ja menetin tasapainoni. Kaaduin maahan ja tämä upotti kyntensä selkääni.
"Aika hyvä!" naurahdin ja käännyin ympäri. Soturi ähkäisi ja lensi minusta kauemmas. Tällä kertaa minä olin nopeampi ja nappasin tämän jalasta kiinni. Kierimme maassa, hampaani tämän jalassa, ja tämän hampaat minun jalassani kiinni. Kolahdimme lopulta kiveen ja pysöhdyimme siihen paikkaan.
"Sovitaanko tasapeli?" naurahdin lopulta kun olimme olleet hiljaa ja pitkään. Hän hengähti vielä pari kertaa hengästyneenä.
"Okei" naaras vastasi ja kierähti ympäri. Minäkin kierähdin että näin tämn siniset silmät. Punastuin hieman ja kosketin tämän tassua tassullani.
"Ollaanko ystäviä?" änkytin tyhmän kuuloisena. Hän hymyili ystävällisesti ja lempeästi.
"Minulla käy, kuka olet?" hän hymyili säteilevän kauniisti. Katsoin tätä vain hetken hengästyneenä, saamatta henkeä. Miten joku saattoi olla noin kaunis!
"Öh...Olen Ruskalehti" hymyilin. Hän punastui hieman ja katsoi minun kasvojani.
"Olen Perhoskukka" hän hymyili ja laski hetkeksi kasvonsa maata kohti.
"Olet aika komea" hän kuiskasi virnistäen.
"Ja sinä kaunis" sanat pakottautuivat suustani. Punastuin totaalisesti kun tuo painoi kuononsa minun kuonoani vasten. Vetäisin henkeä ja katsoin naaraan kauniita kasvoja. Tuntui kuin pökertyisin.... Hän veti kasvonsa sitten pois ja virnisti.
"Tuo oli vain kohteliaisuus,,,,täällä jokiklaanissa" hän virnisti ja nousi seisomaan. Katsoin tämän sulavaa liikettä ja yritin itsekkin nousta noin hienosti ylös. En kai pitänyt tuosta naaraasta, en voisi jättää Riekkosulkaa, tai no, miten muka jättäisin. Parhaan ystävänikö, en ikinä.
"Onko sinulla perhettä?" hän kysyi yllättäen ja näytti aika haikealta.
Pudistin päätäni.
"Ennen luulin että Hiekkamyrsky oli emoni, mutta ei ole" pudistin päätäni ja katsoin kysyvästi tätä.
"Minullakaan ei ole vanhempia... Pairtsi sain vähän aikaa sitten tietää emostani...mutta hän kuoli ja isäni vei minun veljeni toiseen klaaniin" hän kertoili omaa menneisyyttään. Nyökkäsin ymmärtäväisesti. Hän oli hetken hiljaa...
"Hei, jos sinulla ei ole vanhempia...Voistiko sinä...Pelkäätkö vettä!" naaras intoili. Katsoin tätä hämmästyneenä, mutta nyökkäsin lopulta. Miten voisi olla mahdollista että olisin tykästynyt oman sisareeni ja miten hän oli noin kaunis kun minä olin tälläinen vätys pallero.
"uskalehti, olet veljeni!" hän huudahti, silmissään surullinen ja iloinen pilke...
Jatkuu... ;3 |
Vastaus:
Kiintoisa tapaus tämä Perhoskukka. Hieno ja pitkä tarina, saat 24 kp! Niin ja tiedoksi, että olet nykyisin Pihkatassun mestari ;3
~Lupiinitähti~ |
|
Kiiruhdin jälleen kerran kohti putouksen takana olevaa luolaa jossa Wendy oli. Minulla oli ollut vähän huono omatunto sen jälkeen kun olin pelastanut Wendyn metsästä kuolemasta.
"Se on susi, mitä oikein ajattelin? Otin sen avosylin suojaani! Se on peto! Ei! Miten pystyn ajattelemaan tuollaisia? Wendy on parasystäväni... ei viholliseni!"puhuin itsekseni.
Saavuin viimein putoukselle ja Wendy juoksi minua vastaan heti minut haistettua.
"Heippa, Wendy!"tervehdin.
