|
|
Tarinaviekku!
Tänne saatte kirjoitella tarinoita kissoistanne jotka oppivat mestarinsa kanssa tai elelevät klaanielämäänsä. Annamme teille kokemuspisteitä luettuamme tarinanne ja niiden kautta hahmonne voi päästä ylemmälle tasolle :) Enemmän tietoa löydät tästä Tasot-kohdasta.
Muistakaa, että saatte kirjoittaa vain kolme tarinaa ennen kuin niihin on vastattu!
| Nimi: Ruskalehti |
07.05.2012 16:02 |
/Jatkuu/
Mäyrä katsoi minua nälissään, mutta ulvahteli vähän väliä. Tämä siirsi nopeasti katseensa minun taakseni. Haukoin henkeä ja silmäni meinasivat mennä kiinni. Sätkin ja kiduin, mutta ihme että pystyin edes miettimään. Mitä se katsoo? Mietin ja kuulin sotahuudon. Näin tutun mustaraidallisen turkin ja sitten ruskea turkkisen naaraan. Hiiriturkki sekä Pitkähäntä olivat tulleet pelastamaan minua. Suljin silmäni ja hymyilin edelleen (Kiitos tähtiklaani) mietin ja kaikki pimeni. Äänten kai'ut jäivät kauas taakse ja pian oli hiljaista. En tiennyt mitä minulle tapahtui..
"Ruskalehti herää!" kuulin kaukaisen huudahduksen. Kuulin askeleiden töminää ja kuulin hiljaisen mutta tutun naaraan äänen.
"Oletko varma Tihkuviiksi?" Tuhkamarja kysyi epävarmana ja tutkaili ilmeisesti minua. Raotin silmiäni ja tunsin hieman kipua kyljessäni. Näin kaksi harmaata kissaa, kolli oli tummempi.
"Ruskalehti!" parantaja huudahti. "Tihkuviiksi, mene kertomaan päällikölle" Kuulin jälleen askeleiden ääniä jotka vaikenivat kunnes loppuivatkin. Normaalisti olisin pelännyt Tulitähteä, joka oli suuttunut minulle, mutta en kivultani voinut. Mäyrän jälkeen päällikkökään ei pelota. Tuhkamarja koski haavoihini, muttei se tuntunut missään. Vasta kun hän koski kylkeeni ulvahdin kivusta. Se oli kohta josta olin takertunut oksaan kiinni. Taas kuulin pehmeiden käpälien äänet ja kuulin päällikkömme nau'kaisun. "Oletko kunnossa?" tuo kysyi. Nostin päätäni ja katsoin liekin punertavaan kolliin. Nyökkäsin empien.
"Paitsi kylkeni" ääneni kähisi hieman. Päällikkö nyökkäsi ja näytti kiusaantuneelta.
"Anteeksi se..juttu. Minun olisi pitänyt kertoa sillä tiesinhän minä että olet Riekkosulan paras ystävä..Onneksi näin tähtiklaanilta unen ja lähetin Pitkähännän sekä Hiiriturkin pelastamaan sinut" Tulitähti selitti nopeasti. Nyökkäsin ymmärtävästi ja hymyilin hieman.
"Kiitos päällikkö" kuiskin. Tulitähti virnsiti hieman ja kääntyi Tuhkamarjan puoleen.
"Milloin uskot hänen pystyvän tekemään taas sotureiden hommia?"
"Se riippuu hänestä" parantaja vastasi ja katsoi minuun. Huokaisin ja katsoin käpäliäni. Ne olivat siteiden peitossa. Revin ne varovasti pois ja niinkuin muutkin kasvi siteet. Nousin varovasti seisomaan ja se tuntui hieman aroilta käpälissäni. Kylkeäni pisti.
"En usko että vielä" irvistin kivusta ja laskeuduin nopeasti ja varovasti taas makaamaan. Molemmat nyökkäsivät ja päällikkö juoksi pois pesästä. Ihmettelin miten haavani livat paraantuneet jo noin nopeasti. Havahdin ja katsoin harmaata naarasta jolla oli siniset silmät.
"Kauanko olin pökertynyt?" kysyin hiljaa. Parantaja huokaisi ja katsoi minua pahoittelevasti.
"Heräsit heti kun sinut tuotiin tänne, mutta ulvoit kivusta...En halunnut että kärsisit joten syötin sinulle unikonsiemeniä...ehkä liiankin paljon. Muut luulivat sinua kuolleeksi ja pelkäsin itsekkin sitä. Mutta aloit pian hengittämään ja kappas vain..Elossa ollaan! Olet siis ollut pökertyeenä...yli viikon" hän myönsi nolona. Hymyilin arasti.
"Kiitos, ymmärrän että halaut eroon minusta" irvistin leikkisästi. Hän hymyili, mutta ilme muuttui nopeasti ankarasti.
"Mutta olisit voinut miettiä miltä Varispennusta tuntuu" hän saarnasi.
"Hän itki kun sinä ja Riekkosulka olitte lähteneet. Ja vielä kun luuli sinua kuolleeksi...Sitä itkua ei lopettanut mikään" hän pudisti apeana päätään. Katsoin nolona keltaisia käpäliäni. Näin mielessäni kun harmaa pentu itki minun ruumiini vieressä. Pala nousi kurkkuuni ja kyynel silmäkulmaani. Olinpa minä hiirenaivoinen! Huokaisin. (Joku välittää minusta..noinkin paljon) mietin ja katsoin ulos pesästä.
"Kuitsuisitko hänet tänne" kuiskasin. Naaras nyökkäsi ja hypähti ulos pesästä. Jäin odottamaan hiljaisuuteen ja pian näinkin pienen harmaan pään katsovan minua liilahtavilla silmillään. Hymyilin pennulle lempeästi. Tämän silmät sätenöivät, kun tämä loikki ilosta itkien luokseni. Hän puristui rintaani vasten. Nauroi ja itki samaan aikaan.
"Isi...Luulin että olet kuollut" tämä viksisi. Hyssyttelin ja kehräsin lohduttavasti. Nuolaisin tämän takkuista niskaan rakastavasti. Hän oli tosiaan minulle kuin oma poika. Pian näin Syyspennun kauniit kasvot ja pentu kipitti ujona luokseni. Hän istuutui välimatkan päähän minusta ja katseli meitä.
"Olen elossa ja sehän on hyvä asia?" nostin käpälälläni kollin kasvot minun kasvojani vastakkain. Hän hymyili ja nuolaisi päälakeani. Kehräsin ja painoin tämän uudestaan rintaani vasten. Miten tämä kolli rakastikaan minua, varmaan ainoana kissana? Miten minä välitin hänestä näin psljon? Minäkin itkin hetken ilosta.
"Varispentuu! Syyspentuu!" kuulin Kirkassydämmen huudahduksen. Pennut vavahtivat ja Varispentu katsoi minua vielä kerran ja loikki naaraan kanssa ulos pesästä. Pian tämän jälkeen ruskea kolli juoksi luokseni. Miksi Päästäispentu minulle toi ruokaa? Sehän oli oppilaiden tehtävä.
"Tässä" hän hymyili ja laski jäniksen eteeni.
"Miksi tulit?" kysyin. Ensiksi näytti että kysymys nauratti tätä, mutta hän pudisti nopeasti päätään.
"Ainiin et tiennytkään. Minusta ja Lukkipennusta tuli oppilaita. Mestarini on Tihkuviiksi ja Lukkitassun mestari on Nokiturkki" Päästäistassu esitti ylpeänä. Hymyilin.
"Onnea" naukaisin ja loin syömään hiirtä. Voi kuinka minäkin halusin mestariksi pian. Ehkä jopa saisin Varispennusta tai Syyspennusta... Havahduin mietteistäni ja huomasin että olin haukannut tyhjää. Tuhahdin ja haukkasin hiirestä vielä yhden haukkaisun ennen kuin siitä oli jäljellä vain rippeet. Mitenköhän Tunturisielulla menee? Milloinko Riekkosulka palaa? Huokaisin ja katsoin jälleen haikeina tassujani. Kun riekkosulka palaa kaikki on taas ennallaan. Hän saisi pian Tunturisielun pennut ja he eläisivät onnellista perhe-elämää. Jäisintaas varjoon yksin. Suljin hetkeksi silmäni ja nousin päättäväisesti ylös. Vaikka minun kylkräni vihloi, halusin nähdä auringon valon. Linkkasin vähän mutten antanut sen haitata menoani. Kävelin ulos ja valo sokaisi minut. Ensiksi siristin silmiäni ja lopulta suljin ne kokonaan. Kävelin yhä ja aukaisin arasti silmäni. Näin valkoisen kollin harmoine täplineen ja mustan hännän. En voinut olla hymyilemättä.
"Tunturisielu" henkäisin ja menin tämän luokse. Pukkaisin tätä ystävällisesti. Hän hymyili minulle iloisena.
"Minä luulin että olit..." hän hymyili.
"Kuollut?" täydensin "Niin kaikki muutkin." Hän hymyili minulle hieman ja oli hetken hiljaisuutta.
"Sinä pärjäsit tuskin päivääkään kunnes olet jo melkein kuollut" hän irvisti lopulta. Hymyilin ilkikurisesti.
"Minut on kai tarkjoitettu klaaniin" naurahdin. Tämä irvisti myös. Katselin leiriä ja kaikki näytti niin kotoiselta.
"Milloinkohan Riekkosulka palaa? Taidat kaivata häntä" vilkaisin sivusilmällä kollia. Hän huokaisi syvään ja katsoi saniaistunneliin päin.
"Toivottavasti pian" hän kuiskasi. Hymyilin. (Olen samaa mieltä) vastasin mielessäni. Hymyilin salaa ja käänsin katseeni takaisin soturiin.
"No minä menen...jonnekkin" sanoin ja lähdin tepastellen jatkamaan matkaa. (Ihan varmasi Riekkosulka tulisi ja ihan pian) mietin toiveikkaasti... |
Vastaus:
WOW, jälleen kerran hieno ja pitkä tarina sinulta, Ruskalehti! Saat pitkästä tarinastasi 17 kp:etä.
~Lupiinitähti~ |
|
Köyristin selkäni nautinnolliseen venytykseen ja käänsin sitten katseeni takaisin Wendyyn.
"Mitä haluaisit tehdä?"kysyin.
Wendy ravasi ulos luolasta ja metsästi hiiren merkiksi, että se halusi auttaa minua. Nyökkäsin innoissani ja seurasin Wendyä metsään.
Wendy oli kehittynyt valtavasti metsästyksessä, ja juuri siksi se oli minua nopeampi salistaja.
Pian ilta koitti ja lähdin runsaan saalismäärän kanssa leiriin.
//Sori lyhyys, mut oon kipeenä enkä jaksanu tehä enempää :( |
Vastaus:
Ei se mitään ja parane pian ^^ Saat tästä 3 kp:etä.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Riekkosulka |
06.05.2012 21:29 |
//Jatkoa...Syys, jatkan Variksella varmaan huomenna ;)
Pian nuoret kaksijalat palasivat nuotiolleen. Huokaisimme helpotuksesta ja hiivimme puskasta virralle. Ylitimme virran tukkia pitkin. Kynteni pettivät pari kertaa liukkaalla tukilla, mutta pian olimme virran toisella puolella. Tassutimme hiljaisuuden vallitessa nelipuulle.
"Kiitos kovasti. Ilman teitä olisin huomenna virunut kaksijalkalassa.", Korppitassu naukui
"Emme olisi voineet jättää ystävää pulaan.", sanoin kollille
"Minä matkaan nyt takaisin, mutta...nähdään taas.", erakko sanoi ystävällisesti
"Nähdään.", nyökkäsin
Katsoin kuun valaisemaa nelipuun aukiota. Huokaisin ja heilautin häntääni merkiksi Ratamohännälle, että hän seuraisi. Kuljimme kohti ukkospolkua.
"Mennään sen alla olevasta tunnelista.", sanoin Ratamohännälle
"Sopii mainiosti.", Ratamohäntä naukui
Menimme ukkospolun alla olevalle tunnelille. Huokaisin ja astelin koleaan tunneliin. Välillä niskaani tippui vesipisaroita ja näin hämähäkinseittiä runsain määrin. Kiristin tahtia, ja pääsimme tunnelista. Huokaisimme molemmat helpotuksesta. Sitten kuulin rääkäisyn. Jonkun kynnet upposivat selkääni ja kiljaisin. Se "joku" painoi minut maata vasten ja tunsin kuuman hengityksen.
"Kas, tätä neitiä olemmekin etsineet...", kuulin kollin äänen
"Ärr...", murahdin
"Tsot tsot...sinähän olet Riekkosulka, etkö vain?", kolli kysyi
"Niin olen. Ja sinä?", murahdin
"Ruoto, Veriklaanin päällikkö. Ja sinä tietääkseni olet Ruoskan tytär.", Ruoto kysyi
"Niin, puolisokea naaras, Ruoskan tytär!", sihisin
Ruoto nousi päältäni ja käski kahden kissan istua molrmmilla puolillani. Ratamohäntä oli vangittu maata vasten. Ruoto katsoi minua pitkään. Sitten hän lähti kiertämään ympärilläni ja koski tassullaan korvani takana olevaa sulkaa.
"Sievä sulka, vaikka ehkäpä panta somistaisi sinua paremmin...", kolli vihjaili
"En ota tätä sulkaa koskaan pois!", murahdin
"Ahah...onkos siihen jokin erityinen syy...neiti?", Ruoto tuli melkein kiinni naamaani
"Koska...sain sen Ruskalehdeltä.", vastasin
"Puhunkin suoraan nyt. Riekkosulka, sinussa virtaa Ruoskan veri, sinun on tultava mukaamme Veriklaaniin. Sieltä kyllä löytyy kollejakin, jos haluat.", Ruoto mourusi
"En aio tulla mukaanne. Minulla on onnellinen elämä Myrskyklaanissa!", sanoin
"Voimme tappaa klaanisi kaikki kissat!" Ruoto ärähti
"Ja siitähän Ruoska olisi missä sitten onkaan niin kovin iloinen, kun tuhositte hänen tyttärensä elämän!", sähähdin
"Riekkosulka...miksi et tulisi Veriklaaniin?", Ruoto jatkoi
"Koska haluan elää siellä. Eikö teillä koskaan ole ollut mitään omaa halua?", maukaisin
Muutamat kissat katsoivat tassuihinsa vähän synkkinä.Sanoin taas:
"Ruoto, oliko sinun unelmasi olla Veriklaanin päällikkö?"