"Hau!"Wendy haukahti ja nuolaisi naamaani.
Kikatin.
"Mites sinulla on mennyt? Ei kai sinulla ole yksinäistä?"kyselin.
Wendy hailutti häntäänsä iloisesti. Hymähdin.
"No, hyvä!"mau'uin."Kuules... minusta tuntuu, että ymmärrän sinua"
Wendy nyökkäsi.
"Ja sinä ymmärrät minua"lisäsin hymyillen.
Pieni susi hymyili iloisesti. Samassa Wendy katosi luolaansa ja palasi vasta mukanaan kaksi hiirtä. Se tyrkkäsi toisen hiiristä minua kohti. Katsoin ihmeissäni hiirtä.
"Minullekko?"ihmettelin.
Susi nyökkäsi.
"Voi kiitos!"kiitin ja ahmin riistaeläimen.
Wendykin söi oman hiirensä.
//En jaksakirjotella enempää... -.- |
Vastaus:
Ei haittaa ^^ saat 9kp! ;D
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Tunturisielu |
22.05.2012 21:01 |
| En nähnyt mitään, mutta kuulin puolisoni huolestuneet naukaisut. Syys- ja Varispentukin miukuivat myötäilevästi. (On pakko herätä!) sähähdin mielessäni. Vihdoin, sain aukaistua silmäni. ''Tunturisielu?'' Riekkosulka ja Syyspentu sanoivat yhteen ääneen. Nousin seisomaan ja heilauttaen häntääni, omaksuin taas vahvemman muotoni. ''Syyspentu'' mutisin. Pieni pentu perääntyi askeleen, mutta kumarruin tuon luokse. ''Älä pelkää.. Se olen vain minä. Haluan vain sanoa, että olet minulle kuin oma tytär'' kuiskasin ja sitten käännyin puolisoni puoleen. ''Riekkosulka..'' mau'uin. Naaras kohotti päätään toiveikkaasti. ''Olet elossa'' tuo kuiskasi helpottuneena. ''Minun täytyy näyttää sinulle jotain..'' mutisin ja astuin askeleen taaksepäin. Kohotin kasvoni taivaalle ja tunsin, kuinka pilvet kerääntyivät ylleni. Salama välähti vierestäni, kunnes osui minuun. Riekkosulka säpsähti, mutta ei liikahtanut paikaltaan. Voimani olivat kaksinkertaiset. Lisäksi, ympärilläni välkehti pieniä salamia. ''Mikä sinuun on mennyt, Tunturisielu?'' Riekkosulka kuiskasi. ''Tähtiklaani soi minulle tämän.. Minun kuuluu pelastaa perheeni ja tämä klaani. Vaikka se vaatisi henkeni..'' murahdin ja heilautin sähköä välkehtivää häntääni. ''Et saa kuolla'' Syyspentu miukui. ''Minun on taisteltava viimeiseen hengenvetooni saakka, niin on päätetty'' sanoin ja suljin silmäni. ''Riekkosulka, pidä huoli pennuista. Lähden matkaan tänään ja jos en palaa, etsi minua joelta'' kuiskasin ja kosketin kuonollani tuon omaa. Se hetki kesti kerrankin pitkään. Yleensä olemme perääntyneet keskeytyksen vuoksi. Sitten nuolaisin Varis- ja Syyspentua päälaelle. ''Olkaa rohkeita ja valppaita'' naukaisin ja kuljin pentutarhalle. Nuolaisin jokaisen pentuni selkää. ''Yö syntyy surusta ja kyynelistä.. Ja Pimeä verhoaa Myrskyklaanin leirin..'' muistelin hiljaa. ''Yöpentu ja Pimeäpentu...'' sihahdin taivaalle. ''..ovat viattomia! Poista tämä tuska heidän harteiltaan ja anna heidän kantaa rohkeuden ja puhtauden nimiä!'' kuiskasin ja käänsin katseeni pentuihin. Kosketin Yöpennun turkkia. ''Uusi nimesi on Valopentu'' kuiskasin ja kosketuksestani pennun turkki värjäytyi kullankeltaiseksi. Sitten nuolaisin Pimeäpennun turkkia. ''Uusi nimesi olkoot Tulipentu'' kuiskasin ja Tulipennun turkki värjäytyi tulenpunaiseksi. ''Tulipentu ja Valopentu'' hymyilin. ''Kiitos, Tähtiklaani'' kuiskasin ja hiippailin piikkihernetunnelille. Katosin varjoihin, kohti jokea, kohti vaaroja.... //Jatkuu.. mut voit jatkaa, Riekko ;3 |
Vastaus:
Ja vieläkin jatkoa ;D Aww... 'minun pitää pelastaa klaanini!' Urhoollinen soturi ^^ Saat tästä 13 kp! ;D
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Syyspentu |
21.05.2012 21:07 |
Jatkan Varis!
Tällä kertaa en nähnyt emostani, tähtiklaanin naaraista unia. Tässä unessa juoksin kesäisellä niityllä. Oli hyvin lämmintä, pieni soliseva puro kulki niityn lävitse. Korkea ruoho oli pehmeää ja kullankellertävää. Juoksin siellä ja nöin niityn toisella puolella valkoisen naaraan, mustine täplineen ja valkoisen kollin harmoine täplineen. Katsoin hetiä ja juoksin heitä päin.
"Äiti, isä!" huusin ja ilon kyyneleet tuylvivat silmiini. He hymyilivät minulle lempeästi. Vaikka juoksin niin nopeasti kuin pääsin, tuntui kuin en olisi liikkunut lainkaan.
"Ei" parkaisin ja kaikki alkoi yllättäen muuttua mustaksi, pimeäksi, ei valoa eikä lämpöä. Se lähestyi minua ja vinkaisin.
"Syyspentu?" kuuli nvanhan kollin äänen. Aukaisin silmäni salamana auki ja katsoin edessäni seisovaa harmaantunutta kollia. Käpäänä katoi minua huolissaan, niinkuin tämän vieressä oleva Varispentukin.
"Painajainen" kuiskasin ja nousin hitaasti istumaan. Aloin sukimaan turkkiani puhtaaksi hiljaa.
"Milloin jatkamme matkaa?" kuulin Pyryn innostuneen äänen. Minä ja "veljeni" käänsimme päämme tuon suuntaan.
"Jatkamme nyt" harmaa kolli hymyili ja ponkaisi seisomaan. Minäkni nyökkäsin ja nousin seisomaan. Orvokki hymyili vaisusti ja virnisti hieman. Tämän mahaa ilmeisesti sattui. Neilikka, Orvokki ja Kehräkin nousivat seisomaan. Katsoin ympärillemme ja aloin tunnistamaan jo tutut maisemat. Lähdimme liikkeelle, joen vartta pitkin. Kävelimme reippaassti eteenpäin, aina kun tuli jano, voimme joesta vettä ja etenimme nopeasti. Pian jokiklaanin haju tulvi nenääni ja hihkaisin riemusta.
"Olemme kohta perillä" huudahdin ja katsoin "veljeäni" joka hymyili innoissaan.
"Seis!" Varispentu huudahti ja kääntyi. Pyry, Kehrä, Käppänä, Neilikka ja Orvokki pysähtyivät kuin seinään.
"Mitä nyt?" Pyry kysyi.
"Ei mitään, paitsi että olemme pian perillä ja menemme pian sillan ylitse" Varispentu virnisti. Orvokki naurahti ja katsoi lähellä näkyvää jokea. He näyttivät jännittyneiltä kun jatkoimme matkaamme sillan ylitse. olimme nelipuulla ja olimme myrskyklaanin metsässä.
"Täällä on kotimme" kuiskasin ja ilon kyynel putosi poskelleni. Aivan pian, olisimme kotona. Näin saniaistunnelin ja nyyhkin hetken.
"Olen valmis" kuiskasin ja vilkaisin Varispentua.
"Minä myös" hän hymyili ja astuimme yhdessä sisään leiriin. Oli yö ja kaikki nukkuivat sikeästi. Kotimme ihana haju tunkeutui nenääni ja en voinut olla hymyilemättä.