Ruoto katsoi hetken taivaalle. Sitten hän kohdisti kylmän katseensa minuun ja ärähti joukoillensa poistumiskäskyn. Pian Veriklaanin kissat olivat kadonneet niin nopeasti kuin olivat saapuneetkin. Käännyin Ratamohännän puoleen. Naaras makasi maassa hiljaa. Menin lähemmäs ja huomasin, että hänen kurkussaan oli iso haava.
"Voi ei...", sanoin
Nostin Ratamohännän selkääni ja tassutin kohti lähellä olevaa pusikkoa. Laskin Ratamohännän varovasti maahan ja hain tunnelilta hämähäkinseittiä. Löysin myös unikonsiemeniä ja syötin niitä pari Ratamohännälle. Sitten kävin nukkumaan...
//Jatkoa tulossa... :3// |
Vastaus:
Vai olet sinä Ruoskan tytär? :3 12 kp.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Syyspentu |
06.05.2012 20:43 |
Jatkanpas itse ;3
Oranssi kissa juoksi tuntemattomassa metsässä. Oranssissa kissassa oli tummempia raitoja ja keltaiset tassut, mutta turkkia ei erottanut veren alta melkein yhtään. Kolli linkutti henkensä edestä pakoon suurta mustavalkoista mäyrää. Tunnisin soturin Ruskalehdeksi! Ruskalehti ulvaisi kun mäyrä takertui tämän selkään ja heitti puuhun. Olisin halunnut sulkea silmäni tältä. En saisi nähdä tätä... Olin vasta pentu. Viksin säälittävästi mutta kukaan ei kuullut. Oksa lävisti soturin kylkeä ja tämä alkoi veltostua. Tämä kuiskasi jotain ja hymyili. Hämmästyin miten soturi kohtasi urheasti kuoleman. Sitten kaikki pimeni. Kuulin vielä sotahuudon ja kaikki katosi.
Hätkähdin hereille keskeltä pentutarhaa. Nostin nopeasti hikistä päätäni ja katsoin hätääntyneenä ympärilleni. En välittänyt Ruskalehdestä, mutta en halunnut kenenkään kuolevan. Oli yö ja kaikki muut nukkuivat. Värisin peloissani ja vikisin hiljaa. Katsoin Varispennun harmaata turkkia ja ryömin tämän luokse. Pukkaisin päälläni tämän lämpimän käpälän kaulani päälle. Käperryin tämän pörheään turkkiin hakien lämpöä, mutta kolli heräsi. Hän näki kun värisin.
"Painajaisia?" hän kysyi kuiskaten. Näin kunnolla vain tämän kiiluvat silmät. Nyökkäsin yhä väristen, verinen uni yhä mielessäni. Tämä hymyili lempeästi ja painoi päänsä minuun ja kehräsi hiljaa.
"Mä oon tässä.. Suojelen sua" hän kuiskasi. Kehräsin hieman ja uskalsin viimein sulkea silmäni uudelleen. Nukahdin uudestaan..
Auringon valo tunkeutui tutusti pesään. Aukaisin silmäni ja huokaisin helpotuksesta. Onneksi painajainen ei ollut jatkunut. Suin hieman omaa turkkiani ja hymyni haihtui heti. En haistanut emoni makeaa tuoksua tai nähnyt tämän rakastavaisia kasvoja. Riekkosulka oli vieläkin poissa. Katsoin Varispentuun joka katsoi kaipaavasti pentutarhan seinää. Painauduin tämän turkkiin tukevasti ja hymyilin ujosti. Nousin seisomaan ja menin syömään harmaa pentu rinnallani Kirkassydämmen juuri tuomaa hiirtä. Söin sen nopeasti sillä halusin olla ystäväni kanssa. Ehkä oppisin nopeammin puhumaankin.
"Mitäh..."änkytin ja mietin mitä sanoisin. Miten puhuminen oli niin hankalaa?
"Teddään?" kokeilin ja laskin katsetani nolona jälleen kerran maahan päin. Kolli naurahti ja katsoi minua tuikkivin silmin.
"Opit pian jo puhumaan" tämä hihkaisi. Hymyilin arasti ja nostin katseeni kolliin.
"Kysytään Kirkassydämmeltä voimmeko mennä ulos" Varispentu vinkkasi silmäänsä ja loikki laukukkaan kuningattaren luokse. He keskustelivat ja Kirkassydän nyökkäsi pian. Varispentu tuli leveästi hymyillen luokseni.
"Mennään" hän naurahti. Nyökkäsin itsekkin hymyillen ja häntä ylhäällä huiskien. Loikin kollin perässä ulos pesästä, ulos jossa aurinko paistoi korkealta taivaalta. Näin perhosen ja kävin vaanimis asentoon. Lähestyin sitä ja hyppäsin ilmaan. Sain sen käpäliini ja tutkailin sen siipien kauniita värejä. Päästin sen lentoon ja se lensi nopeasti minua pakoon. Naurahdin ja harmaa kolli pentu käänsi katseensa minuun. Hän hymyili ja viittoi minua hännällään seuraamaan. Hymyilin ja katselin uteliaana ympärilleni. Minun muistini mukaan en ollut ikinä käynyt pentutarhan ulkopuolella! Kaikki oli niin kaunista.
"Tänne Syyspentu" kuulin Varispennun huudahduksen. Heräsin haaveistani ja ravistelin päätäni. Lähdin äänen suuntaan..
Variis >:3 jatka? :3 |
Vastaus:
Kiva ja hieno tarina :3 11 kp.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Lupiinitähti |
06.05.2012 18:06 |
//Njaa... voisin vaikka väsätä itsekkin pienen tarinan xD Liittyjät saa sitten arvostella tätä tarinoiden yhteydessä, jos kiinnostaa :3
Makoilin lämpimässä sotureiden pesässä ja yritin löytää hyvää nukkuma-asentoa. Aurinko oli hädintuskin noussut horisontista, mutta minä en saanut unta. Pitkätähdellä oli ollut pitkään vakava viheryskä ja parantaja oli hoitanut häntä jo pitkään. Lisäksi hän oli sanonut minulle, että päällikkö ei ehkä selviäisi. Se tarkoittaisi siis sitä, että minusta tulisi päällikkö. Suljin silmäni, mutta uni ei ollut tullakseen. Lopulta annoin periksi ja nousin. Löntystelin hiiren hiljaa ulos pesästä herättämättä muita. Ravistelin turkkiani hetken ja jolkottelin sitten ulos leiristä. Aamuilma oli vielä kosteaa ja viileää ja se sai turkkini nousemaan pystyyn. Imin itseni täyteen raikasta ilmaa rauhoittuakseni. Aloin kävellä eteenpäin haistellen välillä ilmaa. Yhtäkkiä jossain rasahti. Kyyristyin matalalle ja kohotin kuonoani. Jossain piileskeli jänis. Hiivin hiiren lailla eteenpäin ja annoin hajujäljen johdattaa minut jäniksen luo. Pian huomasin ruskehtavan jäniksen ahmimassa puiden taimia. Hiivin vielä lähemmäksi ja pysähdyin vähän matkan päähän. Jännitin uniset lihakseni ja ponkaisin. Kiisin ilman halki ja tömähdin suoraan jäniksen selkään. Upotin hampaani sen niskaan ja kynsin tuon kylkiä. Pian jänis hyväksyi kohtalonsa ja kuoli. Päästin irti ja huohotin. Samassa tunsin vihlaisun takajalassani. Irvistin kivusta ja otin jänistä kiinni niskasta. Olisi varmaan pitänyt venytellä ensin. Kivusta huolimatta lähdin tallustelemaan kohti leiriä jänis turvallisesti leukojeni välissä. Saavuin takaisin Tuuliklaanin leiriin ja vein saaliini tuoresaaliskasalle. Lipaisin huuliani ja valitsin itselleni vesimyyrän kasan vierestä. Vetäydyin kauemmas kanervapusikon varjoon ja pudotin myyrän eteeni. Juuri, kun olin haukkaamassa palan siitä, tunsin toisen kissan läsnäolon. Nostin katseeni ja näin klaanimme soturin Jalkapuolen. Hänellä oli kasvoillaan suruisenvakava ilme.
-Lupiinikruunu... Pitkätähti haluaa puhua kanssasi, Jalkapuoli naukui.
Sydämeni hypähti kurkkuun. Katsoin ensin kaihoisasti vesimyyrää ja sitten nyökkäsin Jalkapuolelle. Laahustin päällikön pesälle ja ilmoitin tuloni pesän suuaukolla.
-Tule sisään, kuului Pitkätähden juuri ja juuri erottuva ääni.
Pujahdin sisään pesään. Pesässä haisi kuolemalla. Pitkätähti, joka oli laihtunut ja riutunut viheryskän jäljiltä, makasi sammalpedillä Kaarnakasvon yrittäessä tuputtaa tuolle yrttejä.
-Tiedät, ettei mitään ole enää tehtävissä, Kaarnakasvo, päällikkö naukui.
Nielaisin ja astuin Pitkätähden näköetäisyydelle. Vanhus käänsi katseensa ja hymyili lempeästi. Yritin vastata hymyyn, mutta epäonnistuin surkeasti. Poskelleni valui kyynel.
-Älä itke, Lupiinikruunu. Ei ole syytä suruun, kuoleva päällikkö naukui.
En ymmärtänyt, miten hän saattoi sanoa niin. Pyyhkäisin nopeasti kyyneleet pois ja kumarsin päällikölle.
-Klaanini saa nyt uuden nuoren päällikön, Pitkätähti naukui ja alkoi yskiä.
Hänen yskiessään kuului ilkeän kuuloinen rusahdus. Tajusin, että se tuli Pitkätähden sisältä. Hänen luunsa olivat haurastuneet pahoin. Pian hänen yskänpuuskansa lakkasi. Tajusin, ettei hänen kärsimystään kannattanut pidentää.
-Kaarnakasvo, anna hänelle unikonsiemen, naukaisin.
Kaarnakasvo näytti ensin siltä, kuin olisi aikonut väittää vastaan. Sitten hän nappasi pienen unikonsiemenen viereltään ja antoi sen Pitkätähdelle. Päällikkö otti sen mielihyvin ja nukahti. Istahdin päällikön viereen ja katsoin, kuinka hänen elämänsä lipui pois kehosta. Puristin silmäni kiinni ja pidättelin itkuani. Lopulta avasin silmäni ja siirsin katseeni Kaarnakasvoon.
-Pidetään Pitkätähti täällä iltaan asti. Ilmoitan asiasta klaanilaisille ja sitten me lähdemme korkokiville, nau'uin.
Kaarnakasvo nyökkäsi ja nappasi yrtit mukaansa. Jäin yksin pesään Pitkätähden ruumiin kanssa. Käännyin vielä kuolleen päällikön puoleen ja nuolaisin tuon viileää poskea. Sitten poistuin pesästä taakseni katsomatta. Astuin ulos ja keuhkoni tuntuivat taas saavansa puhdasta ilmaa hengitettäväkseen. Huomasin sivusilmälläni Jalkapuolen, joka katsoi minua kysyvästi. Käänsin kunnolla katseeni hänen puoleensa ja nyökkäsin. Jalkapuoli käänsi katseensa pois. Huomasin, että pari suolaista vesipisaraa tipahti tomuiselle maalle hänen leukansa alle. Ainakin yhdestä asiasta olin varma; tiesin, kenet valitsisin varapäälliköksi minun tilalleni. Ja niin varmasti tiesi Jalkapuolikin. Huokaisin ja kiersin suurkiven toiselle puolelle. Loikkasin kiven päälle ja katsoin leiriä. Tältä siis tuntui olla päällikkö klaanikokouksessa.
-Kukin oman riistansa metsästämään kykenevä saapukoot suurkivelle klaanikokoukseen! huudahdin.
Kissoja alkoi hiljalleen virrata suurkiven ympärille oppilaiden, soturien ja klaaninvanhiempien pesästä. Kaikki varmasti tiesivät kokouksen syyn. Kävin aukion katseellani läpi ja aloitin puheeni.
-Kuten kaikki varmasti tiedätte, Pitkätähti on kuollut, aloitin.
Kissajoukossa alkoi välittömästi itkuinen ja suruinen puheensorina. En viitonnut heitä hiljaisiksi, vaan annoin heidän purkaa suruaan. Jotkut olivat tunteneet Pitkätähden koko elämänsä ajan ja heille tämä oli varmasti kova paikka. Lopulta leiri hiljeni ilman minun käskyäni. Nielaisin kyyneleeni ja jatkoin puhettani.
-Se siis tarkoittaa sitä, että minusta tulee päällikkö. Lähden heti tänään Kaarnakasvon kanssa korkokiville vastaanottamaan yhdeksän henkeäni. Lisäksi olen päättänyt tulevan varapäällikön ja se olet sinä, Jalkapuoli, nau'uin.
Kukaan ei sanonut juuri mitään. Jalkapuoli nyökkäsi minulle ja käänsi sitten taas katseensa pois. Valintani ei siis ollut järin yllättävä.
-Kokous on päättynyt. Pitkätähti on pesässään, voitte mennä sinne vaihtamaan kieliä viimeisen kerran hänen kanssaan. Hautaamme hänet illan tullen, päätin kokouksen ja loikkasin alas suurkiveltä.
Katsahdin kissoja, jotka menivät päällikön pesään. Osa naukaisi minulle vaisun onnentoivotuksen.
-Jalkapuoli, jätän leirin sinun vastuullesi, naukaisin.
//Jatkuu C:
Sanon tämän nyt tässä: Terätassu, 5 kp. |
|
| Nimi: Ruskalehti |
06.05.2012 17:43 |
Tunturi jatkan :'3
Juoksin henki rahisten. Olin vasta äsken päässyt lepäämään ja nyt sain tietää että myrskyklaanin päällikkö Tulitähti halusi tappaa minut! Minua hämmästytti myös se että olin oikeasti Tunturisielun ystävä. Hän välitti minusta ja halusi pelastaa minut. Minua alkoi kaivamaan oma typeryyteni. Olin aina ollut hänelle ilkeä, mutta hän pelasti minut..oli minulle ystävällinen. Tai sitten hän vain halusi minusta eroon. En ainakaan silloin voisi häiritä tätä ja Riekkosulkaa... Ei! Hän olisi voinut silloin viedä minut suoraan Tulitähden eteen. Aukaisin silmäni jonkin ajan päästä. Nyt en voisi suojella Riekkosulkaa, mutta toivottavasti Tunturisielu oli oikeassa. Huohotin ja katselin ympärilleni. En tuntenut koko paikkaa. Tämä oli metsäinen, mutta tänne pääsi valo paremmin kuin myrskyklaanin reviirillä. Haistelin ympärilleni ja hidastin vauhtiani. Nyt voisin levätä, sillä tuskin myrskyklaanilaiset tänne asti tulisivat ja täällä näytti olevan riistaakin. Voisinko jäädä tänne asumaan koko loppu elämäkseni? Pysähdyin lopulta kokonaan ja katselin ympärilleni. Puita ja kiviä oli kaikkialla, jotka auringon valo valaisi mukavasti. Kahden kiven välissä oli mukavan pieni kolo ja käppäilin sitä kohti. Astuin sisään ja kostea ilma sai turkkini oudon tuntuiseksi. Katselin pesää. Maa oli kivinen niinkuin seinät ja kattokin. Ekana pitäisi hakea sammalta, mietin ja peruutin pois pesästä. Hyppäsin kiven päälle ja revin siitä sammalta. Työnsin niitä pesään ja pian astuin itsekkin sinne sisään. Möyhin sammaletta mukavan oloiseksi ja peitin sillä koko pesän lattian. Kävin siihen makaamaan ja se tuntui mukavalta. Muttei kuitenkaan niin kuin sotureidepesän, sillä ilma oli siellä lämmintä ja kuivaa. Nousin ja kipitin takaisin uudesta pesästäni ulos. Maistelin ilmaa ja lähdin hiippailemaan hiiren tuoksun perään. Kun olin noin ketun mitan päässä saaliista kyyristyin saalistamis asentoon ja keinuttelin painoani lavoillani. Heittäydyin ilman läpi kiitäen ja iskin tassuni ruskean hiiren selkään. Se vingahti säälittävästi ennen kuolemaansa. Kun olin tappanut sen kaivoin maahan kuopan ja hautasin sen siihen. Lähdin vaanimaan toista saalistani joka olisi lintu. Hiivin lähemmäksi ja hyppäsin korkealle. Upotin kynteni linnun pehmeään lihaan ja nostin sen hampaisiini. Kaivoin hiireni vähän matkan päästä esille ja nostin senkin suuhuni. Lähdin kuljettamaan niitä pesälleni. Hyppäsin pesäni päällä olevan kiven päälle makaamaan ja kävin aterioimaan. Ruoka oli maukasta ja sitä täytyi olla paljon. Niitähän kukaan ei ikinä ollut käynyt varmaanaakn metsästämässä. Nuolin käpäläni sekä viikseni puhtaiksi ja nousin väsyneenä istumaan. Jokaista lihastani särki taas. Hopeahäntä oli alkanut hohtamaan kauniisti taivaalla ja kuu toi valoa kaikkialle ympärilleni. Se sai myös kyyneleeni säkenöimään hieman. Tiesin että tuskin enää palaisin myrskyklaaniin. En enää ikinä näkisi Tunturisielua, ystävääni. En näkisi enää ikinä Riekkosulkaa, parasta ystävääni. En "pentuani" Varispentua. Omaa tytärtäni Syyspentua. Voin siis sanoa kaikelle tuolle hyvästit, aloittaa uuden elämän... Huokaisin ja suljin hetkeksi silmäni. Aukaisin ne pienen hetken päästä ja kuivasin kyyneleen poskeltani pois. Nousin seisomaan ja hyppäsin kiveltä alas. Menin kolosta sisään pesääni ja pyörin sen ympärillä hetken, tehden sen mukavaksi ja kävin siihen makaamaan. Uni tuli nopeasti..
Tunsin kuuman hengityksen niskassani ja kaamea haju tunkeutui nenääni. Räväytin silmäni auki kun tunnistin hajun. Mäyrä! Ponkaisin itseni seisomaan ja katsoin eteeni kauhistuneena. Musta valkoinen otus katsoi minua pienillä ruskeillä silmillään ilkeästi. Se ei mahtunut kolosta sisään joten olin ansassa. Tässäkö siis olisi kaiken loppu? Peruutin itseni ihan seinään kiinni ja tärisin pelosta. En mitenkään pärjäisi sille yksin. Se perääntyi irvistellen ja tuli hiljaisuus. Kuulin vain oman sydämmeni jyskytyksen rinnassani. Huokaisin hrlpotuksesta kun haju hälveni ja hiljaisuus jatkui. Tottakai mäyrä oottaisi jossain ulkona että tulisin ulos, mutta lähtisin sitten pakoon. Töms! Koko pesä tärisi mäyrän voimasta, kun se oli törmännyt pesään koko ruumillaan. Haukoin henkeä kun pääni osui kiviseen seisämään. Ulvahdin ja ponkaisin itseni huterasti takaisin jaloilleni. Elukan silmissä kuulsi hulluus ja nälkä samaan aikaan. Märä katosi taas ja iskeytyi pian taas samalla voimalla pesään. Pesä värisi yläpuolellani ja pieniä kiviä alkoi putoilla päälleni. Väistelin niitä ja katsoin epätoivoisena ylös. Se alkoi rakoilla ja sieltä paistoi auringon valo. Siristin silmiäni ja lennähdin ilmaan uudesta isku voimasta. Pääni kolahti katoon ja se alkoi vuotaa hieman verta. Purin hammastani ja katsoin kun mäyrä kuopi maata suurella käpälällään. Se osui melkein häntääni. Se poistui nopeasti ja iskeytyi kiviin uudestaan ja uudestaan. Kivi tipahti häntäni päälle ja kiljahdin kivusta. Henkeni salpaantui ja katsoin kattoa joka oli mennyt rikki. Silmissäni alkoi tummua mutta taistelin sitä vastaan. Kierähdin ja kivi lennähti päälltäni. Ponkaisin toisella takajalallani joka ei ollut kipeä vauhtia ja olin ilmassa. Mäyrä oli työntänyt päänsä koloon ja se oli jääny´t jumiin. Raavin sen selkää tarmokkaasti ja se karjui vihoissaan. Se repi päätään pois ja minä lähdin kauemmas linkuttaen. Kuljin hitaasti eteenäin ja kuulin kuinka mäyrä ärjyi. Kuului suuri kolaus ja se oli saanut päänsä irti kolosta. Koko pesä oli mennyt rikki ja mäyrä rynnisti jahtaamaan minua. Ulvaisin kun eläin lähestyi minua askel askeleelta. Suljin silmäni ja näin mielessäni neljä tärkeintä kissää. Ensiksi näin valkoisen kollin, jolla oli tummia läiskiä kehossaan ja musta häntä. Tunturisielu olisi ehkä voinut pärjätä tässä tilanteessa. Kyynel ilmestyi silmäkulmaani. Toiseksi näin pienen harmaan kolli pennun jonka liilat silmät katsoivat minua rakastavasti. Varispentua minulle tulisi ikävä. Pisara valui hitaasti poskelleni. Kolmas kissa oli pieni oranssi pentu, jonka otsassa loimusi keltainen tähti kuvio. Syyspentu, oma tyttäreni toivon sinulle onnea. Kyynel valui poskellani koko ajan alaspäin. Neljäs kissa oli valkoinen naaras mustine täplineen. Riekkosulkaa minulle tulisi tietysti ikävä. Ainut naaras jota sain rakastaa ja suojella. En kuitenkaan kuollut häntä suojellessani, mutta sen voisin tehdä tähtiklaanissa. Vesi pisara tipahti tassuni päälle ja tuntui, kuin kaikki tärkeimmät olisivat nyt olleet kanssani.
"Olitte kaikki minulle tärkeitä.. Rakastan sinua..teitä" kuiskasin ja tuinsin viiltävät kynnet selässäni. Ulvaisin ja silmäni aukenivat. Katsoin kuolemaa silmiin ja mäyrä upotti hampaansa selkääni. Tämä heitti minut puuhun ja takerruin sen oksaan kiinni. Se painui ihoni läpi ja jäin siihen kiinni. Ulvoin kivusta ja kaikki alla säkenöi erilaisia valoja. Mäyrä upotti kyntensä minuun ja kipu aalto lävsiti minut. Värisin ja yskin suustani verta, silmistänikin vuosi verta. En enää tuntenut kumnnolla mitään ja katsoin mäyrää. Se katsoi hieman järkyttyneenä minua ja minun taakseni. Hymyilin hieman.
"Kiitos kaikille..."
Jatkuu... |
Vastaus:
Kääk, älä kuole! Lisää, lisää^^ Saat tästä 20 kp.
~Lupiinitähti~ |
|
"Terätassuu..."joku herätteli minua sikeästä unestani.
"Njäh... mitä nyt?"mumisin.
"Saat tänään metsästää koko päivän klaaninvanhimmille!"nyt tunnistin "herättelijän" Usvajalaksi.
"Huoaah... hyvä on, mutta ensin peseydyn"murahdin.
Usvajalka nyökkäsi hieman vasten tahtoisesti minulle ja lähti.
Suin pikaisesti turkkini, söin vähän tuoresaalista ja lähdin tallustelemaan metsään. Lähdin tahallani putousta kohti... halusin tavata Wendyn, jälleen kerran.
Pujahdin sisään putouksen takana olevaan luolaan ja äin Wendyn istuvan sammalpedillä.
"Huomenta, Wendy!"tervehdin.
Wendy haukahti iloisesti ja hölkytti luokseni.
"Mites olet pärjäillyt?"kysyin.
Wendy heilutti taas häntäänsä kuin pölyhuiskaa ja lerpatti iloisesti kieltään.
Minusta tuntui, kuin olisin ymmärtänyt Wendyä.
"Hyvä!"hihkaisin."Tulin vain nopeasti käymään."
Wendyn into lapahti.
"Mutta tulen taas pian käymään!"lisäsin nopeasti ja Wendyn häntä alkoi taas vispata.
Naurahdin.
//jatkuu... |
Vastaus:
Mukava tarinanpätkä C: Saat 5 kp.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Tunturisielu |
06.05.2012 17:11 |
| //Se juoni on vähä jännä, kato ku me ollaan jatkettu tällasta jännää rumbaa jo kauan.. Jäämyrsky varmaan tietää ;) |
|
| Nimi: Tunturisielu |
06.05.2012 17:01 |
| //Oho! Tulipa tosta säälittävän lyhyt *punastuu* Olin aikeissa tehä tosi pitkän, mut ei tullu ku tommonen minimi ;) Saankohan 5 kp? |
Vastaus:
Ihan sopivan kokoinenhan se oli ;)
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Tunturisielu |
06.05.2012 16:23 |
Makoilin Soturipesän edustalla miettien, missä Riekkosulka oli. Kyynel valui poskelleni, mutta säpsähdin, kun näin Tulitähden huutamassa sotureilleen raivostuneena. Uteliaisuus voitti surun ja hiippailin hiljaa päällikön eteen. ''Tulitähti'' maukaisin istahtaen alas. Kumarsin sanojeni yhteydessä lepyyttääkseni päällikköä. ''Kas, nuori Tunturisielu. Mikäs mieltäsi painaa?'' kolli yritti olla lempeä, mutta tuon silmistä huokui vihamielisyys. Huomasin myös aika tuoreen naarmun tuon poskessa, joten tajusin, että jotain oli meneillään. ''Kaikki hyvin?'' kysyin. Tulitähti katsoi minua arvioivasti, kuin varmistaakseen, osasinko pitää salaisuuden. ''Ruskalehti.. Kävi kimppuuni ja lähti etsimään Riekkosulkaa. Yritin estää häntä, mutten onnistunut'' päällikkö vastasi lopulta hiljaa. ''Missä Riekkosulka on?'' kysyin. ''Hmm.. Noh, kai Riekkosulka sallii minun kertovan. Hän meni Ratamohännän kanssa puhumaan Veriklaanille'' kolli vastasi erittäin hiljaa. Pupillini laajenivat. ''Ja Ruskalehti lähti etsimään häntä..'' täydensin. (Voih! Hän ei varmaankaan tiedä, että Riekkosulka on Ruoskan tytär.. Eli Veriklaani ei vahingoittaisi tätä) ajattelin ja mietin suunnitelmaa. ''Jaoin juuri sotureita etsimään Ruskalehden, sillä Riekkosulka ei varmaankaan ilahdu, jos saa tietää, että joku lähti seuraamaan häntä. Kun Ruskalehti löytyy, nirhaan hänet!'' Tulitähti sihahti paljastaen kyntensä. Nielaisin ja melkein jo näin mielessäni tapahtumat-ellen minä estäisi niitä. ''Tuota, saisinko minäkin osallistua etsintöihin?'' kysyin. ''Hmm.. Olisihan sinusta apua.. Olet aika vahva ja nokkela. Sopii'' päällikkö nyökkäsi ja säntäsin ulos leiristä.
Kohotin kuonoani ja erotin valjun tuoksun. Peitin sen omallani ja ravasin täysiä tuoksun perässä peittäen merkit Ruskalehden jäljistä. Sitten erotin haaran. Toisessa haarassa tuoksui kahden Myrskyklaanilaisen naaraan hajumerkit, mutta toisessa taas Ruskalehden. (Hän ei ollut siis huomannut kääntyä) ajattelin. Mielessäni käväisi pieni halu lähteä Riekkosulan ja Ratamohännän perään, mutta tiesin velvollisuuteni. Käännyin kannoillani ja näin edessäni synkän näköisen metsän. Se lähestyi Varjoklaanin reviiriä.
Huokaisin ja pistin juoksuksi.