"Odottakaa täällä" kuiskasimme yhtä aikaa viidelle kissalle, jotka istuutuivat ja katselivat utelijaina ympärilleen. Lähdimme hiipimään kohti pentutarhaa, jossa kuulin pentujen tuhinaa. Astuimme sisään ja näimme mitä kauneimman naaraan. Riekkosulka nukkui ja näin tämän poskien olevan märkä. Kipitimme nopeasti tämän luokse ja nyyhkin onnesta.
"Äiti olemme täällä" Varispentu miukui hieman itkien j anuolaisi emomme poskea. Tämän silmät aukeutuivat hitaasti ja tämä nosti hämmentyneenä päätään.
"Äiti" huuahdin ja painoi npääni tämän turkkiin....
Riekko jatkoa <3 |
Vastaus:
Jälleen pitkä tarina ;D Hieno sellainen ! ^^
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Tunturisielu |
21.05.2012 19:06 |
| Ympärilläni oli sumeaa.. Turkkini oli liimautunut ihoani vasten. ''Missä ihmeessä olen?'' mutisin ja pörhistin karvani. Kynteni työntyivät väkisinkin esiin ja menin matalaksi. Sitten, pusikosta työntyi kaksi pientä, laihaa pentua. ''Syys- ja Varispentu!'' ulvaisin, mutta kumpikaan ei kuullut minua. ''Olemme kohta kotona.. Ainakin toivon niin'' Varispentu lohdutti. Syyspentu yritti hymyillä, mutta tämän pää painui alemmas. Upotin kynteni maahan ja katselin tuskallisena Syyspentua, ''tytärtäni'' joka oli surullisen laiha ja melkein itki. ''Ei'' kuiskasin hiiren hiljaa, ja kaksi pentua laahusti pois näkyvistä. ''Tunturisielu'' kuulin äänen takaani. Käännyin ympäri ja näin lumivalkean naaraan sijaan kauniin, kastanjanruskean naaraan, jolla oli selässään ja hännässään toffeen värisiä juovia. ''Hei, olen Kaneliviiksi'' naaras kuiskasi ja heilautti pörröistä häntäänsä nenäni edessä. Haistoin vivahteen kanelia ja muskottipähkinää. Hymy käväisi kasvoillani ja Kaneliviiksi huomasi sen. ''Muistathan Riekkosulan?'' Kaneliviiksi kuiskasi maitomaisella äänellä. ''Tottakai minä puolisoni muistan'' mau'uin. ''Hän on huolissaan.. Puolisosi pelasti henkesi'' Tähtiklaanin naaras kehräsi. ''Tiedän..'' maukaisin kallistaen päätäni. ''hän teki sen rakkauden tähden.. Älä unohda sitä'' Kaneliviiksi hymyili. ''En..'' lupasin ja vetäisin vielä kerran keuhkoni täyteen tuota makeaa, mausteista tuoksua ja sitten naaras katosi varjoihin. Istahdin alas ja tassuni olivat kuin lyijyä. ''I face myself.. To cross out what i've become. Erase myself.. And let go, what i've done'' lauloin hiljaa pudoten takaisin pimeyteen. //Jatkuu.. |
Vastaus:
Hyvä tarina , Kaneliviiksi <3 Tunturi saat tästä 10 kp ! ^^
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Riekkosulka&Varispentu |
21.05.2012 16:46 |
RIEKKOSULKA:
//Jatkan Tunturi... ;3
"Ei, Tunturisielu!", parkaisin kovaan ääneen
Kollin silmät sulkeutuivat, ja lyysähdin maahan hänen vierelleen. Annoin kyynelten tippua kollin turkille. Vasta, kun alkoi tulla pimeä, niin nousin ja katsoin itkuisin silmin Tunturisielun ruumista. Mutta hetkinen. Katsoin tarkemmin ja näin kollin kyljen kohoilevan heikon hengityksen tahdissa. Nostin Tunturisielun samantien selkääni ja lähdin kävelemään kohti leiriä. Kompuroin juuriin ja jouduin monta kertaa nostamaan rakkaani uudelleen kyytiin. Olin rättiväsynyt, kun viimein pääsin leiriin ja laahustin parantajan pesälle.
"Tuhkamarja!", naukaisin
Pesän nurkista nilkutti tummanharmaa naaras, joka katsoi säikähtäneenä Tunturisieluun ja minuun.