Korkeat saniaiset tarjosivat minulle suojaa alkavalta sateelta. Ruskalehden haju voimistui ja voimistui.. Kolli oli siis lähellä. Huokaisin helpotuksesta ja hiljensin hiukan. Pian löysin suuren tammen juurelle, jossa oli pieni kolo. Kuulin tuskallisen, raskaan hengityksen ja nyökkäsin itselleni. ''Ruskalehti'' maukaisin ja astuin sisään. Oranssihtava kolli kyyhötti nurkassa. Tuo näytti pieneltä nyt, kun tämän turkki oli liimautunut ihoa vasten sateen vaikutuksesta. ''Mitä sinä teet täällä?'' Ruskalehden musertunut ääni kysyi. ''Tulin varoittamaan ja kertomaan'' maukaisin ja tunsin olevani nyt vahvemman näköinen, kun sade ei ollut piiskannut omia karvojani. Turkkini oli sen sijaan pörröinen ja kuiva.
Kolli kallisti päätään hämmästyneenä. ''Riekkosulka ei ole vaarassa. Veriklaanilaiset eivät tekisi hänelle pahaa, jos hän kerta on Ruoskan tytär'' murahdin. Ruskalehti katsoi suoraan silmiini. (Ihan sama, mitä Riekkosulka ajatteleekin.. Mutta tämä voi myös pelastaa hänen henkensä) ajattelin ja nuolaisin käpälääni. ''Ja toinen asia. Tulitähti kertoi, mitä välillänne tapahtui. Ja nyt Myrskyklaanin soturit seuraavat sinua. Valehtelin hänelle, että lähtisin hakemaan sinut tänne, mutta varoitan sinua, sillä olet ystäväni'' kuiskasin vakavana. Ruskalehti kääntyi minuun päin ja nousi jaloilleen. ''Kiirehdi. Leirissä ei ole enää turvallista. Ja lupaan, että Riekkosulka selviää. Huolehdin hänestä'' nau'uin. ''Tiedät paljon.. Minne menisin?'' kolli kysyi. ''En tiedä, mutta annan sinulle lisäaikaa'' vastasin ja suljin silmäni. ''Kiitos, Tunturisielu. Pidä tämä omana tietonasi.. ystävä'' Ruskalehti maukui ja tälle tuotti hieman vaikeuksia sanoa sana ''ystävä''. Nyökkäsin ja poistuimme kolosta. ''Johdatan heidät väärille jäljille. Pidä huoli siitä, ettet ole enää Myrskyklaanilaisten käpälissä. Tulitähti vaikutti aika vihaiselta..'' mutisin. Soturi nyökkäsi ja kääntyi metsää kohti. Jätimme hyvästit toisillemme ja katsoin murheellisena ystäväni lähtöä. Jäisin kaipaamaan häntä.. ainoaa ystävääni. //Jatkoa Ruska? Ja sori, jos sekotin sun jutskat, mut halusin kirjottaa tarinan ;) |
Vastaus:
Hieno tarina, vaikka en oikein ollut perillä juonesta. Saat tästä 13 kp.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Yösydän |
06.05.2012 14:26 |
//Kello on kaksi aamulla ja kirjottelen tarinoita tylsyyteen.. *hoilottaa*//
Katselin heräävää leiriä ja mulkaisin vielä Tuhkamarjaa. Parantaja huokaisi ja lähti. Tuhahdin ja huomasin Tulitähden tulevan ulos pesästänsä. Harmaaraitakin oli herännyt jonkin aikaa sitten. Tulitähti viittoi hännällänsä Harmaaraidan luoksensa. Tulitähti sanoi jotakin harmaalle kollille ja tuo nyökkäsi. Vilkaisin oppilaiden pesälle ja näin Lootustassun tulevan ulos. Oppilaani näkeminen sai minut piristymään, mutta kun nousin lähteäkseni oppilaani luokse Harmaaraita nelisti Lootustassun luokse ja puhui tuon kanssa. Lootustassu kysyi jotain ja ka tsahti minuun. Harmaaraita vastasi lyhyesti ja lähti sitten Lootustassun kanssa ulos leiristä. Huokaisin hiljaa. Tulitähti ei luottanut minuun. Kävin takaisin makuulle ja katsoin oppilaani perään. Minun teki mieli sännätä leiristä ulos eikä koskaan enään palata takaisin. Huokaisin hiljaa ja tunsin tulitähden katseen niskassani. Kuulin sitten hiiriturkin huutavan nimeäni ja kävelin paljon minua kokeneemman soturin luokse.
''Niin?'' Kysyin.
''Haluaisitko tulla kanssani metsästämään?'' Naaras kysyi.
''Haluan toki... mutten tiedä päästääkö Tulitähti minua...'' Sanoin ja Hiiriturkki katsoi minua kysyvästi.
''Öhm... ei mitään tärkeää.....'' Sanon. Hiiriturkki nyökkäsi vaikkei näyttänyt uskovan.
''Minä kysyn Tulitähdeltä...'' Naaras sanoi ja nyökkäsin.
''Selvä...'' Sanoin. Naaras lähti Tulitähteä kohti. Seurasin katseella mitä tapahtuisi. Hiiriturkki alkoi puhua Tulitähdelle. Tulitähti Sanoi jotakin Hiiriturkille ja Hiiritusrkki taisi väittää vastaan. Tulitähti näytti huokaisevan ja sanoi jotakin. Hiiriturkki sanoi jotain vastaukseksi ja lähti luokseni. Odottelin Hiiriturkkia.
''Tulitähti suostui siihen.'' Hiiriturkki sanoi.
''Hyvä...'' Huokaisin. Hiiriturkki osasi ilmeisesti suostutella. Tuo lähti sitten kohti piikkihernetunnelia. Lähdin seuraamaan Naarasta.
Olimme Suurella vuorivaahteralla metäsästämässä. Olimme saaneet matkalla kiinni kaksi hiirtä, jäniksen ja mustarastaan. Nyt vaanin varpusta. Varpunen pyrähti ilmaan ja ponkaisin ilmaan napaten varpusen ilman ongelmia. Varpunen oli kuollut nopeasti ja putosin höyhenen keveästi maahan. Pudotin varpusen siihen ja kaavin maata sen päälle. Maistelin ilmaa ja haistoin fasaanin. Lähdin seuraamaan hajua hiljaa vaanien ja mahdollisimman keveästi. Pian sain fasaanin näkyviin. Se lähti juoksemaan suoraa minua kohti ja räpytteli sitten lentoon. Ponkaisin korkean loikan ilmaan ja nappasin sen kaulasta kiinni ja purin kovaa katkaisten sen kaulan ennen, kuin se kerkesi pitää ääntä. Raahasin sen hiiren luokse ja kuulin rapinaa. Haisoin ilmaa ja haistoin Hiiriturkin. Tuo kantoi paljon tuoresaalista leuoissaan.
''Palataan leiriin.'' Hiiriturkki maukui tuoresaalis suussaan joten se oli aika epäselvää, Nyökkäsin ja nostin fasaanin sekä varpusen maasta ja lähdin leiriä kohti. Poimimme matkalla kaikkki muutkin tuoresaaliit. Kuljimme hiekkakuopan ohitse, kun menimme leiriin ja näin Harmaaraidan harjoittelemassa Lootustassun kanssa.
Laskimme kaiken saaliin tuoresaaliskasaan. Nyt oli vasta Auringonhuipun hetki ja tiesin, ettei minulle varmaan annettaisi mitään tekemistä koko loppu päivänä. Huokaisin hiljaa ja poimin kasasta oravan. Menin nokkospusikolle syömään sitä. Samalla, kun söin oravaa katselin aina välillä leirin tapahtumia. Nyt ei oikeastaan tapahtunut mitään. Huokaisin ja nielaisin palan oravasta. Sain oravan syötyä ja nousin. Kävin hautaamassa oravan rippeet leirin ulkopuolelle ja palasin sitten takaisin sisälle. Kävin makaamaan aurinkoon leirin reunamilla, mahdollisimman kauas Tulitähdestä. Haukottelin, mutta ei minua silti nukuttanut.
Jonkin ajan kuluttua kuulin huutoje leirin ulkopuolelta.
''Varjoklaani hyökkää! Varjoklaani hyökkää!'' Ponkaisin seisomaan kynnet paljastettuina ja maistoin ilmaa. Ilmassa tosiaan oli voimakas varjoklaanin haju. Karvani nousivat pystyyn, kun Lootustassu, sekä Harmaaraita ryntäsivät leiriin ja samassa Varjoklaanilaisia tunki heidän perässänsä, Hetkessä rauhallinen aukio muuttui taistelukentäksi täynnä kiljuvia ja sähiseviä kissoja. Itse tappelin kolmen Varjoklaanilaisen soturin kanssa. Purin yhtä hännästä ja tuo rääkäisi, mutta sitten kimppuuni kävi neljäs soturi. Olin pahassa alivoimassa sotureita vastaan. Yksi Sotureista puri lapaani ja toinen veti minua hännästä.
#Noniin? Tässäkö tämä elämä sitten on?# Kysyin itseltäni. Kun katsoin tyhjyyteen ikäänkuin näin vilahduksen punaisena hohtavasta kissasta, kollista joka oli pieni ja omasi jäänsiniset silmät.
#EI! Minähän en luovuta! Todistan Tulitähdelle, että olen uskollinen Myrskyklaanin soturi!# Ajattelin ja vääntyilin itseni irti varjoklaanilaisetn otteista. Livahdin kaikkien painon alta ja hyppäsin yhden lapaan kiinni. Kynsin ja purin soturia hurjasti ja tuo lähti ulisten äkkiä pois leiristä. Käännyin kolmeen muuhun soturiin ja nuo katsoivat ohitseni. He näyttivät säikähtäneen jotakin takanani. Sähisin ja nua olivat kauhusta kankeita. En tiennyt mikä heidät oli säikäyttänyt eikä minua juuri nyt kiinnostanut. Kävin yhden vajoklaanilaisen kollin kimppuun ja tuo pinkoi pakoon lähes samantien. Sähähdin kahdelle muulle ja nuo pakenivat heti. Kuulin sitten rääkäisyn ja näin Mustatähden joka puri Tulitähden kaulaa. Huomasin Tulitähden kehon tärisevän hurjasti. Ennen kuin kukaan muu kerkesi edes reagoimaan lähdin juoksemaan ja hyppäsin kiinni Mustatähden lapaan ja painoin kynteni syvälle kollin nahkaan. Purin valtavan kollin lapaa ja kynsin kylkeä. Mustatähti karjaisi tuskasta ja pudotti tulitähden maahan. Kolli yritti karistaa minua selästänsä, mutta pidin vain kovempaa ja kovempaa kollista kiinni. Kuulin Myrskyklaanilaisten nauravan koko tilanteelle. Syöksähdin sitten ihan tahallani maahan. Kolli luuli saaneensa minut selästänsä, mutta hyppäsinkin kiinni kollin kaulaan ja kaadoin päällikön maahan. Purin varjoklaanin päällikköä todella kovaa ja kolli ulvoi tuskasta. Tunsin kuinka kollin veri virtasi suuhuni ja tunsin kollin sydämmenlyönnit. Kollin ruumis tärisi holtittomasti. Kunnes se äkkiä valahti veltoksi. Päästin kollin ruumiista irti ja odotin, että elämä palaisi kolliin. Huomasin Tulitähden joka oli tullut viereeni. Sitten Mustatähti räpäytti silmiänsä ja hyppäsi suoraan Tulitähden kimppuun painaen tuon maatavaseten. Kolli raapaisi Tulitähden kaulaa ja haavasta pulpahti verta. Tulitähti huusi siitä tuskasta.
''Varjoklaani palataan leiriin nyt!'' KKuulin Mustatähden huutavan ja varjoklaanilaiset lähtivät ulos leiristä. Käännyin vielä nopeasti ja raapaisin Mustatähden poskea. Kolli katsahti minuun.
''Saat kyllä vielä maksaa siitä, että menetin yhden hengen takiasi.'' Kolli murisi ja lähti sitten. Palasin Tulitähden luokse ja huomasin, että kolli oli juuri menettänyt yhden hengen. Odottelin sitä, että Tulitähti heräisi taas. Odottaminen tuntui kestävän ikuisuuden. Äkkiä kolli räpytti ja nousi istumaan. Kohtasin Tulitähden vihreiden silmien katseen. Kolli oli yllättävän tyyni.
''Kiitos Yösydän....'' Kolli maukui.
''Kiitos mistä?'' Kysyin.
''Siitä, että todistit olevasi kunnollinen myrskyklaanin soturi... Se ei olisi saanut menettää kaltaistasi rohkeaa ja uskollista soturia.'' Kolli maukui. Nyökkäsin kiitollisena.
''Kiitos noista sanoista. Ne merkitsevät minulle paljon.'' Sanoin.
''Uskon sen....'' Tulitähti sanoi ymmärtävään äänensävyyn. Vilkaisin ympärillemme. Siinä ei ollut muita kissoja, melkein kaikki olivat Tuhkamarjan luona.
''Tulitähti haluan kysyä tiedätkö yhtä asiaa Ruoskasta.... ja sinusta....'' Sanoin.
''Hyvä on kysy pois.'' Tuo maukui.
''Tiesitkö, että Ruoska oli velipuolesi?'' Kysyin ja Tulitähti meni ihan hiljaiseksi.
//Okei taas lyhyt oikeesti.... ja toi hoilotus aamulla tuli siitä koska alotin tätä tarinaa kello 2 aamulla ja sitte ajatus tyssäs siihe ku alko väsyttää siinä 4 aikoihin ja menin nukkuun xD// |
Vastaus:
WOW, pitkä tarina!(turha väittää vastaan xD) Olet taivata taistelija. Hienoa, saat 20 kp:etä.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Riekkosulka |
06.05.2012 14:06 |
Saniaisten kosteat lehdet pyyhkivät kylkiäni. Vilkaisin taakseni Ratamohäntään, joka läimäisi saniaista kiukkuisesti. Sitten kuulin rasahduksen ja kävin matalaksi. Hiivin eteenpäin ja nostin varovasti päätäni. Näin kaksi nuorta kaksijalkaa, jotka olivat leiriytyneet virralle. Murahdin hiljaa ja vilkaisin Ratamohäntään, joka oli tullut vierelleni. Kilpikonnakuvioisen naaraan viikset värähtivät. Nuoret kaksijalat olivat sytyttäneet nuotion, jokavalaisi ympäristöä hiukan.
"Miten pääsemme noiden ohi?", Ratamohäntä kuiskasi
"Täytyy keksiä jotain...", vastasin hiljaa
"Katso!", Ratamohäntä osoitti tassullaan kohti nuotiota
Katsoin hänen osoittamaansa suuntaan ja näin maahan upotetun puupalikan, jossa oli ketju. Ketjussa oli kiinni kissa, joka värjötteli synkkänä lähellä nuotiota. Katsahdin Ratamohäntään, joka kohtasi katseeni huolissaan.
"Hän ei näytä järin onnelliselta ollakseen kotikisu.", mutisin hiljaa
"Entä jos hän ei olekaan kotikisu?", Ratamohäntä kuiski
Kohautin lapojani ja katsoin hiljaa ja tarkasti tummaa kissaa ketjussa. Sitten säpsähdin tunnistaessani tuon.
"Tuo on Korppitassu!", naukaisin
"Ai se erakko, joka asuu Ohran kanssa?", Ratamohäntä kysyi
"Juuri hän. Meidän on autettava häntä. Korppitassu ei menisi kaksijalkojen luo suosiolla...", sanoin Ratamohännälle
"Hyvä on. Mutta kuinka saamme kahleet poikki?", Ratamohäntä maukui
"Ei tarvitsekaan. Kunhan saamme pannan hänen kaulastaan. Harhauta sinä kaksijalkoja, niin minä vapautan Korppitassun.", sanoin
Ratamohäntä nyökkäsi ja pujahti pois saniaisista. Naaras liikkui sulavasti hiipien kaksijalkojen luo, istui ja naukaisi pehmeästi kehräten. Nuoret kaksijalat käänsivät päätään ja katsoivat ilmeisen haltioituneina Ratamohäntää. Minäkin pujahdin pois saniaisten seasta ja hiivin Korppitassun luo. Kolli nosti päätään.
"Autamme sinua.", kuiskasin
Iskin hampaani pantaan ja revin sen Korppitassun kaulasta. Kolli vapautui ja ulvaisin Ratamohännälle. Kaksijalat käänsivät päätään ja nousivat nopeasti ylös. Ratamohäntä juoksi luoksemme vikkelään ja loikkasimme pusikon suojiin. Laskeuduimme kyyryyn ja odotimme hiljaa, että kaksijalat poistuisivat...
//Jatkuu...(taas xD)// |
Vastaus:
Jee, saitte Korppitassun pelastettua. Tästä tarinasta rapsahti 9 kp:tä.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Jäämyrsky |
06.05.2012 13:05 |
| Lupiinitähti// Taitaa sultakin löytyy alkuajan innostusta ;D Itse vastailen noin joka toinen päivä tai harvemmin että voit mun puolesta intoilla vaikka koko seuraavan vuoden xD |
Vastaus:
:)
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Yösydän |
06.05.2012 01:43 |
//Okei jatketaampa heti sitten..//
''Tulitähti mitnää... Se oli vahinko.....'' Yritin selittää. Olin totaalisen alistunut vihaisen kollin edessä.
''Hänet kuulemman oltiin käsketty metsästämään meidän reviirillämme....'' Selitän.
''Riittää selitykset!'' Tulitähti sähähti ja vaikenin heti.
''Kuulin sinun suvustasi Tuhkamarjalta... hän myös kertoi sen ennustuksen... Katson tämän tapauksen tassujeni lävitse, mutta varokkin, ettei tätä tapahdu enään!'' Tulitähti sähisi.
''Selvä tulitähti....'' Mau'uin hiljaa.
''Nyt viet hänet kokonaan varjoklaanin puolelle!'' Tulitähti määräsi ja nyökkäsin. Nousin ja otin kuolleen oppilaan ruumiista kiinni. Varmistin, ettei Hirviöitä ollut lähettyvillä ja kuljin ukkospolun ylitse. Laskin oppilaan ruumiin Varjoklaaninn puolelle ja säntäsin samantien takaisin. Tulitähti oli edelleen todella vihainen. Tulitähti lähti kohti leiriä ja kuljin hiljaa sekä nöyrästi kollin perässä.
Tulitähti käveli vihaisena sisään leiristä ja meni mitään sanomatta omaan pesäänsä eikä puhunut kenellekkään enään. Itse Menin hiljaa sotureiden pesään ja omalle sammalvuoteelleni. Käperryin siihen ja suljin silmäni. Makasin siinä jonkin aikaa, se tuntui iäisyydeltä ennen kuin nukahdtin.
Kävelin hyvin pimeässä metsässä. En kuullut tai haistanut mitään ja tiesin, ettei tämä ollut myrskyklaanin metsä. Sitten äkkiä kuulin askelia ja kiepahdin ympäri. Näin valtavan tummanruskean kollin jolla oli tummempia raitoja, meripihkanväriset silmät, arpi kuonon yli ja lovi korvassa.
''Kuka olet?'' Kysyin kollilta.
''Olen Tiikeritähti....'' Kolli ilmeisesti Tiikeritähti sanoi.
#MITEN VARJOKLAANIN ENTINEN PÄÄLLIKKÖ TULI UNIINI!?!# Kysyin itseltäni. Iso kolli vain naurahti.
''Tulin koska halusin tulla.'' Tuo sanoi ja säpsähdin.
''Miksi halusit tulla?'' Kysyn.
''Sillä näin mitä aikaisemmin tapahtui ukkospolulla... Olen tarkkaillut sinua siitä asti, kun sain tietää sen ennustuksen jonka Tähtiklaani sinulle kertoi.'' Kolli sanoi tyynenä.
''Se siis tarkoittaa minua?'' Kysyin ja olin kauhuissani.
''Aika luultavasti...'' Kuulin toisen äänen ja käännyin siihen päin. Näin Sitten pinen kollin ja tunnistin tuon Ruoskaksi.
#EI EI EI!!!!!# Huusin ajatuksissani. Kaksi kissaa nauroivat ilkeästi.
Hätkähdin hereille sotureiden pesässä. Kahden kollin nauru kaikui vieläkin mielessäni ja sai karvani nousemaan pystyyn. Mietin olisiko minulle mitään tekemistä, mutta oletin ettei Tulitähti päästäisi minua yksin mihinkään. Huokaisin hiljaa ja kävelin silti ulos sotureiden pesästä. Aurinko oli nousemassa ja leiri oli hiljainen. Kävin makaamaan Sotureiden pesän ulkopuolelle hiljaa. Odottelin, että jotakin alkaisi tapahtumaan leirissä.
''Hei...'' Kuulin tervehdyksen viereltäni ja hyppäsin varmaan puolimetriä ilmaan ja käännähdin äänen suuntaan karvat pystssä. Puhuja oli Tuhkamarja ja kun tunnistin tuon karvani laskeutuivat mutta olin aika vihainen.
''Ei ollut tarkoitus säikyttää....'' Tuhkamarja maukui minulle ja tuhahdin. Tuhkamarja huokaisi.
''Kuulin mitä tapahtui ukkospolulla....'' Tuhkamarja sanoi. Mumisin jtn vastaukseksi.
''Et taida haluta puhua minulle vai mitä?'' Tuhkamarja sanoi.
''Miksi pitäisi!?'' Sähähdin. En ollut parhaimmalla tuulella.
''Minulla on ollut aina hirveä elämä! Ja sitten sain selville että olen Ruoskalle sukua ja juuri äsken Ruoska ja Tiikeritähti ilmestyivät uniini!? Miten oletat, että haluaisin puhua sinulle!? Varsinkaan sen jälkeen kun kerroit Tulitähdelle minun sukulaisuudestani Ruoskaan ja siitä ennustuksesta!?'' Sähisin. Tuhkamarja näytti säikähtäneeltä raivonpuuskani takia.
''Kerroin sen, koska ajattelin sen olevan sinulle ja klaanille parasta....'' Tuo maukui.
''MINULLE PARASTA!?'' Ulvaisin.
''MITEN SE VOISI OLLA MINULLE PARASTA, ETTÄ TULITÄHTI EI ENÄÄN LUOTA MINUUN!?'' Sähisin Tuhkamarjalle joka vaikeni totaalisesti. Leiri alkoi sen jälkeen heräilemään ja huokaisin hiljaa. Tästä päivästä tulisi varmasti elämäni kurjin.
//Taas lyhyttä oikeesti DX// |
Vastaus:
Pitkä, pitkä, pitkä! XD Hieno tarina, ansaitset tästä 14 kp:etä.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Yösydän |
06.05.2012 01:02 |
//Jatkan sittenki ite koska haluun kokareitaaaaa :D//
Istuin leirin reunalla häntä tassujeni ympärille kierrettynä. Katselin leirin tapahtumia ja vilkaisin taivasta. Olisi vielä aika paljon aikaa siihen, että aurinko painuisi mailleen. Silloin päätin, että minun pitäisi kertoa Tuhkamarjalle kuka isäni oli suvun perusteella. Nousin seisomaan ja menin sisään parantajan pesään.
''Tuhkamarja?'' Kysyin vaimeasti enkä saanut vielä vastausta.
''Tuhkamarja.'' Sanoin nyt kovempaa ja kuulin sitten rapinaa kiven halkeamasta. Hetkenpäästä Tuhkamarja tuli sieltä ulos.
''Niin?'' Tuo kysyi.
''Haluan kertoa sinulle yhden tärkeän seikan isästäni.... mutta haluan ensin tietää hänen nimensä...'' Sanoin.
''Hänen nimensä on Murska...'' Tuhkamarja sanoi ja katsoi minua. Nyökkäsin.
''Niin mitä halusit hänestä kertoa?'' Parantaja kysyi.
''Hän on Ruoskan poika...'' Sanoin ja näin järkytyksen Tuhkamarjan kasvoilla.
''Se siis tarkoittaa, että olen ruoskalle sukua....'' Sanoin. Tuhkamarja oli ihan hiljaa ja katsoi minuun sitten. Tuo oli sanomassa jotakin muttei sanonutkaan.
''Haluan myös kertoa yhden toisen jutun.....'' Sanoin tuhkamarjalle. Olin päättänyt kertoa hänelle siitä ennustuksesta jonka olin saanut.
''No?'' Tuhkamarja kysyi.
''Se on eräs ennustus jonka sain Tähtiklaanilta yhdessä unessani....'' Aloitin ja Tuhkamarja näytti hieman hämmästyneeltä.
''Jatka.'' Tuhkamarja sanoi.
''Se meni näin..'' Aloitin ja Tuhkamarja katsoi minua odottavasti.
''Kuollut vihollinen elää toisen kautta, metsä kokee kaaoksen, klaanit nousevat sotaan ja veri tulee vuotamaan....'' Sanon ja katsoin maata. Hiljaisuus oli laskeutunut parantajanpesään ja nostin sitten katseeni nähdäkseni Tuhkamarjan olleen todella järkyttynyt.
''Sinun pitää kertoa tuosta Tulitähdelle!'' Tuhkamarja huudahti sitten.
''EI!'' Sähähdin ja niskakarvani olivat nousseet hetkeksi pystyyn, mutta ne laskeutuivat lähes samantien.
''Mitä sinä tarkoitat!?'' Tuhkamarja tivasi.
''Miksi et muka kertoisi!?'' Tuhkamarja jatkoi sitten.
''Koska samassa unessa näin itseni kaksijalkalassa ja olin juuri tappanut koiran! Minulla oli kaulassani sama kaulapanta mikä Ruoskalla ja Murskalla oli ollut! Valkomyrsky sanoi, että se on kohtaloni ja sitä on lähes mahdotonta välttää! Jos Tulitähti kuulee siitä hän voi karkottaa minut!'' Huusin Tuhkamarjalle.
''Jos sinä et kerro hänelle niin minä kerron!'' Tuhkamarja sanoi. Ponkaisin seisomaan.
''TIESIN ETTET YMMÄRTÄISI!!! SIKSI EN OLISI HALUNNUT KERTOA MUTTA KERROIN KUMMINKIN!!'' Sähisin Tuhkamarjalle ja säntäsin ulos Parantajan pesästä selvästi äkäisenä ja meinasin törmätä Tulitähteen. Pyyhälsin Tulitähden ohitse ja ryntäsin ulos leiristä.
Juoksin ja pysähdyin sitten, kun olin päätynyt ukkospolun reunalle.
#Pitäisikö mennä tuohon ja odottaa sitä, että hirviö ajaisi ylitseni.....# Ajattelin ja katsoin ukkospolkua. Näin sitten liikettä sen toisella puolella. Pujahdin puskaan piiloon ja pian näin, kun varjoklaanilainen oppilas ylitti ukkospolun. Sähähdin ja ponkaisin oppilaan eteen.
''Mitä sinä täällä teet!?'' Sähisin hurjistuneena. Oppilas näytti säikähtäneen minua.
''M-minun käskettiin tulla tänne metsästämään..'' Oppilas piipitti.
''MITÄ!?'' Sähisin hurjistuneena ja kavensin silmäni viiruiksi. Paljastin kynteni kuten teki oppilaskin. Oppilas hyökkäsi kimppuuni ja läimäisin tuon helposti maahan. Viilsin sen jälkeen ilmaa ja tajusin sitten viiltäneeni oppilaan kaulan auki. Oppilas oli kauhistunut ja kaatui maahan veren pulputessa tuon kaulasta. Pian elämä hiipui oppilaan silmistä ja silmät lasittuivat. Kauhistuin tekoani. Viskasin sitten toisella etutassullani oppilan ruumiin ukkospolulle lähemmäs varjoklaanin rajaa. Samalla hirviö rymisti ruumiin yli ja nyt kuolema näytti enemmänkin hirviön aiheuttamalta. Toivoin, ettei kukaan saisi sitä selville mitä tapahtui ja lähdin takaisin leiriin.
Pääsin leirin ulkopuolelle ja pesin tassuni jossa oli verta. Nuolin kaiken veren pois siitä tassusta ja menin sitten sisälle leiriin. Loppupäivä oli mennyt nopeammin kuin olin olettanut, sillä auringonlasku oli juuri. Kuulin Harmaaraidan kutsuvan minua. Jolkottelin Harmaaraidan luokse.
''Niin?'' Kysyin.
''Sinä saat mennä Tulitähden kanssa kahdestaan partioon varjoklaanin rajalle.'' Harmaaraita määräsi. Hätkähdin mutta nyökkäsin.