"Mitä on käynyt Riekkosulka?", parantaja kysyi heti
"Tunturisielu taisteli mäyrää vastaan. Hän käytti jotain voimiaan kai ja tappoi mäyrän. Mutta nyt hän ei herää.", selitin surkeasti
"Laske hänet tuohon sammalpedille..", Tuhkamarja käski
Nyökkäsin ja laskin Tunturisielun lempeästi sammalpedille. Tuhkamarja kävi heti tutkimaan häntä. Minua väsytti ja muistin pennut. Muutenkin Tuhkamarja käski minua poistumaan, joten palasin pentutarhalle. Noudin pennut Kirkassydämeltä ja kiitin häntä. Pennut alkoivat ruokailemaan. Muistin taas Syys-ja Varispennun. Missä he olivat? Silmäni alkoivat painua väkisinkin kiinni ja laskin pääni tassuilleni. Käärin häntäni pentujen ympärille ja annoin itkun tuudittaa minut uneen...
//Tunturi tai Ruska jatkoa? :3
VARISPENTU:
//Jatkan Syys <3
Lähdimme kohti sitä paikkaa, jossa olimme Syyspennun kanssa ajautuneet rantaan. Pyry ja muut kiihdyttivät juoksuun, jopa Orvokki. Mekin juoksimme heidän perässään.
"Pian, he voivat lähteä milloin tahansa peräämme!", Pyry naukui
Saimme ontuvan Käppänän kiinni. Jatkoimme matkaa rivakasti. Piakkoin olimmekin siellä, mihin joki päättyi.
"Meidän täytyy kulkea joenvartta.", miukaisin kaikille
"Hyvä on.", Pyry sanoi
Valkea kolli loikkasi joenvarteen ja odotti meitä. Kuljimme rivakasti eteenpäin, kunnes vasta illansuussa olimme varmoja, ettei kukaan enää löytäisi meitä.
"Uskomatonta...olemme vapaita.", Neilikka maukaisi
"Kiitos teidän.", Kehrä hymyili meille kiitollisesti
"Niin.", Orvokki kehräsi
Löysimme mukavan aukean lähellä joentörmää. Pyry ja Neilikka lähtivät etsimään ruokaa. Katsoin Syyspentuun. Naaras hymyili minulle. Olimme tehneet hyvän teon. Kellahdin pehmeälle ruoholle ja haukottelin kimeästi. Kun Pyry ja Neilikka palasivat, kaikki ryhtyivät syömään. Pitkästä aikaa saimme kunnon ruokaa mahaamme. Olin aivan täynnä, kun lopetin ja muutkin kävivät pikkuhiljaa nukkumaan. Käppänä ja Kehrä olivat painautuneet vierekkäin, samoin kuin Pyry ja Orvokki. Neilikka nukkui heidän lähellään. Kävin makuulle pehemeälle ruohomättäälle ja katsoin puiden muodostaman lehtikaton läpi tähtiä. Syyspentu käpertyi viereeni.
"Miksiköhän me pääsimme tänne?", kuiskasin
"Jokaisella on tarkoitus täällä.", Syyspentu miukui
"Riekkosulka ei saa kuulla meistä.", miukaisin
"Sovimme sen jo, ei niin..", Syyspentu sanoi hiljaa
"Hän murtuisi...", nyyhkäisin hiukan
"Ei hän murru, kunhan ei kuule.", Syyspentu kehräsi
"Tassusi loistaa taas.", kehräsin itsekin
"Sinun silmäsi muuttuivat taas.", Syyspentu naurahti
Nousin ylös ja kipitin lähellä olevalle lätäkölle. Katsoin siitä itseäni ja silmäni olivat aivan sellaiset millaisiksi Syyspentu oli niitä kuvaillut. Emojemme mukaan ne kuvasivat Tähtiklaanin kotia, hopeahäntää. Menin takaisin "siskoni" luo ja käperryin hänen viereensä, koska yö alkoi kylmetä jo.
"Pian olemme kotona...", kuiskasin
Syyspentu ei vastannut, koska hän nukkui jo. Minäkin suljin silmäni ja nukahdin...
//Syys saa jatkaa >;3
|
Vastaus:
Riekolle 9 kp ;D
-Jäämyrsky |
|
|
|