''Selvä Harmaaraita...'' Mau'uin ja laskin päätäni.
''Tule mennään...'' Kuulin Tulitähden puhuvan takaatani. Säpsähdin ja vilkaisin taakseni kohdatakseni Tulitähden tyynen katseen. Tuo lähti sitten kohti leirin sisäänkäyntiä. Seurasin päällikköäni ulos leiristä ja jatkoimme kohti ukkospolkua. Kuljin ihan vaiti Tulitöhden perässä ja katsoin enimmäkseen maata.
Pääsimme aika pian Ukkospolulle ja kun katsoin sinne näin oppilaan ruumiin sielä. Tulitähtikin taisi huomata sen. Sillä tuo juoksi ukkospolulle ja raahasi oppilaan ruumiin myrskyklaanin puolelle. Kauhukseni näin omia karvojani Oppilaan kynsien välissä.
''Hirviö on ajanut hänen ylitsensä....'' Sanoin kun katsoin oppilasta ja vilkaisin sitten Tulitähteen joka tutki oppilasta. Toivoin tosissani että Tulitähti ei huomaisi karvojani oppilaan kynsien välissä. Tulitähti kumminkin huomasi viillon oppilaan kaulassa jonka jälkeen tuo nosti päätänsä äkkiä ja katsoi minuun. Tulitähti näytti vihaiselta. Nielaisin sillä tajusin, että tuo oli tajunnut minun tappaneen oppilaan.
''Se oli vahinko....'' Sanoin hiljaa mutta vaikenin samantien, kun kohtasin Tulitähden katseen.
''Yösydän... Mitä olet mennyt tekemään!?'' Tulitähti murisi.
//Lyhyttäää -.-// |
Vastaus:
Eikä ollut, vaan pitkä. Voi voi, minkä menit tekemään! D: Nyt sinulla riittää selittelemistä. Lisää, lisää!^^ Saat tästä 16 kp:etä.
~Lupiinitähti~ |
|
Juoksin minkä jaloistani pääsin, minua jahdattiin! Kompastuin ja kaaduin maahan. Paino tömähti harteilleni ja kuulin voiton riemuisen haukahduksen.
"Wau! Olet tosiaan nopea!"hihkaisin Wendyn nuollessa naamaani.
Kikatin.
"no, Toin sinulle syömistä!"mau'uin sudelle ja ojensin vasta saalistamani jäniksen.
Wendy haukahti innoissaan ja alkoi nakertaa jänistä. Hymäilin tyytyväisenä suden vieressä. Wendyn häntä vispasi ilmaa kuin pölyhuiska ja jos sen hännän lähelle olisi mennyt, olisi saanut kunnon pöllytyksen.
Kun Wendy oli syönyt, päätin vaihtaa Wendyn sammaleet kiven kolosta.
Menin sisään Wendyn pieneen kopperoon ja hoksasin.
"Hmm... sinulle pitää hommata uusi koti, täällä sinulla ei ole enää tilaa liikkua"tuumasin.
Wendy nyökkäsi ja osoitti sillä tavalla olevansa täysin samaa mieltä.
"Tule!"
Ravasimme rinnatusten putousta kohti...
"täällä!"huudahdin.
Wendy hölkötti luokseni ja haukahti. Vesiputouksen takana oli sudelle juuri sopiva asuin paikka. Vaihdoimme Wendyn kanssa iloisia katseita.
"Minä käyn hakemassa sinulle sammalta, ja sinä voit asettua taloksi uuteen kotiisi"hihkaisin.
Wendy nyökkäsi hymyillen.
Riensin läheiseen metsään ja aloin tutkia mistä löytäisin pehmoista sammalta.
"heureka!"huuudahdin ja pujahdin aluskasvillisuuden joukkoon.
Saavuin ison kivenjärkäleen luo joka oli peittynyt paksulla, tuoksuvalla, pehmeällä sammaleella. Aloin repiä sammalta irti kalliosta, mutta se olikin vaikeampaa kuin olin ajatellut.
Pari kertaa pyllähdin maahan takamukselleni, ja sekös sattui.
Lopulta sain sopivan määrän sammalta irti kivestä.
Palasin Wendyn luo ja huomasin suden nukahtaneen putouksen takana olevan luolan perälle. Hymähdin.
Aloin asetella ja muotoilla pesästä mukavampaa, ja onnistuinkin siinä.
Menin Wendyn viereen ja kuiskasin:
"Minä menen nyt"
Juoksin takaisin leiriin, kukaan ei ilmeisesti ollut huomennut kuinka kauan olin ollut poissa, jälleen kerran... |
Vastaus:
Ihana tarina ja Wendy on ihana susi <3. Saat tarinastasi 10 kp.
~Lupiinitähti~ |
|
| Nimi: Yösydän |
05.05.2012 18:30 |
| Tiedän että pitäis käydä silmälääkärissä :3 olis oikeestikki tarvetta laseille :D |
Vastaus:
Repesin xD
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Yösydän |
04.05.2012 17:22 |
//Lootustassu jatkan :D//
Ravasin oppilaani vierelä leiriä kohti ja sukelsin tuon perässä piikkihernetunnelista sisälle. Jäimme ihan leirin reunalle istumaan.
''Noniin ilmeisesti olisi tarve kerrata soturilakia.'' Sanoin ja katsoin Lootustassua joka oli istunut ja katsoi tassujansa.
''Luetteleppa kaikki soturilain kohdat.'' Jatkan katsoessani Lootustassua. Lootustassu katsoi minuun ja nyökkää.
''Ensimmäinen on: Puolusta klaaniasi, tarpeen tullen jopa hengelläsi. Sinulla voi olla ystäviä muista klaaneista, mutta uskollisuutesi tulee pysyä sinun klaaniisi, vaikka joutuisit taistelemaan taistelussa ystäviäsi vastaan. Toinen: Älä saalista tai tunkeile toisen klaanin alueella...'' Lootustassu luettelee soturilakia. Kuuntelen Lootustassun luetteloa.
''Hyvä osaat kaikki.'' Sanoin kun Lootustassu oli sanonut kaikki soturilain kohdat.
''Voisimmeko siis harjoitella kuitenkin tänään?'' Lootustassu kysyi ja katsoi minua toiveikkaasti.
''Ei.'' Sanoin terävästi ja Lootustassun into lopahti.
''Sinä saat hoitaa klaaninvanhimpia koko loppupäivän.'' Sanoin lujalla äänensävyllä joka kertoi ettei asiaa käsitellä enempää. Lootustassu nyökkäsi. Käännähdin sitten ympäri ja ravasin Harmaaraitaa kohti.
''Olisiko minulle mitään tekemistä? Lootustassu hoitaa klaaninvanhempia koko loppupäivän koska lähti leiristä ilman lupaa ja joutui ongelmiin.'' Sanon Harmaaraidalle joka alkoi miettiä asiaa.
''Hmmmm.... voisit johtaa metsästyspartiota.....'' Harmaaraita maukui.
''Ota mukaasi Pilvihäntä, Okakynsi ja Nokitassu.'' Harmaaraita jatkoi.
''Selvä.'' Naukaisin varapäällikölle ja kävin vilkaisemassa sisälle sotureiden pesään nähdäkseni olisiko Okakynsi tai Pilvihäntä siellä. Tuhahdin turhautuneena, koska kumpikaan ei ollut siellä. Nostin katseeni ja näin Pilvihännän Kirkassydämmen kanssa. Ravasin kahden kissan luokse.
''Pilvihäntä! Harmaaraita sanoi, että meidän pitäisi mennä metsästämään.... kunhan vielä Okakynsi ja Nokitassu löytyisivät...'' Sanoin. Pilvihäntä sanoi hiljaa jotakin Kirkassydämmelle jonka jälkeen kolli nuolaisi naaraan korvaa. Tunsin pienen vihlaisun sisälläni. Samassa bongasin Okakynnen joka oli ilmeisesti käväissyt pentutarhassa koska tuli juuri sieltä ulos. Näin Nokitassun tulevan oppilaiden pesästä ulos ja Nokitassu meni suoraan Okakynnen luokse. Lähdin soturia ja oppilasta kohti Pilvihäntä kannoillani. Satuin sivusilmälläni huomaamaan Lootustassun joka tuli juuri ulos parantajan luota kantaen sammalta jossa oli hiirensappea mukanansa.
''Okakynsi ja Nokitassu!'' Huudahdin ja kiinnitin heidän huomionsa.
''Harmaaraita käski teidän tulla minun ja Pilvihännän kanssa metsästyspartioon.'' Sanoin, kun pääsin kissojen luokse. Okakynsi nyökkäsi. Suuntasin sitten kohti Piikkihernetunnelia ja juoksin mäen ylös muut kissat seuraten minua.
Olimme juosseet korkeamännyille. Maistelin ilmaa ja haistoin oravan. Lähdin seuraamaan hajua ja pian näin oravan joka puuhasteli puussa todella alhaalla olevalla oksalla. Pudottauduin maahan ja valmistauduin samalla loikkaan, kun kuljin lähemmäs oksaa. Painauduin vielä enemmän maatavasten ja valmistauduin loikkaan. Heilautin lapojani ja ponkaisin sitten ilmaan ja pääsin oksan ylitse. Nappasin siinä yli mennessä oravan kynsiini ja se oli kuollut samantien sillä kynteni olivat lävistäneet oravan vatsan ja kaulan. Putosin aika ääneti maahan ja jätin oravan siihen kaapien hieman maata sen päälle. Maistelin ilmaa ja haistoin varmpusen sekä hiiren. Lähdin seuraamaan varpusen hajua. Painauduin maatavasten kun näin varpusen nokkimassa maata. Kuljin lähemmäs hiukan hypähtelevin askelin lähemmäs lintua. Kuljin ihan ääneti. Lintu kuitenkin säikähti jotakin mutta tiesin, ettei se ollut minua säikähtänyt koska lintu lähti lentoon minua kohti kun jokin hyppäsi pusikosta. Se oli se sama kotikisu kuin aikasemmin. Lintu lensi yläpuoleltani ja ponkaisin ilmaan napaten linnun suuhuni ja tapoin sen nopeasti. Pudotin linnun maahan ja sähisin kotikisulle.
''Sinut näinkin jo tänään aikaisemmin! Postu heti myrskyklaanin alueelta tai kärsi seurauset kotikisu!'' Sähisin kotikisulle.
''Miksi minun muka pitäisi lähteä täältä mikäliemetsän alueelta? Kyllä täällä ihan varmana riittää edes yksi lintu minullekkin...'' Kotikisu virkkoi.
''Riistaa ei ole koskaan tarpeeksi muille kuin klaanikissoille! Jollet lähde tällä sekunnilla pois metsästä niin varmistan ettet tule koskaan takaisin ja tulet muistamaan minut aina!'' Sähisin raivoisasti kotikisulle joka vain katsoi minua.
''Kuinka niin riistaa ei muka ole tarpeeksi?''Kotikisu näytti huvittuneelta.
''Jos et eläisi kotikisun pehmeää elämää ymmärtäisit!'' Sähähdin. Kotikisu vain tuhahti eikä ollutkaan menossa mihinkään. Hyppäsin sitten salamana kotikisun eteen ja raapaisin tuota toiseen korvaan tehden siihen lovin. Kotikisu taisi säikähtää koska tuo kääntyi vikkelästi ja lähti juoksemaan kohti kaksijalkalaa. Lähdin seuraamaan kotikisua jotta varmistaisin, että tuo palaa.
Kotikisu hyppäsi heti yhdelle aidalle ja katosi sen toiselle puolelle kun oli päässyt aidain luokse. Tuhahdin ja käännyin sitten palaten korkeamäntyjen suuntaan. Juoksin ja pian löysin sen linnun jonka olin jättänyt maahan. Nostin sen ja hain myös nappaamani oravan. Palasin sitten sinne missä olimme hajaantuneet ja kävin istumaan. Pian muutkin saapuivat keikilla tuoresaalista leukojen välissä. Lähdimme sitten kohti leiriä. Ravasimme metsän halki ja juoksimme sisälle leiriin. Menin tuoresaaliskasalle ja pudotin saaliini sinne. Nostin sitten vesimyyrän ja menin aterioimaan nokkospusikon viereen. Vielä oli aika aikaista sillä auringonhuipunhetki oli juuri mennyt. Mietin syödessäni, että pitäisikö minun mennä kertomaan Tuhkamarjalle tai Tulitähdelle ennustuksestani, mutta tajusin, että on aika todennäköistä, että Tulitähti voisi heittää minut ulos Myrskyklaanista. Päätin siis olla kertomatta. Ennen kuin edes huomasinkaan olin syönyt vesimyyrän. Vein pienen olennon ruumiista jääneet rippeet leirin ulkopuolelle ja hautasin sen maahan. Palasin sitten takaisin leiriin ja kävin piikkihernetunnelin viereen istumaan ja katselemaan leirin tapahtumia.
//Aaaagh taas tosi TOSI lyhyt D: Lootus jatkatkos sinä? :3// |
Vastaus:
Sun pitäis mennä silmälääkäriin kun luulet puolmetrii pitkää tarinaa liian lyhyeks xD Tuntuu hassulta lukea kuinka oikean kirjan hahmot ovat tarinoissa mukana kuten esim Harmaaraita :3 Saat 21 kp! ^^
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Syyspentu |
04.05.2012 15:24 |
Varis jatkan nyt ;3
Katsoin kollia iloisena ja hymyilin hieman.
"Ki-kiiloshh" yritin ja luimistin taas korvani. Nolostuin jälleen kerran ja laskin päätäni. Mutta jos en harjoittelisi, en oppisi ikinä puhumaan. Puskin sisarmaisesti Varispennun lapaa ja lähdin huterasti tepsuttelemaan kohti Kirkassydäntä. Onneksi Valkopentu ei tiennyt mitään minun tassustani, joten hän oli ystäväni. Valkoinen naaras loikki Varispennun ja minun luokse ja hymyili ystävällisesti.
"Mitäs tehäis?" hän kysyi ja katsoi enemmänkin harmaata kollia vieressäni. Vinkaisin hieman ja pudottauduin taistelemis asentoon.
"Ai taistellaan?" Varispentu varmisti ja katsoi minuun. Nyökkäsin hilpeästi ja kehräsin ihan hiljaa ja hetken. Tassuni ehti vain välähtää.
"Käy mulle! Kuka sää oot?" Valkopentu intoili ja katsoi Varispentua.
"Minä olen Varissulka, myrskyklaanin soturi!" hän huudahti leikkisästi.
"Minä olenkin vaikka tuuliklaanin varapäällikkö Valkosulka!" Valkopentu kikatti ja molemmat käänsivät nyt katseensa minuun. En osannut puhua ja luimistin korvani.
"Syyspentu, ole vaikka myrskyklaanin soturi Syys...hmm... Syysmyrsky!" Varispentu neuvoi. Nyökkäsin ja katsoin Valkopentua. Hän oli meistä vanhin ja vahvin, joten kaksi vastaan yksi oli hyvä vaihtoehto.
"Miksi hyökkäsitte klaaniimme?" Varis"sulka" kysyin aikuismaisella äänellä.
"Tulimme vain varastamaan vain pari söpöä kollia klaaniimme" Valko"sulka" vastasi ja hyppäsi Varispennun kimppuun. He kiereskelivät maassa ja minä hyppäsin siihen mukaan. Annoin pienten hampaiteni upota Valkopennun pörheään häntään. Hän läppäisi lempeästi kuonoani ja lennähdin mukamas siitä iskusta kauas taistelusta.
"Tuota saat katua" Varispentu naurahti ja näykkäisi hieman Valkopennun kaulusta. Aloin nauramaan niinkuni muutkin. Olin jo kuitenkin cäsynyt j anousin seisomaan. aukaisin suutani, mutten tiennyt mitä sanoisin.
"Inua vätyttää" änkytin nolona ja kipitin nopeasti Kirkassydämmen lämpöisen kwhon viereen. Varispennun ilme tuli hieman surullisemmaksi, sillä nyt hän muisti kadonneen emomme. Hänen isänsäkkin, Ruskalehti oli juuri äsken lähtenyt Tulitähden ajamana pois leiristä. Valkopentu kipitti luokseni ja tuli minua vastapäätä makoilemaan. Taputin hännälläni vierustaani ja Varispentu tajusi sen kutsuksi. Hän tepasteli viereeni ja kävi makaamaan. Hän painoi päänsä niskaani ja tunsin pienoisen kyyneleen putoavan oranssille turkilleni. Alkoi olemaan jo myöhä ja laikku otsassani oli kirkas. Kehräsin hieman lohduttaen Varispentua, kunnes itse nukahdin..
Varis jatkatko jotenin?:D |
Vastaus:
Syyspentuuuuu :D Taas pentuvisailun jatkoa ;D Okei älä kysy ^^ Ai että niin aikuisiksi olette menneet ;D Ilmoitelkaa sitten kun aika koittaa mitkä soturinimet tahdotte ^^
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Ruskalehti |
04.05.2012 15:07 |
Heräsin aamulla sotureeidenpesästä. Haukottein ja käänsin kylkeäni. En kuitenkaan saanut unta ja nousin istumaan. Katsoin ympärilläni makoilevia sotureita. En nähnyt Ratamohäntää missään. Hän kai oli jo häipynyt jonnekkin. Aloin sukimaan turkkiani. Ensin rinnustani, selkääni ja sitten häntääni. Viimeiseksi vielä korvani. Nousin venytellen seisomaan ja lähdin kävelemään hiljaa ulospesästä. Katsoin uteliaana pentutarhaa päin. Kuulin Päästäispennun ja Valkopennun leikkisät huudot. Hymyilin ja lähdin kävelemään sinne päin. Astuin sisään ja hain katseellani Riekkosulkaa. En nähnyt kuitenkaan pilkullista naarasta missään. Näin kun Varispentu istui ja katseli vain pesän seiniä. Tämä ei ollut yleistä. Kipitin harmaan kolli pennun luokse ja nuolaisin tämän päälakea.
"Mikä hätänä?" kysyin ja istuuduin hänen viereensä. Hän katsoi minua ja painautui turkkiini. Tämän posket olivat hieman kosteat.
"Isä..Missä äiti on?" hän piipitti ja katsoi minua liiloilla silmillään. Hätkähdin ja katselin uudestaan pesää. Riekkosulka ei ollut täällä.
"En tiedä" kuiskasi ja katsoin lempeäati kolli pentua. Tämä painautui turkkiini tiukemmin.
"Ei kai hänelle ole sattunut mitään?" hän kysyi hiljaa.
"Ei" kehräsin lohduttavasti, vaikka olin itsekkin hieman hädissäni. Nousin seisomaan ja katsoin Kirkassydäntä kysyvästi, sillä tämän vierellä istui syyspentu, katsoen minua kiukkuisasti. Kuningatar pudisti hiljaa päätään, kuin kieltääkseen puhumasta. Huokaisin ja katsoin minun rinnallani kävelevöää pentua.
"Minä menen kysymään päälliköltä" sanoin. Varispentu katsoi minua pitkään ja ryntäsi sitten Syyspennun luokse. Mietin hetken ja hyppäsin pois pesästä. Päätin oikeastikkin mennä Tulitähden puheille. Katsoin päällikönpesää ja suurkiveä. Keräsin vain pienen hetken rohkeutta ja kävelin kohti pesää. Kuljin sammalverhojen läpi ja näin kun tulenpunainen kolli puhdistautui. Hän nosti katseensa minuun ja hymyili hieman.
"Mitä asiaa Ruskalehti?" hän kysyi. Hänen ilmeensä muuttui kun hän näki kauhistuneet kasvoni.
"Missä Riekkosulka on?" kysyin pikaisesti enkä istuutunut. Päällikön ilme leppyi ja tämä huokaisi helpotuksesta.
"Minä osasin jo odottaa kettuja" hän naurahti, mutta ilme vakavoitui taas. Hän liikehti hermostuneesti ja kohtasi katseeni.
"Hänen isänsä.." hän aloitti ja vastasi kysyvään katseeseeni"En kerro kuka hän on, mutta hän ei kuulu mihinkään klaaniin ja on nyt muutenkin kuollut. Hän ehti kuitenkin perustaa eräänlaisen laman ja nyt he haluavat Riekkosulan siihen. Hän lähti juttelemaan Ratamohännän kanssa tälle laumalle..." hän selitti. Kynteni työntyivät ulos ja sähähdin halveksivasti.
"Vain Ratamohäntä meni hänen mukaansa?! Miten luulet heidän pärjäävän jos lauma suuttuukin ja haluaa tappaa heidät? Minä olisin mennyt mukaan senkin hiirenaivo! Ja jos hän ei palaa hengissä takaisin voit olla varma ettei sinunkan henget ole enää turvassa!" huusin ja raapaisin tämän poskea vihaisesti.
"Hän oli vieläpä raskaanakin" raivoni muuttui itkuksi kesken kaiken. Äsken raapaisemastani haavasta alkoi valua verta ja Tulitähti katsoi minua raivoissaan. Hän lähestyi minua ja minä häntä. Nostin karvani pystyyn ja sähisin. Mitä olisi väliä jos kuolisin. Kukaan ei välittäisi. Hän hyppäsi kimppuuni ja minä väistin alaspäin. Hän syöksyi ylitseni ja minä pureuduin tämän mahaan. Päällikkö ulvaisi ja raapaisi otsaani. Ulvahdin ja ponkaisin kollista kauemmas. Olin lähellä uloskäyntiä ja pujahdin siitä ulos. Lähdin juoksuun ja päällikkö seurasi minua.
"Ottakaa tuo hiirenaivoinen kolli kiinni!" hän huusi ja kaikki käänisivät katseensa meihin. Kiristin tahtia kun kaikki olivat tajunneet mitä Tulitähti oli huutanut. He lähtivät jahtaamaan minua ja minä juoksin saniaistunnelin lävitse. Juoksin lämpimässä sekä valoisassa metsääsä itkien eteenpäin. Näinkö se päättyisi? Minusta tuli erakko, koska minua ei enää hyväksyttäisi klaaniin? Sydämmeni pumppasi rinnassani lujaa ja sitä kirveli. Teen kaiken Riekkosulan vuoksi. Itkin ja sydäntäni kirveli. Hän ei ikinä ole nähnyt mitä olenkaan tehnyt hänen vuokseen. Hän ei ymmärrä aina tunteitani, vaikka onkin paras ystäväni. Hän ehkä luulee etten enää välitä... Mutta välitän hänestä, rakastan yhä. Tulin joen rannalle ja juoksin sitä pitkin kohti tuuliklaania. Itkin edelleen vaikka aurinko oli jo vaihtanut paikaa. Tiesin että he eivät enää seuranneet minua, mutta jatkoin yhä juoksuani. Kaikkialle kehossani sattui. Jos hän kuolisi, niin minäkin. Viimein yö laskeutui ja aurinko katosi metsän taakse. Kai entisen kotini taakse. Kyyneleet olivat kosteuttaneet turkkini ja poskeni täysin. Pysähdyin pienen lammen luokse ja katsoin siitä kuvajaistani. En ollut komea. Olin vain ärsyttävä riippa kivi kaikkien elämässä. Purin hammastani ja aloin juomaan vettä. Kyyneleeni tipahtelivat veteen ja se säkenöi kauniisti. Kuu heijastui siitä ja se oli melkein täysi. En tiennyt missä olin, mutta mitä sillä olisi muka väliä. Ehkä löytäisin uuden ja paremman elämän täältä, kuin myrskyklaanista. Kävin nopeasti metsästämässä itselleni ruokaa ja sain saaliikseni jäniksiä. Söin ne hitaasti, sillä minulla ei ollut nälkä. Nukahdin nopeasti puun alle...
Aurinko paistoi kirkkaana taivaalta ja toi sen kaunista valoa maahan. Nousin haukotellen sekä venytellen seisomaan ja aloin sukimaan turkkiani puhtaaksi. En kuitenkaan jaksanut olla tarkka sen suhteen ja siirryin eilen jäämiin jäniksen paloihin. Söin niitä, mutten kaikkea. Nousin ja katselin ympärilleni. Minne nyt menisin? Minulla ei ollut kotia, vai pitäisikö minun yrittää palata myrskyklaaniin? Ehkä Tulitähti voisi antaa anteeksi. Pudistin epätoivoisena päätäni, sillä tiesin itsekin jo vastauksen. Lähdin silti kulkemaan uudestaan tuuliklaanin lävitse. Pian saavuinkin jo nelipuulle. Katsoin myrskyklaanin metsäistä reviiriä. Vielä pari päivää sitten olin juoksennellut siellä iloisena. Tai no niin iloisena kuin pystyin olemana ilman rakkautta… Riekkosulkaa. Sydäntäsi särki taas ja yritin poistaa nuo surulliset ajatukset mielestäni, ettei kyyneleet taas palaisi poskilleni, minne ne kai kuuluivatkin. Huokaisin ja maistelin ilmaa. Tästä ohi oli kävellyt vähän aikaa sitten kaksi kissaa… Haistelin tarkemmin ja erotin Ratamohännän sekä Riekkosulan tuoksut! Hymy nousi hitaasti kasvoilleni ja nostin innoissani päätäni. Lähdin seuraamaan hitaasti, mutta varmasti näitä jälkiä. Ne veivät minua pidemmälle ja pidemmälle kohti tuntematonta..
Jatkuu...
Anteeksi lyhyys :D
|
Vastaus:
Voi D8 Riekkusulan menetys... snif D: Jotenkin niin... haikeeta xD Saat 23 kp!
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Lootustassu |
04.05.2012 13:43 |
//jatkan Yösydän... sori et en oo kirjotanut hetkeen *nolostuu*//
Aamulla olin hyvin virkeä ja lähdin hyvin varhain aamulla salaa pois leiristä. Halusin näyttää mestarilleni, että opin jotakin eilisestä. Ravasin kohti kaksijalkalaa. Sinne oli helppo suunistaa sillä minulla oli mielikuva missä se oli ja piankin jo haistoin kaksijalkojen laimean hajun. Pian saavuinkin puskaaidan luo. Loikkasin aidan vieressä olevaan koivuun ja katselin ylhäältäpäin saalista. Samassa kuulin hiljaisen kolahduksen takaani ja sähähdin. Katsahdin kaksijalkojen pihaan ja näin sielä kissan, joka oli luultavasti juuri äsken tullut sinne. Koitin laskeutua alas ennenkuin kissa ehtisi nähdä minut.
"Hei odota" kuulin kollimaisen äänen ja säikähdyksestä olin melkein pudota. Olin etutasuillani kiinni koivun oksasta. Kolli loikkasi puskan päälle ja siittä oksalle jossa olin kiinni. Kotikisu otti niskastani kiinni ja veti minut ylös.
"Kiitos" naukaisin nopeasti.
"Olep..." sanoi kotikisu, mutta olin jo laskeutunut alas ja kadonnut metsään. Kuulin juoksu askelia takanani ja kiihdytin vauhtiani. silmäni olivat varmaan teelautaisen kokoisia pelosta.Kotikisu sai minut kiinni.
(Onpas se nopea) ajattelin ja pysähdyin. Aamu oli jo mennyt aikoja sitten.
"Minne moinen hoppu?" ihmetteli kotikisu.
"Pois myrskyklaanin alueelta sähisin.
"Mikä ihmeen klaani? Ja miksi poistuisin" kysyi kolli ihmeissään.
"Poistu kun kerran käsketään" kuulin mestarini äänen ja samassa Yösydän ja loput partiosta tulivat esiin.
"okei okei... ei aleta tästä kunnon showta vetämään" sanoi kolli ja juoksi hirmuisella vauhdilla takaisin kaksijalkojen pesään.
"Kiitos yösydän" sanoin edeleen jalat täristen pelosta.
"Nuo pilalle lellityt kotikisut eivät vain tajua missä menee raja" murahti yksi partiolaisista.
"Totta" myönsi yösydän. Ajattelin mennä takavasemalle, mutta Yösydän huomasi sen ja ravasi taakseni.
"Ja minnekäs sinä olit menossa. Jos emme olisi tulleet sinulle olisi voinut käydä huonosti! Tänään emme opetele mitään vaan pidän sinulle teoria tunnin siittä mitä tehdään kun ei totella mestaria." puhui Yösydän vihaisella äänellä. Minä vinkaisin ja lähdin ravaamaan kohti leiriä...
//Yösydän jatkatko?? tää on toivotavasti hieman pitempi ku edellinen ;)// |
Vastaus:
Ei mitään ettet ole kirjoitellut hetkeen ;D Täällä on paljon epäaktimpejakin tyyppejä :D Saat 14 kp!
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Riekkosulka |
02.05.2012 16:35 |
//Mä jatkan Tunturi ^^
"Hieloo!",Syyspentu koitti puhua
"Mutta...sitten et enää välitä meistä niin ja hylkäät..",Varispennun poskelle tippui kyynel
"Ei...rakastan sinua aina,sitä ei kukaan muuta!",halasin pentua
Varispentu katsoi minua liilailla silmillään. Sitten hän nyökkäsi ja kehräsi hiukan. Vilkaisin Syyspentuun, joka pysyi hiljaa. Tiesin kyllä miksi; hän ei halunnut esitellä erilaista tassuaan.
"Mutta sitten vain hoidat pentuja, etkä leiki kanssamme.",Varispentu miukui
"Lupaan leikkiä kanssanne aina kun ehdin.",sanoin
Syyspentu vilkaisi Tunturisieluun. Kolli nyökkäsi hymyillen ja Syyspentu tuli halaamaan minua. Kehräsin ja nuolin hänen ja Varispennun turkkeja hellästi. Huomasin, että Tulitähti tuli pesään. Hän katsoi minuun vakavasti. Hämmennyin hiukan.
"Riekkosulka, voinko puhua kanssasi?",päällikkö sanoi
"Toki. Tunturisielu, vahtisitko pentuja?",sanoin
Seurasin Tulitähteä ulos lämpimästä pentutarhasta. Päällikön hännänpää nytkähti. Menimme hänen pesäänsä. Istuin hiekkapohjaiselle maalle ja laskin häntäni siististi tassujeni lähelle. Tulitähti käveli hetken ympyrää ja istui sitten.
"Riekkosulka, minä näin näyn...",Tulitähti aloitti
"Niin...?",odotin jatkoa
"Veriklaani on tulossa. He tietävät sinusta, ja haluavat Ruoskan tyttären mukaansa.",Tulitähti sanoi katsoen minuun
"Mitäh?",silmäni suurenivat
"En tiedä, mitä tehdä. Heitä on paljon...moni tulisi kuolemaan.",päällikkö maukui
"Tunturisielu ja pennut!",henkäisin peloissani
"Ehkä joku heistäkin...",Tulitähti laski päänsä toivottomana
"Taistelu Veriklaania vastaan..minun takiani, ei käy.",murahdin
"Mitä sitten nyt? Kuulin jopa, että olet tiineenä!",Tulitähti sihahti häntä kiukkuisesti vispaten
"Niin olen...",myönsin
Oli hiljaista. Tulitähti paineli tassuillaan maata ja minä vain odotin.
"Minä pysäytän heidät...yksin.",sanoin sitten
"Ei käy, kuolisit vain.",Tulitähti sanoi heti
"Tappaisivatko he minut jos he etsivät minua?",kysyin epäuskoisena
"Niin, aivan. Mutta päästääkö Tunturisielu sinua?",Tulitähti kysyi
"Tuskin, siksi lähdenkin yöllä.",sanoin
"Hyvä on. Mutten aio päästää sinua yksin.",Tulitähti naukui
"Vaan?",naukaisin
Tulitähti loikkasi ylös ja jolkotti pesästään. Pian hän palasi Ratamohännän kanssa. Nuori naaras oli hämillään. Tulitähti istui, samoin Ratamohäntä.
"Ratamohäntä, pidäthän yhä vaaroista ja seikkailuista?",Tulitähti virnisti
"Rakastan niitä!",Ratamohäntä kehräsi
"Hyvä, koska lähdet Riekkosulan kanssa tapaamaan Veriklaania.",Tulitähti sanoi
"Oikeasti?",Ratamohäntä henkäisi
Hämmästyin soturin intoa.Ratamohännän häntä heilui innostuneesti, kuin koiralla.
"Kyllä. Menethän Riekkosulan mukaan?",Tulitähti kysyi
"Takuulla. Muistatko kun pentuina leikittiin? Nyt oikea seikkailu!",Ratamohäntä naukui minulle
Ai niin, mehän olimme noin samanikäisiä Ratamohännän kanssa. Nyökkäsin hänelle.
"Minä kerron Tuhkamarjalle. Ratamohäntä, muista pysyä hiljaa.",Tulitähti neuvoi
Ratamohäntä nyökkäsi. Poistuimme pesästä. Tulitähti oli luvannut myös, että Varis-ja Syyspennusta pidettäisiin hyvä huoli. Tassutin pentutarhalle. Tunturisielu katsoi minuun kysyvästi.
"Hän vain halusi tietää, olenko tiineenä oikeasti. Olenhan hänen veljentyttärensä."
Tuntui pahalta valehdella rakkaalleni, mutten halunnut kenenkään mun tulevan mukaani tai loukkaantuvan. Ratamohännän olin hyväksynyt, juuri ja juuri. Hänkin oli ystäväni, jota en haluaisi vaarantaa. Tunturisielu nyökkäsi minulle ja sisintäni poltti vielä vähän enemmän. Kävin sukimaan Varispennun turkkia hellästi. Illalla laitoin pentuni nukkumaan. Tunturisielu poistui soturien pesälle nukkumaan. Yöllä heräsin Ratamohännän kosketukseen. Nyökkäsin ja nousin ylös. Kannoin pennut hellästi Kirkassydämen mahan viereen. Kirkassydänkin tiesi mitä tekisimme. Hänhän huolehtisi pennuista sen aikaa. Laikullinen naaras nosti päätään. Hän katsoi minua silmiin ja nyökkäsi toivottaen onnea. Kosketin kuonollani Kirkassydämen lapaa ja tassutin Ratamohännän perässä ulos. Söimme matkayrtit. Tulitähti tassutti vielä luoksemme.
"Pyydän vielä yhtä asiaa. Älä anna kenenkään seurata minua.",sanoin hiljaa
"Lupaan sen.",päällikkö naukui
"Kiitos.",hymyilin
Tuhkamarja nilkutti paikalle. Parantaja kosketti päälakeani ja sanoi:
"Kulkekoon Tähtiklaani kanssanne. Palatkaa pian."
Sitten lähdimme. Tassutimme piiikkihernetunnelin kautta ulos. Kuun kylmä valo valaisi metsää. Hopeahännän tähdet tuikkivat taivaalla. Kuljimme saniaisten seassa reittiä, joka johtaisi nelipuulle.
//Jatkuu...//
|
Vastaus:
Taas näitä pitkiä O___O :D Rakastan etenkin loppua! Ihanasti kuvailtu ^^ Saat 21 kp!
-jäämyrsky |
|
| Nimi: Tunturisielu |
02.05.2012 08:28 |
//Tietenkin jatkan, Riekko ;)
Sisälläni syntyi monia tunteita... iloa, surua, epävarmaa... Mutta keräsin lohtua rakkaani turkista ja kauniista silmistä. ''Ihanaa että odotat pentuja'' aloitin hymyillen. ''Mutta mikset ole kertonut, että olet Ruoskan tytär?'' jatkoin hiljempaa. ''Ajattelin... että suuttuisit'' Riekkosulka kuiskasi. ''Minäkö? Suuttuisin... sinulle? Maailman kauneimmalle ja ihanimmalle naaraalle, jonka tunnen.. Suuttuisin puolisolleni siitä, että hän sattuu olemaan Ruoskan tytär?'' kehräsin. ''Eihän kukaan syntyperälleen mahda mitään. Virtaahan minussakin Tuuliklaanin veri..'' naukaisin lohduttavasti ja pyyhkäisin pari kyyneltä puolisoni poskelta. Riekkosulka hymyili minulle ja kääntyi leiriin päin.
''Jäisin mieluusti kanssasi, mutta uskon, että Kirkassydämellä tulee ongelmia ''pentujeni'' kanssa'' naaras mutisi. ''Tulen mukaasi'' päätin ja seurasin rakkaani vanavedessä leiriin. Suuntasin pentutarhalle ja näin Varispennun kaataneen Lehväpilven pennut. Syyspentu seisoi hiukan pelästyneenä veljensä vieressä, mutta haki lohtua tuon lämmöstä ja suojelevaisuudesta. Hymyilin hiukan ja istahdin Riekkosulan viereen. ''Milloin ajattelit kertoa sinun omista pennuistasi?'' kuiskasin hiljaa tämän korvaan. Naaras mietti hetken, kunnes naukui: ''Nyt'' Vaihdoin asentoani ja katsoin Syyspentua ja Varispentua. ''Syyspentu ja Varispentu'' mau'uin heille lempeästi. Kaksi ''sisarusta'' tassuttelivat Riekkosulan eteen. ''Minä... odotan pentuja'' naaras kehräsi. Varispennun silmät tummenivat asteen verran. Syyspentu sen sijaan säkenöi ilahtuneena. //Ööh.. En tiiä, miten enää jatkaisin, joten Riekko, Varis tai Syys jatkoa? ;D |
Vastaus:
Että tekin törmäsitte ;) Saat 14 kp!
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Varispentu |
01.05.2012 22:10 |
//Jatkan :)
Kamppasin Lukki-ja Päästäispennun maahan.He katsoivat minua.
"Jättäkää hänet rauhaan,tai voitte olla varmoja että kynteni ovat teidän naamassanne.",sihisin miukuen
"Ei oikeata tappelua.",Lehväpilvi katsoi pentujaan tuimasti
"Mutta tuo naaras on hirviö!",Päästäispentu kimitti
"Nyt hiljaa!",Lehväpilvi läksytti pentujaan
Käännyin taas säikähtäneen Syksypennun puoleen.
"Ei huolta,mä suojelen sua.",rohkaisin naarasta ja pukkasin tuota hellästi
Syyspentu katsahti minuun hiljaa ja koitti sanoa jotain,vaikkei osannutkaan puhua..
//Syyspentu saa kyllä jatkaa silloin joskus kun ehtii taas >:D |
Vastaus:
awww.¨... :3 ei osannut puhua ^^
-Jäämyrsky |
|
| Nimi: Syyspentu |
01.05.2012 21:58 |
Jatkan Varis, mutta ei tule pitkää :3
Katsoin hämmästyneenä harmaata kollia. Eikö tassuni hohtaminen ollut hänestä outoa? En tiedä mitä tekisin ja siirsin katseeni maahan, johon Varispentu oli jättänyt mansikat lehden päälle. Ne tuoksuivat ihanille ja saivat veden nousemaan kielelleni. Kehräsin hiljaa ja tassuni alkoi hohtamaan. Kolli henkäisi ja hymyili minulle.
"Tuo on hienoa. Kun on pimeää sinä näet aina eteesi" hän naurahti ja nosti tassullaan minun pääni ylemmäs. Silmäni varmasti säkenöivät. Hän oli ystäväni, häneen voisin varmasti luottaa, tiesin sillä hetkellä ja painauduin hetkeksi tämän turkkiin kiittäen. Nousin ja katsoin metsämansikoita. Nostin yhden suuhuni ja aloin maiskuttamaan sitä. Se oli mahtavan makuista! Parempaa kuin mitkään hiiret ja jänikset. Katsoin "puoliveljeäni." Olihan hänellä sama äiti, Riekkosulka. Miksi hän piti niin paljon Ruskalehdestä, siollä minä vihasin häntä, minun teki mieli kysyä, mutten osannut puhua. Katsoin tätä kuitenkin kysyvästi ja hän taisi ymmärtää.
"Metsässä oli mahtavaa" hän hihkaisi, liilahtavat silmät innosta tuikkien.
"Tuo ei ole varmasti viimeinen retkeni siellä" hän intoili. Luimistin korviani kuunnellessani tämän tulevaisuuden suunnitteluja. Jos hän olisi noin usein poissa, jäisin yksin toisten haukuttavaksi, ilman leikkikaveria. Hän lopetti puhumisen ja katsoi tutkivasti minua.
"Hei älä huoli" hän kehräsi ja katsoi minua suoraan silmiin.
"Tottakai sinä tulet mukaani kun olet sen ikäinen." hän kehräsi"jos vain haluat?" Nyökkäsin nopeasti ja halasin Varispentua taas. Kehräsin jo hieman kovemmin ja tassuni hehkui todella paljon. Tömpsähdin maahan istumaan ja katsoin tassuani. Varispennulle oli tullut haava metsästä ja hätkähdin. Kumarruin puhdistamaan sitä. Varispentu irvisti hiukan ja katsoi tassuaan.
"Tuota en huomannut" hän naurahti. Laskin siihen tassuni ja hymyilin rohkaisevasti. Tassuni hehkui yhä. Kollin ilme muuttui epä varmaksi ja hän otti tasuni pois tämän tassusta.
"Kipu lakkasi" hän hämmästeli ääneen ja katsoi tassuaan. Haava oli kadonnut! Kolli pentu nosti hitasdti äimistyneen katseensa minuun.
"Teitkö sinä tuon?" hän kysyi henkeään haukkoen. Minä taas olin järkyttynyt ja tassustani sammui hohde heti. Olin hirviö, outo kissa! Purin hammastani ja hohautin lapojani. Katsoin tiukasti maata enkä katsettani enää siitä nostaisi.
"Mikä hirviö sinä olet?!" kuulin Lukkipennun järkyttyneen sekaisin vingahduksen. Nostin salamana katseeni ja katsoin järkyttyneenä veljeksiä, jotka taa skatselivat minua pelokkaina.
"Hirviö!" Päästäispentu ulvahti ja työnsi kyntensä esille. Pelko muuttui nopeasti raivoksi. He lähestyivät minua uhkaavasti ja Varispentu jäi sivummalle. Vingahdin säälittävästi ja he vain nauroivat. Tottakai muut kuningattaret luulivat että tämä oli leikkiä! Kollit ahdistivat minut seinämään, mutta sitten kuulin Varispennun äänen...
Varis jatka ;) |
Vastaus:
Hauskaa näitäkin lueskella :D Tuntuu oudolta lukea pennun tarinoita ^^
-jäämyrsky |
|
|
|
